Uusi aika
Uusi aika on Euroopan historian periodisoinnissa käytetty käsite, jolla tarkoitetaan useimmiten ajanjaksoa, joka kattaa ajan 1400–1500-luvuilta nykypäiviin saakka. Se on yksi kolmesta perinteisestä eurooppalaisen historiankirjoituksen käyttämästä aikakaudesta antiikin ja keskiajan ohella. Rajapyykkinä keskiaikaan esitetään usein esimerkiksi Kristoffer Kolumbuksen ensimmäinen löytöretki vuonna 1492 sekä uskonpuhdistus.
Renessanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Renessanssi
Renessanssi tarkoittaa uudelleensyntymistä. Varhaisrenessanssi alkoi jo 1300-luvun alussa Italian kaupunkivaltioissa. Muualle Eurooppaan se levisi viimeistään 1500-luvulla. Nykyään renessanssin katsotaan alkaneen suunnilleen vuonna 1450 ja sen päätepisteenä on usein pidetty Giordano Brunon polttamista vuonna 1600. Renessanssin syntyyn on katsottu olevan syynä esimerkiksi Bysantista Italiaan saapuneet pakolaiset, jotka toivat mukanaan antiikin kreikkalaisia mestariteoksia ja herättivät uudelleen kiinnostuksen antiikin tieteisiin ja taiteisiin. Selvää syytä renessanssin syntyyn ei ole saatu selville.
Renessanssin aikana musiikissa 1100-luvulta asti käytössä ollut polyfonia muuttui monimutkaisemmaksi. Eri äänien itsenäisyys ja maallinen musiikki lisääntyi. Maalaustaiteessa Leonardo Da Vinci kehitti tekniikan, jossa valo ja varjo sekoittuivat toisiinsa ilman viivaa tai rajalinjaa. Kirjapainotaito kehittyi, kun Johannes Gutenberg keksi irtokirjasimet, mikä lisäsi kirjoitetun tekstin, tiedon ja aatteiden leviämistä. Italialaisissa kaupunkivaltioissa kehittyi myös orastava varhaiskapitalismi. Renessanssiajan merkittävimpänä aatesuuntauksena pidetään humanismia.
Renessanssiajan merkittäviä henkilöitä olivat muun muassa Dante Alighieri, Giovanni Boccaccio, Sandro Botticelli, Galileo Galilei, Johannes Gutenberg, Niccolò Machiavelli, Michelangelo, Francesco Petrarca, François Rabelais, Erasmus Rotterdamilainen, William Shakespeare ja Leonardo da Vinci.
Uskonpuhdistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Uskonpuhdistus
Uskonpuhdistus eli reformaatio on 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka pyrki oikaisemaan katolisen kirkon opetuksissa näkemiään epäkohtia ja sen piirin käytäntöjä, kuten anekauppaa. Uskonpuhdistuksen aloittajana pidetään yleisesti Martti Lutheria, vaikka häntä ennen ”esiuskonpuhdistajat” esimerkiksi John Wycliffe ja Jan Hus olivat hyökänneet kirkon oppeja vastaan. Reformaatio tarjosi maallisille ruhtinaille tilaisuuden vapautua katolisen kirkon vallasta. Ruotsin uskonpuhdistus toteutettiin kuningasjohtoisesti, sillä se tarjosi Kustaa Vaasalle tilaisuuden ottaa kirkko hallintaansa ja peruuttaa sen omaisuus kruunulle. Englannissa toteutettiin uskonpuhdistus Henrik VIII:n johdolla.
»”Opetettakoon kristityille, että se, joka antaa köyhälle tai lainaa tarvitsevalle, tekee paremmin, kuin jos hän lunastaisi aneen” »
(Teesi 43.[1])
Lutherin vuonna 1517 kirjoittamat 95 teesiä katolisen kirkon anekauppaa vastaan aloittivat levitessään laajan liikkeen. Leviämistä helpotti Johannes Gutenbergin keksimä painokone ja irtokirjasimet. Aluksi teesit eivät kiihdyttäneet tunteita, mutta joulukuussa 1517 teesit painettiin ja sen jälkeen ne rupesivat leviämään ympäri Saksaa.
Martti Lutherin lisäksi uskonpuhdistuksen aikaan tärkeimpiä henkilöitä olivat Ulrich Zwingli, Philipp Melanchthon ja Jean Calvin. Uskonpuhdistukseen liittyi myös joukko muita teologeja, joiden näkemykset poikkesivat paljoltikin Martti Lutherin ajatuksista. Uskonpuhdistuksen aikana syntyi luterilaisuus, anglikaaninen ja reformoitu kirkko. Näiden lisäksi syntyi myös lukuisa joukko vapaita suuntia.
Löytöretket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Löytöretket
Suurten löytöretkien aika alkoi 1400-luvun alussa ja päättyi 1600-luvun alussa. Tuona aikana eurooppalaiset purjehtijat purjehtivat ympäri maapalloa etsien Euroopalle tuntemattomia alueita. Renessanssin aikainen kartografian sekä navigointi- ja laivanrakennustaidon kehitys mahdollisti purjehtimisen Välimerta kauemmas. Ennen löytöretkille lähtemistä piti kartuttaa tietoa merivirroista ja tuulista. Portugalin Prinssi Henrik, jota kutsuttiin myös nimellä Henrik Purjehtija, perusti Kanariansaarille tutkimusaseman, jossa kerättiin arvokasta tietoa ennen löytöretkille lähtemistä. Löytöretkien tavoitteet olivat usein talouspoliittisia, mutta tavoitteina saattoivat olla myös uskonnolliset päämäärät, eli levittää kristinuskoa pakanoiden keskuuteen.
Löytöretkien seurauksena eurooppalaista kulttuuria levisi maailmalle. Välillä se tuhosi jopa muiden mantereiden alkuperäistä kulttuuria. Samalla levisivät myös kasvit, eläimet ja taudit. Tunnettuja löytöretkeilijöitä olivat muun muassa Kristoffer Kolumbus ja James Cook.
Tieteellinen vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Tieteellinen vallankumous
Tieteellinen vallankumous (myös tieteen tai luonnontieteiden vallankumous) on tieteenhistoriassa käytetty nimitys 1500–1700-lukujen väliselle luonnontieteiden kehityksille. Tieteellisen vallankumouksen aikana käytettiin tiedon hankinnassa kokeellisia menetelmiä. Luonnonilmiöitä pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti matemaattisin keinoin. 1500–1700-lukujen kehityksen ansiosta eurooppalaisen tieteen taso ohitti muun maailman. Aiemmin kiinalaisten ja islamilainen maailma oli Eurooppaa edellä.
Suurimpia havaintoja oli Isaac Newtonin mekaniikan lait ja painovoimalait, sekä Nikolaus Kopernikuksen aurinkokeskeinen maailmankuva. Nikolaus Kopernikus hylkäsi katolisen kirkon julistaman maakeskisen maailmankuvan. Tähtitieteessä ajanjaksosta on käytetty nimeä Kopernikuksen vallankumous. Ateismin suosio kasvoi. Syynä oli Aristoteleeseen perustuva auktoriteettiuskon hylkääminen.selvennä
Peter Dear on tiivistänyt tieteellisen vallankumouksen aiheuttamat muutokset kuudeksi kohdaksi:
- Kokeellinen toiminta tiedon hankkimiseksi
- Matematiikka nousi ensisijaiseksi keinoksi kuvata luonnonilmiöitä
- Aristoteleen neljän syyn oppi unohdettiin ja siirryttiin kohteeseen liitetyistä syistä pois samalla painottaen tutkijan itsensä muodostamia syysuhteita
- Maailma nähtiin mekaanisena koneena
- Luonnonfilosofian asema nähtiin enemmän tutkimushankkeena kuin olemassa olevan tiedon kokonaisuutena
- Sosiaalinen muutos: yhteisöllinen tieteen harjoittaminen.
Tunnetuimpia tieteen vallankumouksen aikaisia henkilöitä olivat muun muassa Nikolaus Kopernikus, Galileo Galilei ja Isaac Newton.
Valistusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Valistusaika
Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen liike, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä.[2] Liike pyrki perusteellisiin uudistuksiin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän aloilla. Liikkeen johtavat hahmot näkivät olevansa rohkea ja tärkeä älykköjen ryhmä, joka vei maailmaa eteenpäin ”pimeän ajan” eli keskiajan synnyttämän irrationaalisen ja taikauskoisen ikeen alta. Liikkeen ensimmäisiä kuuluisia ajattelijoita olivat John Locke ja Thomas Hobbes, jotka kirjoittivat monia autoritaarisia pakkovaltoja vastustavia sekularistisia kirjoituksia. Valistusajattelijat asettivat järjen mystiikan edelle, vapaan markkinatalouden merkantilismin edelle ja ihmisoikeudet valtion mielivallan edelle vaatien myös tasa-arvoa lain edessä säätyetuoikeuksien sijaan. Valistusaikana syntyi liberalismi. Liike tarjosi myös puitteet kapitalismin nousulle ja sosialismin synnylle.
Teollinen vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Teollinen vallankumous
Teollisen vallankumouksen aikakausi oli 1700- ja 1800-luvun taitteessa. Se alkoi hiilikäyttöisen höyryvoiman käyttöönotosta ja automatisoidun, koneistetun tuotannon käyttöönotosta, pääasiallisesti tekstiilialalla. Teknologinen ja taloudellinen prosessi nopeutui höyrykäyttöisten laivojen, veneiden ja maaliikenteessä rautatien käyttöönoton myötä. 1800-luvun aikana se levisi läntisen Euroopan läpi Pohjois-Amerikkaan asti. Lopulta se vaikutti koko maailmaan.
Höyryvoiman käyttöönotto kirjapainojen teollisissa prosesseissa laajensi suuresti sanomalehtien määrää ja kirjanjulkaisua. Tämä vahvisti lukutaidon nousua ja vaatimuksia massojen poliittisesta osallistumisesta. Tuotantomuotojen tehostuminen johti kaupunkien, yritysten ja yksittäisten kansalaisten varallisuuden nousuun ennennäkemättömässä mittakaavassa. Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suuret määrät ihmisiä siirtyi maaseudulta kasvukeskuksiin maatyön korvautuessa palkkatyöllä teollisuudessa.
Uusin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Uusin aika
Uuden ajan aikakauden raja asetetaan usein 1700- ja 1800-luvun taitteeseen. Uusin aika tarkoittaa ajanjaksoa tästä ainakin 1900-luvun lopulle.lähde? Tänä aikana työväenliike levisi Isosta-Britanniasta Euroopan yli johtaen paikoin sisällissotiin ja vallankumouksiin. Useat valtiot itsenäistyivät ja pienemmät ruhtinaskunnat liittyivät yhteen. Samoihin aikoihin muodostui naisasialiike, joka tavoitteli naisten taloudellista itsenäisyyttä ja äänestysoikeutta. Naisetkin itsenäistyivät ja heidän painoarvonsa yhteiskunnassa kasvoi.
Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Nykyaika
Uusin aika päättyi toiseen maailmansotaan, jolloin alkoi nykyajaksi kutsuttu aikakausi. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välille syttyi kylmä sota. Demokratia yleistyi maailmassa, ja siirtomaa-aika päättyi. Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, mikä teki Yhdysvalloista maailman ainoan suurvallan. Saksan liittotasavalta ja Saksan demokraattinen tasavalta yhdistyivät ja Euroopan unioni laajentui.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6515-7.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uusi aika Wikimedia Commonsissa
