Puritanismi

Hakusana ”Puritaanit” ohjaa tänne. Vincenzo Bellinin oopperasta on oma artikkelinsa.

Kuuluisia 1700-luvun puritaaniteologeja: Thomas Gouge, William Bridge, Thomas Manton, John Flavel, Richard Sibbes, Stephen Charnock, William Bates, John Owen, John Howe ja Richard Baxter.

Puritanismi on 1500-luvulla syntynyt kristillinen liike. Sitä voidaan pitää protestanttisena liikkeenä, jossa korostettiin Raamatun arvovaltaa kaikessa uskovan ja seurakunnan elämässä. Puritanismi syntyi Englannissa, ja sen merkittävimpiä teologeja ovat olleet William Perkins^[1], William Ames^[2] ja John Owen^[3].

Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puritanismi perustui Raamattuun ja hurskauteen. Pyhää sanaa oli levitettävä kaikkialle ympäristöön, ja ihmiset oli saatava ymmärtämään oman elämänsä syntisyys. Puritaanien hallintomalli oli ankara, ja siihen sisältyi mm. yritys estää lähimmäisten syntiset teot sekä ruokailutapojen ja pukeutumisen säätely. Puritaanien mukaan Raamattu oli uskon ja muun elämän ylin ohje, jonka mukaan kirkollinen elämä ja julkinen hallinto järjestettiin.

Historia ja vaikutus Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka puritanismi vaikuttikin vahvasti synnyinmaassaan Englannissa, sen tärkein kehitys on tapahtunut Yhdysvalloissa. Englannissa harjoitettu sortopolitiikka pakotti puritaanit lähtemään kotimaastaan ja asettumaan Yhdysvaltoihin. Puritanismista tulikin 1600-luvulla Amerikassa vahva uskonnollinen liike.

Ensimmäiset puritaanit nousivat 21. marraskuuta 1620 Pohjois-Amerikan mantereelle Cape Codissa. Purjealus Mayflower oli kuljettanut heidät uuteen maailmaan. Intiaanien kylät olivat lähes autioita vuonna 1616 puhjenneen isorokkoepidemian jäljiltä. Pyhiinvaeltajat tekivät tutkimusmatkoja pitkin rannikkoa etsien itselleen asuinpaikkaa. He jäivät paikkaan, jonka englantilaiset olivat hieman aiemmin nimenneet Uudeksi-Plymouthiksi.

Puritaanit olivat rantautuneet Amerikkaan juuri talven kynnyksellä, ja monet heistä menehtyivät pakkaseen ja jäätävään viimaan vailla kunnon ravintoa. Pyhiinvaeltajien alkutaival oli vaikea, mutta maaliskuussa 1621 he saivat vieraita, kun paikalliset wampanoag-intiaanit tulivat tervehdyskäynnille. Tapaaminen muutti puritaanien tulevaisuuden. Wampanoagit opettivat heidät viljelemään, kalastamaan ja metsästämään. Ensimmäinen elonkorjuujuhla vietettiin syksyllä, ja wampanoagit kutsuttiin juhlaan.

Puritaanien alkuperäinen tarkoitus oli rakentaa Amerikan mantereelle yhteisö, joka toimisi esimerkkinä muille. Kukkulan laelle nouseva kaupunki tulisi olemaan Uusi Jerusalem. He kohtasivat matkalla onneen ja menestykseen kuitenkin yllättäviä vaikeuksia: alkuperäisasukkaat. Hyödyntämällä Uuden-Englannin siirtolaisten tulivoimaa ja intiaanien omia keskinäisiä riitaisuuksia puritaanit onnistuivat kasvattamaan yhteisöään.

Myöhempinä aikoina onkin sanottu, että puritaaniyhteisö oli luultavasti merkittävin yksittäinen ryhmä, joka on vaikuttanut Yhdysvaltain kehitykseen ja kulttuuriin. Puritaanien keskuudesta on lähtöisin myös amerikkalaisen saarnaajan perustyyppi, joka sanomansa perille saamiseksi osasi käyttää helppoja kielikuvia. Evankeliset liikkeet omaksuivat tämän saarnakäytännön itselleen ja levittivät sitä maailmalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coffey, John & Lim, Paul CH (eds.): The Cambridge companion to puritanism. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-1-139-79823-5. (englanniksi)
Markku Henriksson: Alkuperäiset amerikkalaiset, s. 40–41. ISBN 951-662-385-9.
Markku Henriksson: "Yhdysvallat oli muita parempi jo syntyessään". Tiede-lehti numero 7/2003.
Jussi Ikkala, Johanna Jämsä, Mika Nokelainen, Meri-Satu Sama'neh: "Uusi arkki 2 - Maailmanlaajuinen kristinusko", 128 ISBN 978-951-37-6728-0
Patterson, W. B.: William Perkins and the making of a Protestant England. Oxford ; New York: Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-968152-5. (englanniksi)
Vaughan, Alden T. (ed.): The puritan tradition in America 1620-1730, s. 14. New York: Harper & Row, 1972. ISBN 0-06-139641-9. (englanniksi)
Trueman, Carl R.: John Owen : reformed Catholic, Renaissance man. Aldershot: Ashgate, 2007. ISBN 978-0-7546-1470-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

↑ Patterson, W. B.: William Perkins and the making of a Protestant England. Oxford ; New York: Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-968152-5. (englanniksi)
↑ Vaughan, Alden T. (ed.): The puritan tradition in America 1620-1730, s. 14. New York: Harper & Row, 1972. ISBN 0-06-139641-9. (englanniksi)
↑ Trueman, Carl R.: John Owen : reformed Catholic, Renaissance man. Aldershot: Ashgate, 2007. ISBN 978-0-7546-1470-8. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laine, Tuija: Puritaanitytön päiväkirja 1700-luvun Bostonista. Elektra-aineisto, rajattu käyttöoikeus.. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puritanismi Wikimedia Commonsissa

[1] Patterson, W. B.: William Perkins and the making of a Protestant England. Oxford ; New York: Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-968152-5. (englanniksi)

[2] Vaughan, Alden T. (ed.): The puritan tradition in America 1620-1730, s. 14. New York: Harper & Row, 1972. ISBN 0-06-139641-9. (englanniksi)

[3] Trueman, Carl R.: John Owen : reformed Catholic, Renaissance man. Aldershot: Ashgate, 2007. ISBN 978-0-7546-1470-8. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]