Katolilaisten emansipaatio

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Katolisten emansipaatio)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Daniel O’Connell oli keskeinen katolilaisten emansipaation ajaja.

Katolilaisten emansipaatiolla tarkoitetaan Ison-Britannian ja Irlannin historiassa 1700-luvun lopulle ja 1800-luvun alkupuolelle sijoittunutta vaihetta, jolloin katolilaisia syrjinyt lainsäädäntö kumottiin. Tunnetuin syrjivistä laeista oli virkakieltolaki eli Test Act.

Ennen emansipaatiovaihetta katolilaisilta oli kielletty Isossa-Britanniassa julkisissa siviili- tai sotilasviroissa toimiminen, parlamentin jäsenyys, maan ostaminen ja omaisuuden periminen. Myös katolisen uskonnon harjoittamisesta saattoi saada rangaistuksia. Irlannissa katolilaisilla ei ollut äänioikeutta Irlannin parlamentin vaaleissa ja protestantit saivat laillisesti ottaa haltuunsa katolilaisten sukulaistensa maaomaisuuden ilman näiden suostumusta. 1700-luvun lopulle tultaessa katolilaisia ei kuitenkaan koettu Isossa-Britanniassa enää uhkana, mikä mahdollisti emansipaation käynnistämisen. Ensimmäinen ”vapautuslaki” (Relief Act) säädettiin vuonna 1778. Se salli katolilaisille kiinteistöjen ja maan ostamisen. Vuoden 1791 toinen laki salli katolilaisille vapaan uskonnonharjoituksen ilman pelkoa rangaistuksesta. Irlannissa säädettiin vuonna 1793 vielä huomattavasti pidemmälle mennyt laki, joka antoi katolilaisille äänioikeuden ja mahdollisuuden päästä useimpiin virkoihin.[1]

Irlanti ja Iso-Britannia yhdistettiin vuoden 1801 unionilailla. Sen jälkeen katolilaisten emansipaatio pysähtyi muutaman vuosikymmenen ajaksi kuningas Yrjö III:n, toryjen sekä Irlannin protestanttien vastarintaan. Irlannissa emansipaation puolesta ryhtyi kamppailemaan kansanjohtaja Daniel O’Connell, joka onnistui saamaan suuret kansanjoukot mukaan vuonna 1823 perustamansa Catholic Associationin toimintaan. Vuonna 1828 O’Connell valittiin parlamentin alahuoneeseen, mutta hän ei voinut vastaanottaa paikkaansa uskontonsa vuoksi. Kapinointi Irlannissa uhkasi, joten konservatiivinen pääministeri lordi Wellington ja hänen sisäministerinsä Robert Peel ajoivat vuonna 1829 läpi Roman Catholic Relief Act -lain, joka salli katolilaisille pääsyn parlamenttiin ja lähes kaikkiin virkoihin.[1] Tämä myös käytännössä merkitsi Test Actin kumoutumista.

Emansipaation viimeistä vaihetta edusti vuonna 1871 säädetty laki, joka salli katolilaisille vapaan pääsyn yliopistovirkoihin.[1]

  1. a b c Catholic Emancipation (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.4.2014.