M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta M*A*S*H)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala
M*A*S*H
Ohjaaja Robert Altman
Käsikirjoittaja Ring Lardner Jr.
Perustuu Richard Hookerin romaaniin
Tuottaja Ingo Preminger
Säveltäjä Johnny Mandel
Kuvaaja Harold E. Stine
Leikkaaja Danford B. Greene
Lavastaja Stuart A. Reiss
Walter M. Scott
Pääosat Donald Sutherland
Elliott Gould
Tom Skerritt
Sally Kellerman
Robert Duvall
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
Levittäjä 20th Century Studios
Netflix
Disney+
Ensi-ilta Yhdysvallat 25. tammikuuta 1970
Suomi 4. syyskuuta 1970
Kesto 116 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 3 025 000 dollaria
Tuotto 81 600 000 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala on vuonna 1970 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen musta komedia ja draamaelokuva, jonka on ohjannut Robert Altman. Elokuva sijoittuu Korean sotaan ja kertoo yhdysvaltalaisesta liikkuvasta kenttäsairaalasta (Mobile Army Surgical Hospital) ja sen henkilökunnasta. Elokuva kuvaa liikkuvan kenttäsairaalan 4077:n värvättyjen nuorten kirurgien ja sairaanhoitajien elämästä sodan kauhujen keskellä. Piristystä arkiseen ahertamiseen haetaan muun muassa alkoholista ja kepposista. Pääosissa näyttelevät Donald Sutherland ja Elliott Gould.

Elokuva perustuu Richard Hookerin samannimiseen romaaniin. Elokuva keräsi viisi Oscar-ehdokkuutta ja sai laajasti suosiota niin kriitikoiden kuin yleisönkin keskuudessa. Valmistumisvuonnaan 1970 Cannesin elokuvajuhlilla M.A.S.H. sai pääpalkinnon eli kultaisen palmun.

Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa kriitikkoa valitsi elokuvan kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.[1]

Televisiosarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasta tehtiin myöhemmin menestyksellinen televisiosarja, jota kuvattiin yksitoista tuotantokautta (1972–1983). Televisiosarjan pääosissa näyttelivät muun muassa Alan Alda, Wayne Rogers, Mike Farrel ja Loretta Swit. Televisiosarjan päätösjakso Yhdysvalloissa 28. helmikuuta 1983 keräsi ruudun ääreen 125 miljoonaa katsojaa, enemmän kuin mikään televisio-ohjelma Yhdysvalloissa sitä ennen.[2][3]

 Donald Sutherland  Benjamin Franklin ”Hawkeye” Pierce  
 Elliott Gould  John Francis Xavier ”Trapper John” McIntyre  
 Tom Skerritt  Augustus Bedford ”Duke” Forrest  
 Sally Kellerman  Margaret ”Hot Lips” O’Houlihan  
 Robert Duvall  Franklin Archimedes ”Frank” Burns  
 Roger Bowen  Henry Adlai Braymore Blake  
 René Auberjonois  John Patrick ”Dago Red” Mulcahy  
 David Arkin  Vollmer, PA Announcr  
 Jo Ann Pflug  Maria ”Dish” Schneider  
 Gary Burghoff  Walter ”Radar” O’Reilly  
  • Kultainen palmu, paras elokuva, 1970
  • Golden Globe, paras elokuva (musikaali/komedia), 1971
  • Oscar, paras romaanisovitus, 1971

Oscar-ehdokkuudet

  • Paras elokuva: Ingo Preminger
  • Paras ohjaus: Robert Altman
  • Paras naissivuosa: Sally Kellerman
  • Paras leikkaus: Danford B. Greene

BAFTA-ehdokkuudet

  • Paras elokuva
  • Paras ohjaus: Robert Altman
  • Paras miespääosa: Elliott Gould
  • Paras leikkaus: Danford B. Greene
  • Paras äänitys: Don Hall, David Dockendorf ja Bernard Freericks.
  1. Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
  2. Verkkola, Matti: Sukutarinoiden suosio rapisee. Helsingin Sanomat, 24.3.1985, s. 30. Näköislehti (maksullinen).
  3. Tieteen kuvalehti Historia 9/2014, s.78

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]