Helsingin Diakonissalaitos
| Diakonissalaitos | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1867 |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Tarkoitus | Diakonissalaitos tuottaa monipuolisia sosiaali- ja terveysalan palveluja ja on vaikeiden yhteiskunnallisten ongelmien asiantuntija. |
| Johtaja | Olli Holmström |
| Hallitus | Diakonissalaitoksen hallintoelimet |
| Tase | 183,1 miljoonaa euroa |
| Säätiön sivut | |
|
|
|
Diakonissalaitos, virallisesti Helsingin Diakonissalaitos (HDL)[1] on yleishyödyllinen säätiö, jonka harjoittaa kristillistä palvelutoimintaa, joka tukee heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.[2]
Se toimii Suomessa ja laajemman Euroopan alueella. Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr on keskittynyt auttamaan ihmisiä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Diakonissalaitoksen konserni tekee töitä esimerkiksi nuorten, perheiden, lasten, paperittomien, Itä-Euroopan romanien, vammaisten ja ikäihmisten parissa. Helsingin Diakonissalaitos on SOSTEn jäsen.lähde?
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1867–1899[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1860-luvulla Helsingissä elettiin katovuosia, jolloin ihmiset kärsivät sekä nälästä että kulkutaudeista. Aurora Karamzin (1808–1902) asui Träskändan kartanossa, jonne monet nälkäiset ja sairaat hakeutuivat. Varakas ja hartaasti uskovainen Karamzin rahoitti siellä Helsingin Naisyhdistyksen ylläpitämää sopankeittolaitosta, naisille suunnattuja työtupia, lastenseimiä ja orpolastenkotia, jonka yhteydessä toimi myös koulu. Karamzin oli kiinnostunut myös käytännön sairaanhoidosta.[3] Idean diakonissalaitokselle hän sai kuultuaan ja nähtyään toimintaa Pietarin evankelisen hospitaalissa ja Reininmaalle pastori Fliednerin perustamassa Kaiserwerthin diakonissalaitoksessa.[3]
Karamzin avasi Helsingin Diakonissalaitoksen vuonna 1867 vuokratiloihin Linderien talossa Unioninkadulla. Diakonissalaitoksen ensimmäisenä johtajana toimi Amanda Cajander, joka oli hoitanut Karamzinia tämän saatua isorokkotartunnan.[3]
Vuonna 1875 Karamzin osti Diakonissalaitokselle oman talon Katajanokalta. Kun talo alkoi käydä ahtaaksi, uuden taloryhmän rakentamiseeen otettiin lainaa ja kerättiin lahjoituksia. Vuonna 1885 Karamzin esitteli laitostaan keisari Aleksanteri III:lle ja keisarinna Maria Fjodorovnalle.[3]
Träskändan päärakennus paloi vuonna 1888. Koska Aurora Karamzin ei halunnut rakennuttaa uutta päärakennusta, hän myi tilan sisarentyttärensä tyttärelle, Marie Linderille ja hänen puolisolleen Adolf Törngrenille. Saamiaan varoja hän käytti Diakonissalaitoksen uudisrakentamiseen. Eläintarhassa sijaitseva taloryhmän rakennustyöt valmistuivat vuonna 1897.[3]
1900–1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rinnekodin toiminta alkoi vuonna 1927, jolloin Diakonissalaitoksen sisaret ottivat hoidettavakseen kaksi kehitysvammaista poikaa, Maurin ja Martin.[4] Rinnekoti sijaitsi J. Westerlundin vuosina 1889–1890 suunnittelemassa Linnunlaulun huvilassa.[5]
Vuonna 1957 Rinnekodin toiminta eriytettiin itsenäiseksi Diakonissalaitoksen tytärsäätiöksi.[4]
1960-luvulla Diakonissalaitos myi Linnunlaulun huvilan Näkövammaisten ammattikoululle.[5]
2000–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2013 Diakonissalaitoksen asiakkaisiin kuului esimerkiksi Helsingin kaupunki, joka osti siltä palveluja lähes 22 miljoonalla eurolla. Sen työhön kuului esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyö, lastensuojelu ja tukiasuntojen tarjoaminen.[6]
Vuonna 2017 Terveystalo osti Diakonissalaitoksen Diacor-terveyspalveluyrityksen. Samalla Diakonissalaitos sai noin kymmeneksen Terveystalon osakkeista.[2]
Kesällä 2019 Diakonissalaitos kertoi yhdistyvänsä Rinnekoti-säätiön kanssa. Rinnekoti oli Suomen suurin yksityinen toimija, joka tarjosi kehitysvamma-alan palveluja.[4] Joulukuussa Diakonissalaitoksen säätiö myi osuutensa Terveystalosta.[2]
Seuraavan vuoden tammikuussa noin 1100 henkilöä työllistänyt Rinnekoti-Säätiö yhdistettiin Diakonissalaitokseen. Yhdistymistä perusteltiin osaamisen vahvistamisella ja toiminnan tehostamisella. Rinnekoti jatkoi omana liiketoiminta-alueenaan säilyttän muun muassa oman brändinsä, henkilöstönsä, toimintamallinsa ja toimipaikkansa. Sen lisäksi konserniin kuului myös kaksi muuta toimialaa, Diakonia ja sosiaalinen vastuu ja Diakonissalaitoksen Hoiva Oy.[4]
Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Diakonissalaitoksen konsernin muodostavat säätiö ja sen omistama Diakonissalaitoksen Hoiva Oy ja Caritas Palvelut Oy. Vuonna 2019 konsernin toiminnan tuotot olivat 116 miljoonaa euroa.[7] Tuotot kasvoivat edelliseen vuoteen verrattuna Rinnekodin yhdistymisen synnyttämästä laskennallisesta fuusiovoiton vuoksi.lähde?
Vuonna 2020 Diakonissalaitoksen säätiö tytäryhtiöineen työllisti noin 2 900 ihmistä, joista noin puolet työskentelee säätiön eri toimipisteissä eri puolella maata. Pohjoisimmat yksiköt ovat Rovaniemellä. Konserniyhtiöiden toiminnasta ja säätiön omaisuudesta syntyvä taloudellinen tulos käytetään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseen.[8]
Vuonna 2023 konsernissa oli noin 3400 työntekijää 14 hyvinvointialueella ja 13 maassa. Sen liikevaihto oli 258 miljoonaa euroa.[1]
Diakonissalaitos on säätiö ja yhteiskunnallisen Rinnekodit-yrityksen omistaja. Se omistaa myös osan Suomen Diakoniaopistoa ja Diakonia-ammattikorkeakoulua.[1]
Sillä on neljä toimialaa:
Diakonissalaitoksen sote-palvelut yhdistyivät 1.2.2023 Rinnekodit-nimen alle.lähde?
Diakonissalaitoksen pääkortteli on Helsingissä, Kallion kaupunginosasssa Alppikadulla, jossa se on toiminut vuodesta 1897 alkaen. Korttelin laajuus on mahdollistanut lisärakentamisen.lähde? Korttelia rajaavat Helsinginkatu, Kolmas linja ja Alppikatu sekä korttelin ja Linnunlaulun huvila-alueen välitse kulkeva jalankulku- ja pyörätie.
Diakonissalaitoksella on toimintaa pääkaupunkiseudun lisäksi myös Lahdessa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Rovaniemellä. Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:lla on toimintaa myös Tampereella, Lahdessa ja Järvenpäässä. Rinnekodilla on yli 70 toimipaikkaa. Caritas Palvelut Oy toimii Oulussa ja sen ympäristössä sekä Rovaniemellä.lähde?
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diakonissalaitos on kolmannen sektorin toimija, ja sen tarjoamat palvelut täydentävät kuntien toimintoja sekä hyvinvointiyhteiskunnan palveluja. Diakonissalaitos toimii yhteistyössä esimerkiksi valtion, kuntien ja yritysten kanssa. Lisäksi Diakonissalaitos järjestää kansalaistoimintaa sekä toteuttaa monenlaisia kehittämishankkeita. Diakonissalaitos on erikoistunut vaativien erityisryhmien palveluihin, joita kehitetään yhdessä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa.lähde?
Diakonissalaitos on esiintynyt mediassa esimerkiksi silloin, kun käydään keskustelua syrjäytymisestä, Itä-Euroopan liikkuvasta väestöstä ja asunnottomuudesta, päihteiden käytöstä koituvista ongelmista ja niiden ratkaisemisesta.
Arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2020 konsernin arvoihin kuuluivat kristillinen lähimmäisenrakkaus, ihmisarvo ja uudistaminen.[4]
Historianäyttely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Diakonissalaitoksella on historiallinen esine- ja valokuvakokoelma. Vanhimmat esineet ovat 1860-luvulta. Päärakennuksessa sijaitseva näyttely kuvaa Diakonissalaitoksen vuonna 1867 alkaneen kehityskaaren pienestä kulkutautisairaalasta ja diakonissojen kasvatuspaikasta yhteiskunnalliseksi konserniksi.[10]
Historiallista kuva-aineistoa on myös esillä Seinätön museo -verkkosovellutuksessa. [11]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Diakonissalaitos on yleishyödyllinen säätiö ja puolustaa ihmisarvoa Diakonissalaitos. Viitattu 16.5.2024.
- ↑ a b c Jarno Hartikainen HS: Diakonissalaitos luopuu omistuksestaan Terveystalossa Helsingin Sanomat. 4.12.2019. Viitattu 16.5.2024.
- ↑ a b c d e Karamzin, Aurora(1808 - 1902) kansallisbiografia.fi. Viitattu 16.5.2024.
- ↑ a b c d e f Eeva-Stiina Pesonen: Kaksi sote-alan merkittävää toimijaa yhdistyivät vuoden alussa, kun Rinnekoti palasi Diakonissalaitoksen luo Kauppalehti. 8.1.2020. Viitattu 16.5.2024.
- ↑ a b Kommentti | Harva tietää, millaisen perinnön Aulis Junes todellisuudessa jätti Helsingin Sanomat. 6.10.2023. Viitattu 16.5.2024.
- ↑ Jyri Hänninen HS: Diakonissalaitos ei juokse voittojen perässä Helsingin Sanomat. 25.1.2014. Viitattu 16.5.2024.
- ↑ Kykymme auttaa heikomassa asemassa olevia vahvistui Helsingin Diakonissalaitos. 23.4.2019. Diakonissalaitos. Viitattu 26.5.2019.
- ↑ https://www.hdl.fi/meista/arvot/:+Arvot - Diakonissalaitos Diakonissalaitoksen arvot. hdl.fi. Arkistoitu 22.9.2020. Viitattu 26.5.2020.
- ↑ Jaana af Hällström: Rinnekodin historia www.rinnekoti.fi. Viitattu 26.5.2020.
- ↑ Museo tallentaa diakonissojen historiaa Diakonissalaitos. Viitattu 26.5.2020.
- ↑ Diamus - Diakonissalaitoksen museo tarinasoitin.fi. Viitattu 26.5.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin Diakonissalaitos Wikimedia Commonsissa
- Helsingin Diakonissalaitos (Arkistoitu – Internet Archive)
- Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy
- Rinnekoti
- Suomen Diakoniaopisto
| ||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||