Suggestio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suggestio on erään yksinkertaisen määritelmän mukaan toimintaa, jolla ihmisen aivoihin juurrutetaan jokin ajatus. Hypnoositutkija André Muller Weitzenhofferin määritelmän mukaan suggestio on mikä tahansa viestinnän muoto – verbaalinen tai nonverbaalinen, yksinkertainen tai monimutkainen – jonka tarkoituksena on saada kohdehenkilö kokemaan asioita tai toimimaan tietyllä tavalla, joko tahtonsa mukaisesti tai sen vastaisesti.[1] Kehotuksesta suggestio eroaa siinä, että suggestiota hoitaa egon alitajuinen osa mutta kehotusta käsittelee pääasiassa egon tietoinen osa.[2]

Suggestioita tavataan monella alueella, kuten opetuksessa, mainonnassa, politiikassa, uskonnoissa ja ideologioissa.[3]

Suggestioherkkyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suggestioherkkyys on alttiutta reagoida informaatioon ja annettuihin suggestioihin. Suggestioherkkyys on pysyvä persoonallisuuden ominaisuus, joka on herkimmillään noin 10 vuoden iästä murrosikään. Naiset ovat miehiä herkempiä suggestioille. Herkät ihmiset hyötyvät suggestioista eniten.[4]

Hypnoosin vaikutus suggestioalttiuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypnoositilassa oleva ihminen on altteimmillaan vastaanottamaan suggestioita[5]. Hypnotisointi ei kuitenkaan tuo välttämättä mitään lisäarvoa verrattuna pelkkän oman mielikuvituksen käyttöön,vaan voi jopa heikentää suggestioiden vaikutusta. Psykologit Wayne Braffman ja Irving Kirsch havaitsivat tutkimuksessaan, että 54 prosenttia hypnotisoiduista koehenkilöistä ei reagoinut annettuihin suggestioihin yhtään voimakkaammin kuin pelkän mielikuvituksen varassa toimineet. Lisäksi 25 prosenttia hypnotisoiduista reagoi annettuihin suggestioihin heikommin kuin pelkkää mielikuvitustaan käyttäneet.[6]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heterosuggestio
  • Itsesuggestio
  • Ideomotoriset suggestiot ovat suggestioita mielikuvan seurauksena tapahtuvasta automaattisesta motorisesta muutoksesta. Oleellista on se, että koehenkilö kokee motorisen muutoksen tapahtuvan ilman tahdonalaista ponnistusta ikään kuin itsestään. Tällainen mielikuva voisi olla vaikka ranteen ympärille sidottu naru, joka nostaa kättä vähitellen ilmaan.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauppila, Reijo A.: Mielen voima: Suggestiot opetuksessa ja ohjauksessa. PS-kustannus, 2010. ISBN 978-952-451-471-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kauppila 2010, s. 18–19.
  2. Kauppila 2010, s. 28.
  3. Kauppila 2010, s. 16–17.
  4. Kauppila 2010, s. 17, 33.
  5. Kauppila 2010, s. 24–26.
  6. http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/hypnoosi.html
  7. http://users.utu.fi/shakal/syvyys.spml (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallio, Sakari & Lauerma, Hannu: Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa. Helsinki: Duodecim, 2004. ISBN 951-656-136-5.
  • Lauerma, Hannu: Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin. Helsinki: Duodecim, 2006. ISBN 951-656-201-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.