Porkkana

Wikipedia

Porkkana

Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Apiales
Heimo:	Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku:	Daucus
Laji:	carota

Kaksiosainen nimi

Daucus carota
L.

Katso myös

Porkkana (Daucus carota) on juures. Porkkana on väriltään tavallisesti oranssi, ja siinä on puunkuorta muistuttava ohut kuori. Porkkanasta kasvaa maanpäällinen varsi, jota harvemmin käytetään ruokana. Porkkana sisältää runsaasti A-vitamiinin esiastetta beta-karoteenia, joka antaa sille oranssin värin. Porkkana on suomen suosituin juures, sillä sitä syödään jopa 9 kiloa henkeä kohden vuodessa.

Viljelykseen porkkana otettiin ensimmäiseksi Keski-Aasiassa, mahdollisesti Afganistanissa. Euroopassa sitä on viljelty viimeistään 1100-luvulta lähtien. Useimmat nykyisin viljellyt lajikkeet polveutuvat Hollannissa 1700-luvulla viljellyistä porkkanoista. ^[1]

Porkkanan villimuoto kasvaa kaikkialla Keski-Euroopassa ja laajalti Aasiassa yleisenä muun muassa laitumilla ja tienvarsilla. Sen juuri on yleensä puiseva ja syötäväksi kelpaamaton, paitsi satunnaisesti esiintyvillä mutanttiyksilöillä, joista viljellyt lajikkeet onkin jalostettu. Suomessa villiporkkana on harvinainen, koska se ei yleensä selviä talven yli voidakseen toisena vuotenaan tuottaa siemeniä. Sen ensimmäisen vuoden taimia saattaa kuitenkin kesäisin kasvaa esimerkiksi satama-alueilla, joihin sen siemeniä helposti kulkeutuu ulkomailta.

[muokkaa] Ravintona

Porkkana on maan sisällä kasvava juures, ja sitä voidaan syödä raakana. Porkkanan juuret ovat hyvin pienet, ja ne poistetaan kuorittaessa. Tavallisesti porkkanaa käytetään salaatteihin, liharuokiin ja keittoihin. Raakana porkkanan rakenne on kova ja rapea, maultaan parhaassa tapauksessa makeahko. Ennen syöntiä raaka porkkana pestään huolellisesti ja yleensä kuoritaan. Keitettäessä porkkanan rakenne muuttuu pehmeäksi. Porkkanan nuoria lehtiä voidaan käyttää ruoanvalmistuksessa.

Alun perin viljeltiin porkkanaa, joka oli purppuranpunainen, keltainen tai valkoinen. Kuumilla alueilla keltaista ja punaista porkkanaa viljellään edelleen. Viileillä alueilla oranssiporkkana on yleisin. Suomessakin voidaan viljellä violettia, keltaista ja valkoista porkkanaa. Oranssiporkkana jalostettiin 1700-luvulla Hollannissa.^[1]

Useimpien juureskasvien tavoin porkkana on kaksivuotinen kasvi. Ensimmäisenä vuotena, itämisen jälkeen porkkanalle kehittyy syvälle ulottuva pääjuuri. Sen jälkeen alkaa paksuuskasvu, joka jatkuu koko kasvukauden. Porkkanan syötävä juuri on mukula, jossa on lieriömäinen puuosa ja sen ympärillä jälsi ja kuori. Siihen kertyy paljon vararavintoaineita. Jos porkkana jätetään maahan yli talven, se käyttää toisena vuotena nämä vararavintoaineet korkean varren, kukkien ja lopulta siementen kasvattamiseen. Siihen muodostuu samantapainen sarjakukinto kuin muillakin sarjakukkaiskasveilla, esimerkiksi koiranputkella. Mutta samalla juuri menettää kaikki siihen varastoituneet aineet. Sen vuoksi porkkanat nostetaan maasta jo ensimmäisen vuoden syksyllä, paitsi milloin niitä kasvatetaan siementen tuottamiseksi

Aikaisemmin porkkanaa on käytetty myös väriaineena. Sen lisäksi porkkanaa on käytetty lääkekasvina, sillä se sisältää A-vitamiinia ja seleeniä.

[muokkaa] Terveysvaikutukset

Porkkana lisää vastustus- ja näkökykyä, ehkäisee mahahaavaa ja syöpiä ja lievittää tulehduksia, ripulia, huonoa ihoa, ummetusta, unettomuutta, korkeaa verenpainetta ja paksusuolen tulehdusta.^[2]

[muokkaa] Porkkanan tuholaisia

Porkkanakärpänen (Psila rosae)
Porkkanakemppi (Trioza apicalis)

[muokkaa] Lähteet

↑ ^1,0 ^1,1 Arno Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa. WSOY, Porvoo, WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997, ISBN 951-1-0-21295-4
↑ Senja Arkko, Pirjo Hämäläinen-Forslund, Veikko Koskinen, Anssi Krannila, Tuovi Miettinen, Veijo Miettinen, Meeri Saario ja Hannele Vainio, Hyvä hyötötarha, WSOY, Porvoo 1995