Vesimeloni
| Vesimeloni | |
|---|---|
_Cucurbitaceae_(7174523558).jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Cucurbitales |
| Heimo: | Kurkkukasvit Cucurbitaceae |
| Alaheimo: | Cucurbitoideae |
| Tribus: | Benincaseae[1] |
| Suku: | Vesimelonit Citrullus |
| Laji: | lanatus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Muunnokset | |
|
|
| Katso myös | |
Vesimeloni eli arbuusi[2] (Citrullus lanatus, joskus myös C. vulgaris) on Citrullus-sukuun kuuluva viljelyskasvi ja sen hedelmä. Vesimelonin hedelmä on rakenteeltaan marja. Alun perin vesimeloni on kotoisin eteläisestä Afrikasta. Vesimelonilla on paksu vihreä kuori ja mehukas, makea, yleensä punainen sisus. Suurin osa (jopa 93–95 %) hedelmästä on vettä.
Vesimelonia kutsutaan joskus myös venäjästä lainatulla nimellä arbuusi.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkimusmatkailija David Livingstone kertoi vesimeloneja esiintyneen runsaasti Kalaharin autiomaassa, josta hedelmän uskotaan olevan peräisin. Siellä kasvi kasvaa villinä ja on tärkeä paikallisten asukkaiden veden lähde. Villistä muodosta käytetään nimityksiä sitruunameloni ja tsamma. Sen arvellaan olevan viljellyn muodon alkuperäinen muoto. Sen maku on kitkerä, ja hedelmäliha on kiinteä. Pektiinipitoisena se on käyttökelpoinen säilöntään. Siitä käytetään samaa tieteellistä nimeä kuin vesimelonista.[3] Kasvin siemeniä on kuitenkin löytynyt myös Lounais-Libyan Uan Muhuggiagista arkeologiselta alueelta, minkä vuoksi sen muinainen levinneisyys on saattanut olla aiempia tietoja laajempi.
Vesimelonia viljeltiin tiettävästi ensimmäisen kerran Egyptissä noin 5 000 vuotta sitten. Hedelmä on kuvattu hieroglyfeissä, ja meloneja pantiin usein faaraoiden hautoihin. Egyptiläisen mytologian mukaan vesimeloni sai alkunsa aavikon jumala Sethin siemennesteestä.
900-luvulle mennessä vesimelonia viljeltiin jo Kiinassa, joka on nykyään suurin vesimelonin tuottaja. Eurooppaan hedelmä tuli viimeistään 1200-luvulla. Espanjalaisten mukana vesimeloni levisi Pohjois-Amerikan intiaaneille 1500-luvulla.
Nykyään vesimelonista on jalostettu useita lajikkeita, esimerkiksi siemenettömiä tai hedelmälihaltaan keltaisia. Japanissa maanviljelijät keksivät tavan kasvattaa kuutionmuotoisia vesimeloneja: hedelmät kasvatetaan lasisissa laatikoissa, jolloin ne muotoutuvat astian mukaisiksi.[4] Muoto helpottaa melonien varastointia ja kuljetusta. Kulmikkaat vesimelonit ovat kuitenkin huomattavasti tavallisia kalliimpia.
-
Giovanni Stanchi 1600-luvun maalauksessa vesimelonin varhainen jalostettu muoto
Vesimeloni kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Amerikassa vesimeloni on muodostunut rasistiseksi stereotypiaksi. Yhdysvalloissa tummaihoisten kuvattiin usein 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun karikatyyreissä olleen ylettömän ihastuneita vesimeloniin.[5]
Vesimelonista tuli myös palestiinalaisten vastarinnan symboli. Israelin miehityshallinto kielsi Palestiinan lipun käytön, jolloin sen sijaan alettiin maalata kuvia vesimelonista, jossa on auki leikattuna samat värit.[6]
Vesimeloni ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesimeloni syödään usein sellaisenaan, viipaleiksi leikattuna. Se sopii myös palasina salaatteihin tai aterian lisukkeeksi. Etelä-Venäjällä vesimelonista valmistetaan olutta. Myös vesimelonin kuori kelpaa syötäväksi. Säilöttyä vesimelonin kuorta käytetään esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä. Vesimelonista on myös hyvä tehdä erilaisia drinkkejä sekoittamalla sitä esimerkiksi rommin sekaan.
Vesimelonin siemenet ovat ravinteikkaita, ja niitä syödään usein sellaisenaan tai käytetään ruoanlaitossa. Kiinassa vesimelonin siemenet ovat erittäin suosittuja, ja niitä myydään paahdettuina ja maustettuina. Siemenistä voidaan myös puristaa öljyä. Tämän vuoksi onkin jalostettu vesimelonilajikkeita, joissa hedelmälihaa on vähän mutta siemeniä runsaasti.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vesimelonien tuotanto 2021 (miljoonaa tonnia)[7] | ||
|---|---|---|
| 1 |  Kiina |
61,0 |
| 2 |  Turkki |
3,5 |
| 3 |  Intia |
3,3 |
| 4 |  Brasilia |
2,1 |
| 5 |  Algeria |
2,1 |
| 6 |  Venäjä |
1,9 |
| 7 |  Senegal |
1,6 |
| 8 |  Yhdysvallat |
1,5 |
| 9 |  Vietnam |
1,5 |
| 10 | Muut | 23,3 |
| Yhteensä | 101,8 | |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hamish, Robertson. "Citrullus lanatus (Watermelon, Tsamma)." Museums Online South Africa. (englanniksi)
- Parsons, Jerry. "Gardening Column: Watermelons." Texas Cooperative Extension of the Texas A&M University System. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stevens, P. F.: Cucurbitaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 21.3.2021.
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Citrullus lanatus
- ↑ Citron (Citron Melon), Citrullus lanatus (Thunb.) Mats. & Nakai
- ↑ (BBC)
- ↑ Cynthia Greenlee: On eating watermelon in front of white people: "I’m not as free as I thought" Vox. 29.8.2019. Viitattu 30.6.2021. (englanniksi)
- ↑ How the Watermelon Became a Symbol of Palestinian Solidarity TIME. 20.10.2023. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Production of watermelons 2021 fao.org. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fineli: Kuoritun vesimelonin ravintoarvot
- Watermelon (Arkistoitu – Internet Archive) The George Mateljan Foundation for The World's Healthiest Foods (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Citrullus lanatus[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Citrullus lanatus (watermelon) (englanniksi)
| ||||||||||