Orivesi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia Pirkanmaalla; Orivesi on myös Saimaan osa.
Orivesi

vaakuna

sijainti

Oriveden keskustaa.
Oriveden keskustaa.
Sijainti 61°40′40″N, 024°21′25″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Kuntanumero 562
Hallinnollinen keskus Oriveden keskustaajama
Perustettu 1869 [1]
– kaupungiksi 1986 [1]
Kuntaliitokset Osa Kangasalasta (1927)
Eräjärvi (1973)
Längelmäki (2007, osa)
Kokonaispinta-ala 960,08 km²
117:nneksi suurin 2022 [2]
– maa 799,63 km²
– sisävesi 160,45 km²
Väkiluku 8 842
112:nneksi suurin 31.12.2023 [3]
– väestötiheys 11,06 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [4]
– 0–14-v. 14,6 %
– 15–64-v. 55,3 %
– yli 64-v. 30,1 %
Äidinkieli 2022 [5]
– suomenkielisiä 97,9 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,9 %
Kunnallisvero 9,40 %
60:nneksi suurin 2024 [6]
Kaupunginjohtaja Juha Kuusisto
Hallituksen puheenjohtaja Jussi Viljanen[7]
Kaupunginvaltuusto 31 paikkaa
– puheenjohtaja Heidi Jakara[8]
  2021–2025[9]
 • Kok.
 • SDP
 • Kesk.
 • PS
 • Vas.
 • KD
 • Vihr.
9
8
5
4
3
1
1
www.orivesi.fi

Orivesi (aik. myös Orihvesi[10]) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kaupungissa asuu 8 842 asukasta,[3] ja sen pinta-ala on 960,08 km2, josta 160,45 km2 on vesistöjä.[2] Väestötiheys on 11,06 asukasta/km2. Oriveden naapurikunnat ovat Juupajoki, Jämsä, Kangasala, Kuhmoinen, Ruovesi ja Tampere. Suuri osa paikallisista asukkaista kutsuu itseään orivesiläisiksi.

Oriveden kunta perustettiin vuonna 1869. Oriveden ja Eräjärven kuntaliitos tehtiin vuonna 1973. Vuoden 1986 alusta lähtien Orivesi on ollut kaupunki. Vuoden 2007 alusta liitettiin osa Längelmäen kunnasta Oriveteen.

Orivesi kuuluu Satakunnan historialliseen maakuntaan. Otavan Pieni tietosanakirja[11] vuodelta 1927 mainitsee Oriveden sijaitsevan Itä-Satakunnassa.

Oriveden evankelis-luterilainen seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan.[12][13] Orivedellä ilmestyy paikallislehti Oriveden Sanomat, jonka levikkialueeseen kuuluvat myös Juupajoki ja Längelmäki.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden alueelta on tehty muutamia kymmeniä ns. Suomusjärven kulttuurin aikaisia esinelöytöjä, mikä osoittaa metsästäjien ja kalastajien liikkuneen alueella jo varhain. Pronssi- tai rautakautisia löytöjä ei sen sijaan tunneta, joten Oriveden seutu lienee ollut kangasalalaisten asumattomana takamaana. Keskiajalla alueelle muutti uudisasukkaita eräistä Kangasalan kylistä. Ensimmäinen maininta Orivedestä seurakuntana, joko itsenäisenä tai Kangasalan kappelina, on vuodelta 1466 erään käräjillä käsitellyn rajariidan yhteydessä. Käräjäpöytäkirjassa esiintyy muun muassa Oriveden Pappila.

Orivesi mainitaan ensimmäisen kerran itsenäisenä pitäjänä ja seurakuntana vuoden 1540 maakirjassa, jonka mukaan siellä oli 56 veroa maksanutta taloa.[14][1] Längelmäki ja sen mukana myös Kuorevesi erosivat Orivedestä vuonna 1593. Oriveden kautta kulki säännöllinen niin sanottu lukkarinpostin reitti vuodesta 1598 lähtien.[1]

Ensimmäinen Orivedeltä tullut valtiomies oli Vetterkullaa viljellyt Jaakko Juhananpoika Kråkfelt, joka edusti kihlakuntaansa Tukholmassa vuonna 1675. Vuonna 1695 laskettiin ensimmäistä kertaa Oriveden ja Eräjärven yhteinen asukasmäärä – noin 2 400 henkeä. Muutama vuosi sen jälkeen tapahtui Oriveden historian tähän mennessä suurin katastrofi, kun noin joka kolmas asukas, 766 henkeä, kuoli suurena nälkävuotena 1697.[1]

Vanha kellotapuli, joka erillisenä rakennuksena säästyi kirkon tuhopoltolta 1958.

Vuonna 1727 Orivedellä pidettiin ensimmäiset omat markkinat ja niitä järjestettiin vuoteen 1801 asti, jolloin ne lakkautettiin. Vuonna 1741 rakennettiin pitäjäntupa, jossa voitiin pitää käräjät.[1] Vuonna 1776 Orivesi naapuripitäjineen siirrettiin Turun ja Porin läänistä vastaperustettuun Hämeen lääniin.[14] Oriveden viides kirkko, ns. Oriveden vanha kirkko, valmistui vuonna 1781. Kirkon kellotapulia rakennettiin vuosina 1783–1793.[1]

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1860 Oriveden ensimmäinen kauppias, Alfred Grönfors, avasi kauppansa kirkonkylässä. Vuonna 1868 alkoi höyrylaivaliikenne linjalla Hämeenlinna–Orivesi–Länkipohja. Oriveden kunta perustettiin vuonna 1869, jolloin valittiin kunnallislautakunta ja kuntakokouksen esimies.[1]

Vuonna 1870 Eräjärvellä valittiin ensimmäinen kunnallislautakunta ja pidettiin ensimmäinen kuntakokous ja Oriveden nimismiespiiri perustettiin. Vuonna 1872 kirkonkylällä alkoi toimia niin Oriveden ensimmäinen kansakoulu, kirkonkylän Kultavuoren koulu, kuten myös Kirkonkylän kirjasto.[1]

Oriveden ensimmäinen postitoimisto avattiin Oriveden asemalla vuonna 1883 alun perin nimellä Orihvesi. Samana vuonna Kultavuoren koululla pidettiin myös Oriveden ensimmäinen maatalousnäyttely. Paikkakunnan ensimmäisen yksityispuhelimen hankki kauppias Wilhelm Grönfors vuonna 1887, seuraavana vuonna alkoi postipankkitoiminta.

Kuntaan saatiin ensimmäinen kunnanlääkäri vuonna 1895. Vuonna 1898 kirkonkylään perustettiin postitoimisto ja Oriveden telefooniyhdistys ja Korkeakoskelle Suomen ensimmäisen kenkätehdas (perustaja Edward Wallenius).[1]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Suomen suuriruhtinaskunnan armeija hajotettiin 1900-luvun alussa, Orivedellä 1800-luvun lopulta asti harjoitelleen Hämeenlinnan tarkk'ampujapataljoonan 27. reservikomppanian entiset kasarmit luovutettiin leprasairaalalle. Oriveden leprasairaala oli toiminnassa vuosina 1904–1953, Oriveden kunnallinen sairaala taas oli aloittanut toimintansa vuokrahuoneistossa vuonna 1902.[14][1]

Oriveden ensimmäinen urheilu- ja voimisteluseura Oriveden Ponnistus perustettiin vuonna 1908. Vuonna 1909 Oriveden vanhainkoti aloitti toimintansa ja Oriveden opisto aloitti toimintansa Keski-Hämeen kansanopistona Länkipohjassa. Vuonna 1910 opisto muutti Oriveden kirkonkylään ja työväentalo rakennettiin.[1]

Vuonna 1911 Hirsilän kenkätehdas aloitti toimintansa ja Juho Nisula kirjoitti Oriveden alueen ensimmäisen suomenkielisen paikallishistoriikin, Piirteitä Eräjärven pitäjästä. Oriveden ensimmäisen auton hankki sahrajärveläinen Kustaa Ala-Sahra vuonna 1912. Juupajoen kunta itsenäistyi ja erosi Orivedestä vuonna 1913. Oriveden Osuusliike (myöhemmin kauppakunta Kotipohja) perustettiin vuonna 1916 ja seuraavana vuonna Oriveden ensimmäinen kunnallinen eläinlääkäri aloitti työnsä.[1]

Vuonna 1918 Kansalaissodan aikana Orivesi oli kiivaiden taistelujen näyttämönä. Punaiset pitivät hallussaan Orivettä parin kuukauden ajan. Länkipohjan suunnasta edenneet, eversti Karl Fredrik Wilkmanin (Wilkama) johtamat valkoiset saivat 18. maaliskuuta 1918 haltuunsa Oriveden rautatieaseman, mutta joutuivat perääntymään panssarijunan avulla hyökänneiden punaisten pakottamina, jolloin Vilppulan suunnasta vetäytyneet punaiset pääsivät pakenemaan kohti Tamperetta.[14] Valkoiset joukot valtasivat Oriveden lopullisesti 20.3.[1]

Oriveden Kenkätehdas Oy ja Kuusiston jalkinetehdas aloittivat toimintansa vuonna 1918.[1] Vuonna 1919 Oriveden ja Eräjärven ensimmäiset kunnanvaltuustot aloittivat toimintansa ja Oriveden ensimmäinen kunnankirjuri aloitti työnsä. Karjalaisen kenkätehdas aloitti toimintansa ja Oriveden Sähkö Oy perustettiin.[1]

Auvisen talo Oriveden keskustassa.

Oriveden kunnallinen kirjastolaitos aloitti toimintansa vuonna 1921. Vuonna 1923 Oriveden kunnansairaala valmistui Tähtiniemen vanhainkodin sairasosaston yhteyteen. Oriveden yhteiskoulun toiminta alkoi yksityisenä kotikouluna vuonna 1924. Vuonna 1926 Siitaman kylä liitettiin Kangasalasta Oriveteen, Oriveden Sanomat alkoi ilmestyä ja Auvisen talo rakennettiin Oriveden kirkonkylään. Vuonna 1927 Oriveden telefooniyhdistys muuttui Oriveden Puhelin Oy:ksi.[14][1]

Oriveden vanha kirkko, joka paloi 1950-luvulla

1930-luvulla otettiin käyttöön Oriveden Yhteiskoulun rakennus (1931), Paltanmäen ulkomuseo (1934) ja Oriveden kirkonkylän ensimmäinen moderni rapattu tiilinen asuin- ja liikerakennus (1937). Ensi Oy:n kenkätehdas aloitti toimintansa vuonna 1937.[1]

Toisen maailmansodan aikana Orivedellä toimi jalkaväen koulutuskeskus.[14] Jatkosodan jälkeen Orivedelle asutettiin Valkjärven siirtoväkeä[15] ja Orivedestä kehittyi huomattava Koillis-Pirkanmaan palvelukeskus. lähde? Vuonna 1946 Oriveden yhteiskoulu muuttui yliopistoon johtavaksi ja lukio aloitti toimintansa. Oriveden seudun kansalaisopisto (alun perin Oriveden Työväenopisto) aloitti toimintansa vuonna 1947.[1]

1950-luvulla perustettiin Oriveden kunnallinen puolivakinainen palokunta (1951) ja Oriveden vesihuolto-osuuskunta (1955). Oriveden-Jämsän junarata avattiin liikenteelle 1952. Vuonna 1953 valmistui Oriveden opiston uusi päärakennus, jonka yhteyteen avattiin myös Klemetti-opisto. Uusi kunnansairaala ja Rönnin tanssilava valmistuivat vuonna 1957. Oriveden vanha kirkko tuhoutui tulipalossa 1958.[1]

Vuonna 1961 Oriveden ensimmäinen kunnanjohtaja aloitti työnsä ja sivukylien kansakouluja suljettiin. 1960-luvulla otettiin käyttöön Oriveden kaarikirkko (1961), Oriveden, Eräjärven, Juupajoen, Ruoveden ja Längelmäen kuntainliiton ammattikoulu (1962) sekä professori ja kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ideoima taidenäyttely Purnu (1967).[1] Kirkonkylään valmistui ensimmäinen rakennuskaava vuonna 1966. 1960-luvun loppuun mennessä kirkonkylä ja asemanseutu olivat kasvaneet yhteen kunnan suurimmaksi taajamaksi, jossa asui yli puolet kunnan väestöstä. Alueen kehitystä edisti myös liikenneyhteyksien paraneminen 1960- ja 1970-luvuilla.[14][1]

Valtatie 9:n uusi, entistä huomattavasti nopeampi reitti Tampereelle avattiin liikenteelle vuonna 1972.[14][1] Oriveden ja Eräjärven kuntaliitos tapahtui vuonna 1973. Vuonna 1974 Oriveden seudun kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskus aloitti toimintansa ja kunnallinen päivähoito aloitettiin. Peruskoulujärjestelmään Orivedellä siirryttiin vuonna 1975.[1] Orivesi oli aikoinaan tunnettu jalkineiden valmistuksesta ja sitä kutsuttiin suutarien pitäjäksi. Kunnassa toimi 1970-luvulla kaikkiaan kuusi kenkätehdasta, joissa työskenteli yli 500 henkeä ja jotka tuottivat päivässä noin 4 500 paria jalkineita, mikä vastasi kymmentä prosenttia koko Suomen kenkäteollisuuden tuotannosta.[14]

Oriveteen liitettiin Eräjärven kunta vuonna 1973 ja Längelmäen kunnan länsiosat vuonna 2007.

1980-luvulla otettiin käyttöön uusi vanhainkoti (1981), uusi pääterveysasema (1982) ja liikuntahalli (1988). Orivedestä tuli vuoden 1986 alusta alkaen kaupunki.[1]

Oriveden jäähalli valmistui vuonna 1997.[1]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2005–2014 Orivedellä järjestettiin Reikäreuna-elokuvafestivaali, joka sisälsi elokuvakilpailun, kotimaista ja kansainvälistä pitkää ja lyhyttä elokuvaa, elokuvantekijöiden puheenvuoroja, musiikkia ja taidenäyttelyitä.[16]

Vuoden 2007 alusta osa Längelmäen kunnasta liitettiin Oriveteen, osa Jämsään.[17]

2010-luvun alussa Orivedellä oli taloudellisesti vaikeita vuosia. Vuosina 2013 ja 2014 sote-kulut kasvoivat nopeasti, minkä johdosta vuonna 2015 verotusta kiristettiin osana laajaa talouden tasapainottamisohjelmaa. Ohjelman myötä suunta muuttui, nettomenot vähenivät yli neljä prosenttia ja tilinpäätös oli positiivinen. Olennainen muutos oli sote-yhteistyön aloittaminen Tampereen kanssa.[18]

Vuodesta 1910 Orivedellä toiminut taideopetukseen keskittynyt Oriveden Opisto siirsi koulutuksensa Tampereelle kesällä 2018. Opistoa ylläpitivät kannatusyhdistys(1909-1946), Kansanvalistusseura (1946-2014) ja Ahlmanin koulun Säätiö (2015-).[19] Kesäisin opistolla toimi Klemetti-opisto, jossa pidettiin kuorolaulu-, kuoronjohtaja-, yksinlaulu- ja lausuntakursseja.lähde? Syksyllä 2019 opiston kiinteistöt ja 3,5 hehtaarin tontti siirtyivät kulttuuriosuuskunta Pro Oriveden haltuun yhden euron kauppahinnalla. Muun muassa Oriveden kaupunki vuokrasi Oriveden Kampuksen tiloista nuorisotilan. Ensimmäinen viikonloppukurssi järjestettiin Kampuksella tammikuussa 2020.[20]

Maantiede ja ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auringonlasku Eräjärvellä

Orivedellä on yli 350 järveä.[21] Oriveden maisemakuvaa hallitsee Längelmävesi, johon laskee suurin osa alueen vesistöistä. Sokkeloisen Längelmäveden osista Oriveden alueella ovat Enonselkä, Ristiselkä, Pappilanselkä, Koljonselkä, Viuhkoselkä, Huhkaimenselkä ja Kirjaanselkä. Myös Kangasalan Vesijärven koillispää ulottuu Oriveden alueelle. Osa Oriveden länsiosan järvistä laskee Näsijärveen. Kaupungin suurimmat kohoumat, jotka ulottuvat yli 200 metrin korkeuteen merenpinnasta, sijaitsevat luoteessa Tampereen ja Ruoveden rajojen tuntumassa. Maaston keskikorkeus merenpinnasta on 100–150 metriä.[14]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden kylät ennen 1. tammikuuta 2007:
Aakkola, Enokunta, Haavisto, Hirsilä, Holma, Karppi, Koivuniemi, Laasola, Lyytikkälä, Naappila, Naarajoki, Neulaniemi, Onnistaipale, Orivesi, Padustaipale, Pajukanta, Pehula, Penttilä, Pitkäjärvi, Päilahti, Rajalahti, Savo, Siitama, Solttila, Suomasema, Torittu, Vehkalahti, Voitila, Yliskylä, Yröhjoen kulma, Uiherla ja muut entisen Eräjärven kylät.

Längelmäestä Oriveteen 1. tammikuuta 2007 liitetyt kylät:
Attila, Eräslahti, Hakosalmi, Kirjasniemi, Koivisto, Koljonkanta, Kylänoja, Leväslahti, Löytäneva, Maunu, Mulkoila, Piittala, Puharila, Pääskylä, Raidisto, Ristijärvi, Rämesalo, Saviniemi, Solttila, Syväjärvi, Talviaistaipale, Tiihalanniemi, Tunkelo, Uuhiniemi, Vinkiä ja Västilä.

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Orivedellä oli 9 285 asukasta, joista 6 537 asui taajamissa, 2 650 haja-asutusalueilla ja 98:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Oriveden taajama-aste on 71,2 %.[22] Oriveden taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[23]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Oriveden keskustaajama, johon kuuluu
Kirkonseutu ja Asemanseutu[24]		 6 167
2 Hirsilä 370

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Kaupunkikuva ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purnun kesänäyttelyä 2009.


Oriveden nähtävyyksiä:[25]:

  • Eräjärven kivimuseo (Eräjärvi)
  • Kotiseutumuseo (Paltanmäki)
  • Hugo Hörtsänän vuonna 1909 perustama Hörtsänän arboretum (Onnistaipaleen kylä)[25]
  • Oriveden Eräjärvellä sijaitsee Rönnin lava, jolla on tanssittu vuodesta 1949 lähtien. Tanssilavan ja esiintymislavojen lisäksi Rönnillä on venesatama, ravintola, pub ja kesäteatteri.[26]
  • Kaupungin keskustassa sijaitsevassa Auvisen talossa on tarjolla kädentaitojen harrastajille esimerkiksi materiaaleja ja tuotteita, talossa toimii Taitokeskus Oriveden lisäksi Käsityökoulu Näpsä ja myymälä.[27][28]
  • Purnun taidekeskus ja Aimo Tukiaisen taiteilija-ateljee (Pitkäjärvi)
  • Taidekeskus Leporanta (Längelmäki)

Katso myös: Luettelo Oriveden julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Oriveden kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden kirkko

Oriveden keskustan kirkko on palanut maan tasalle peräti neljästi. Ensimmäisen kirkon tiedetään tuhoutuneen jo vuonna 1577. Seuraava, vuonna 1650 rakennettu kirkko paloi vuonna 1775 ja sitä seuraava vain vähän myöhemmin vuonna 1779. Matti Åkerblomin suunnittelema neljäs kirkko valmistui vuonna 1781. Kaksi ehtoollisviinejä varastamaan murtautunutta miestä sytytti puukirkon palamaan keväällä 1958; palosta säästyi kuitenkin puinen kellotapuli. Nykyisen, keskustassa sijaitsevan Kaarikirkon ovat suunnitelleet Kaija ja Heikki Sirenin ja se on valmistunut vuonna 1961.[14] Kirkon alttaritaulun on tehnyt kuvanveistäjä Kain Tapper.[25]

Eräjärvellä sijaitsevat vuonna 1821 rakennettu Eräjärven puukirkko sekä kirkkomuseo, Längelmäellä taas barokkityylinen, vuonna 1772 rakennettu Längelmäen kirkko, kirkkomuseo ja makasiinimuseo.[25]

Luontokohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roninmaan laavu Pukalan alueella

Suomen luonnonsuojeluliitto juhlisti 100-vuotiaista Suomea valitsemalla sata ”suomalaista luontohelmeä”. Orivesi oli ainoa paikkakunta, josta valittiin kaksi luontohelmeä: Eräpyhä ja Pukala.[29]

Eräpyhän virkistysalue sijaitsee Längelmäveden rantamaisemissa. Luonnonsuojelu- ja virkistysalueella sijaitsee luontopolku, laavu, laituri ja uimaranta, vanha maasälpälouhos ja muinainen uhripaikka, Nunnankirkko.[25][30]

Pukalan virkistysmetsä taas sijaitsee yli 50 metriä syvän ja kirkasvetisen Pukalajärven ympärillä. Metsähallitus rauhoitti omistamansa Pukalajärven pohjoispuolen rantametsät ja saaret vuonna 1968. Alueella on reittejä, tulentekopaikkoja ja laavuja.[31]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden kaupunginjohtaja on Juha Kuusisto.[32]

Oriveden kaupunginvaltuustossa on 31 jäsentä. Kaudella 2021–2025 suurin puolue on kokoomus, jolla on yhdeksän paikkaa. Muiden puolueiden paikat ovat jakautuneet seuraavasti: SDP 8, keskusta 5, perussuomalaiset 4, vasemmistoliitto 3, kristillisdemokraatit 1 ja vihreät 1.[9] Valtuuston puheenjohtajana toimii Heidi Jakara.[8]

Kaupunginhallituksessa on yhdeksän jäsentä, jotka jakautuvat seuraavasti puolueiden kesken: kokoomus 3, SDP 3, keskusta 1, perussuomalaiset 1 ja vasemmistoliitto 1. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimii Jussi Viljanen.[7]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden asukkaista työssäkäyviä on noin 4 000 ja paikkakunnan työpaikkaomavaraisuus on noin 80 %. Marraskuussa 2020 työttömiä oli 10,7 %[33]. Vuonna 2021 elinkeinot ovat jakautuneet seuraavasti: palvelut 60 %, jalostus ja teollisuus 29 %, maa- ja metsätalous 11 %[34]. Paikkakunnalla sijaitsee noin 750 yritystä ja noin 260 maatilaa.[34] Vuonna 2021 kaupungin palveluksessa oli noin 453 henkilöä[35]. Vuonna 2021 suurin työllistäjä oli KVL-Tekniikka Oy, jolla oli noin 140 työntekijää, yli 20 työntekijää oli Metsä-Tuominen Oy:llä, Kuljetusliike Juhani Tuominen Oy:llä ja Orneule Oy:llä.[36] Vuonna 2017 eniten yhteisöveroja maksoivat Senop Oy, Säästöpankki Sinetti, Kenkätehdas M-Shoe Makers Oy, Rakennusliike K & M Lammi Oy ja Landlady Oy.[37] Saippuoita ja muita pesuaineita valmistavan Foxtelin tuotantolaitos sijaitsee Orivedellä.

Orivedellä sijaitsee Oriveden kultakaivos. Vuosina 1994–2003 toimintaa harjoitti Outokumpu Oy. Vuonna 2007 Polar Mining käynnisti kaivostoiminnan uudelleen. Paikkakunnalla on toiminut Puolustusvoimien varikko Oriveden Asevarikko (OrivAseV) vuoteen 2003 saakka. Sen toimintaa jatkaa Millogin yksikkö.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden rautatieasema

Orivesi sijaitsi jo vuosisatoja sitten hyvien liikenneyhteyksien varrella. Pitäjän kautta kulki niin sanottu Vanha Laukaantie Kangasalan Huutijärveltä Keski-Suomen suuntaan, ja siitä erkani Oriveden kirkonkylän pohjoispuolella sivutie Ruoveden ja Virtain kautta Pohjanmaalle.[14]

Orivesi sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereelta. Tampereelle on noin 40 km ja Jyväskylään 109 km. Oriveden kautta kulkee valtatie 9 Turusta Tampereen, Jyväskylän, Kuopion ja Joensuun kautta Tohmajärven Niiralaan, ja siltä erkanevat kantatie 66 Virtain kautta Lapualle sekä kantatie 58 (johon kuuluu myös Kangasalan Huutijärveltä tuleva entinen valtatie 9) Mänttään.

Myös rautatiet Tampereelta Jyväskylään ja Haapamäelle kulkevat Oriveden kautta. Rautatie Tampereelta Haapamäelle – vanha Pohjanmaan rata – ja Oriveden rautatieasema valmistuivat vuonna 1883. Radan linjaus valittiin teollisuuden tarpeita ajatellen.[38] Risteysasema Orivedestä tuli vuonna 1946, kun rata Jämsänkoskelle valmistui: tämän radan jatko Jyväskylään avattiin liikenteelle vuonna 1978. Museovirasto on luokitellut Oriveden aseman lähiympäristöineen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[39] Oriveden asemalla toimii Väyläviraston hallinnoima ja VR Yhtymän operoima puunlastausalue, jonka kautta metsäyhtiöiden hankkimaa ainespuuta kuormataan raidekuljetuksiksi.[40] Oriveden keskustassa on taajamajunaseisake.[41] Matka Orivedeltä Tampereelle kestää lähi- tai kaukojunalla 24 minuuttia.[34]

Orivesi sijaitsee E-vyöhykkeellä Tampereen seudun joukkoliikenne Nyssessä, minkä lisäksi Oriveden kaupunki on organisoinut oman NOPA-liikenteen. Matkahuolto ja linja-autoasema sijaitsevat K-Supermarketin tiloissa.[41]

Etäisyyksiä Orivedeltä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen. Kahtia jaetun Längelmäen kunnan väestö on kuitenkin vuosina 1980–2005 laskettu kokonaan osaksi Keski-Suomessa sijaitsevaa Jämsää.[42]

Oriveden väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 8 854
1985
  
 9 086
1990
  
 9 196
1995
  
 9 012
2000
  
 8 886
2005
  
 8 929
2010
  
 9 617
2015
  
 9 408
2020
  
 9 017
Lähde: Tilastokeskus.[42]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Orivedellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[43]

Seurakunta toimii myös Juupajoen kunnan alueella.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Oriveden alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[44]

Vapaista suunnista Orivedellä toimivat ainakin helluntaiherätys, jolla on paikkakunnalla Oriveden helluntaiseurakunta[45], ja adventismi, jolla on paikkakunnalla Oriveden adventtiseurakunta[46]. Lisäksi Juupajoen Vapaaseurakunnalla on vapaakirkollista toimintaa myös Orivedellä[47].

Oriveden Siitamassa sijaitsee Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon leirikeskus Siitamaja.

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Oriveden kaupungin nykyisellä alueella.[43]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden liikuntahalli

Oriveden vapaa-ajan palveluihin kuuluu jäähalli, uimahalli, liikuntahalli, tekonurmikenttä, urheilukenttä, monitoimikaukalo, tenniskenttä sekä niin kesä- kuin talvikäyttäjille tarkoitetut ulkoilureitit. Oriveden sosiaali- ja terveyspalvelut tuottaa Orivesi-Tampereen yhteistoiminta-alue.[48][49]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden kaupungin tarjoamia sivistyspalveluita ovat muun muassa varhaiskasvatus, peruskoulut, yhteiskoulu, lukio, Tredu-ammattiopiston yksikkö, kirjasto, kansalaisopisto sekä Merikanto-opiston yksikkö.[48]

Orivedellä perusopetusta antaa viisi alakoulua ja Oriveden yhteiskoulu[50]. Toisen asteen koulutusta antavat Oriveden lukio, jossa oli vuonna 2018 kolme painotuslinjaa: kirjoittajalukio, lentopallolukio ja urheilulinja.[51] Ammatillista koulutusta antaa Tampereen seudun ammattiopisto Tredu.

Elokuussa 2018 yhdistettiin Oriveden lukion ja yhteiskoulun rehtorinvirat.[52]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orivedelle sijoittuu muun muassa vuonna 1923 ilmestynyt Jalmari Finnen Pitkäjärveläiset-näytelmä, joka kertoo Pitkäjärven kylästä 1700-luvun lopulla ja Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuva, jota alettiin julkaista vuonna 1975.[1]

Oriveden Suvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden Suvi -brändin alle on koottu useita tapahtumia, esimerkiksi teatteria, taidenäyttelyitä, muotoilun myyntinäyttely, lavatansseja ja musiikkitapahtumia. Tapahtumia järjestävät Rönnin kesäteatteri ja huvikeskus, Purnu, Taidekeskus Leporanta ja Taitokeskus Orivesi.[48][53]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla verimakkara ja mustikkapöperö.[54]

Tunnettuja orivesiläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri- ym. henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden Ponnistus on yleisseura, jossa harrastetaan urheilua jaostomuodossa viidessä lajissa: hiihto, lentopallo, suunnistus, yleisurheilu ja voimistelu. Lisäksi lentopallosta on omaksi jaostokseen irrotettu naisten lentopallon Mestaruusliigajoukkue, jota pyörittää liigajaosto.[59] Seura on menestynyt parhaiten naisten lentopallon SM-liigassa.

Orivedellä toimii vuonna 1968 perustettu[60] jääkiekkoseura Oriveden Fortuna, joka harjoittelee Oriveden jäähallissa. Orivedellä on myös jalkapalloseura Oriveden Tuisku.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Oriveden historiaa vuosikymmenten varrelta Orivesi. Viitattu 11.6.2021.
  2. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  3. ↑ a b Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. ↑ Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  6. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  7. ↑ a b Kaupunginhallitus Oriveden kaupunki. Viitattu 30.10.2021.
  8. ↑ a b Kaupunginvaltuusto Oriveden kaupunki. Viitattu 30.10.2021.
  9. ↑ a b Kuntavaalit 2021, Orivesi Oikeusministeriö. Viitattu 30.10.2021.
  10. ↑ Orihvesi. Pieni Tietosanakirja. Runeberg.org.
  11. ↑ Pieni tietosanakirja, sivu 293.
  12. ↑ Seurakunnat | Tampereen hiippakunta tampereenhiippakunta.fi. Arkistoitu 7.1.2018. Viitattu 28.8.2018.
  13. ↑ Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 28.8.2018. Viitattu 28.8.2018.
  14. ↑ a b c d e f g h i j k l Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 19–24. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
  15. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Helsinki: Otava, 1950.
  16. ↑ Reikäreuna-elokuvafestivaalin entiset kotisivut ja niiden historia-osuus. Sivujen domain sulkeutunut.
  17. ↑ Kuntarajat pysyvät sitkeästi liitoksissakin Helsingin Sanomat. 22.1.2006. Viitattu 29.8.2018.
  18. ↑ Hämeenlinna kiristää, Orivesi keventää - Kuntalehti Kuntalehti. 18.11.2016. Viitattu 29.8.2018.
  19. ↑ OrivedenOpisto | Ahlman www.ahlman.fi. Arkistoitu 31.10.2018. Viitattu 30.8.2018.
  20. ↑ Oriveden kampus esittäytyy tammikuussa: nuoriso saanut jo uusia tiloja käyttöön, yksintanssijat myös vauhdissa Aamulehti. 18.12.2019. Viitattu 11.6.2021.
  21. ↑ Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 28.8.2018. Viitattu 28.8.2018.
  22. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  23. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  24. ↑ Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 28.8.2018. Viitattu 28.8.2018.
  25. ↑ a b c d e Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 17.2.2020. Viitattu 28.8.2018.
  26. ↑ Rönnin lava ronninlava.com. Viitattu 28.8.2018.
  27. ↑ Taitokeskus Orivesi Web Archive (www.taitopirkanmaa.fi 2018). Arkistoitu 30.6.2020. Viitattu 7.4.2021.
  28. ↑ Oriveden vanhat talot ja pihat Web Archive (www.orivesi.fi 2018). Arkistoitu 29.8.2018. Viitattu 7.4.2021.
  29. ↑ Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 28.8.2018. Viitattu 28.8.2018.
  30. ↑ Pirkanmaan Virkistysalueyhdistys ry - Eräpyhä, Orivesi www.pirkanmaanvirkistysalueyhdistys.fi. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 28.8.2018.
  31. ↑ Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 28.8.2018. Viitattu 28.8.2018.
  32. ↑ Avaintietoa Orivedestä Oriveden kaupunki. Viitattu 30.10.2021.
  33. ↑ Työttömyyden tasainen lasku jatkui Pirkanmaalla – viime vuoteen verrattuna työttömiä kuitenkin kolmannes enemmän Aamulehti. 22.12.2020. Viitattu 11.6.2021.
  34. ↑ a b c Tilastotietoa ja ylellistä väljyyttä Orivesi. Viitattu 11.6.2021.
  35. ↑ FCG Talent Oy: Työnantaja Oriveden kaupunki, rekrytointi ja avoimet työpaikat Kuntarekry. Viitattu 11.6.2021.
  36. ↑ Orivesi - Finder.fi www.finder.fi. Viitattu 11.6.2021.
  37. ↑ https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/YgjyMy8e www.kauppalehti.fi. Viitattu 28.8.2018.
  38. ↑ RKY  ι  Kohdetiedot www.rky.fi. Viitattu 20.12.2023.
  39. ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 176–177. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  40. ↑ Jorma Huovinen: Puunkuormausalue ei ole poistumassa Oriveden Asemalta – Liikennevirasto suunnittelee tien päällystämistä ja kevytväylää Aamulehti. 6.3.2018. Viitattu 20.12.2023.
  41. ↑ a b Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 30.8.2018. Viitattu 29.8.2018.
  42. ↑ a b Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 12.1.2018.
  43. ↑ a b Seurakuntahaku Suomen evankelis-luterilainen kirkko Viitattu = 20.12.2023. Arkistoitu 9.11.2023.
  44. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  45. ↑ http://www.orivedenhelluntaiseurakunta.fi/
  46. ↑ https://orivesi.adventist.fi/
  47. ↑ Toimintakalenteri Juupajoen Vapaaseurakunta. Viitattu 25.7.2023.
  48. ↑ a b c Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 24.8.2018.
  49. ↑ Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 30.8.2018. Viitattu 30.8.2018.
  50. ↑ Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 31.8.2018. Viitattu 31.8.2018.
  51. ↑ Oriveden lukio peda.net. Viitattu 13.11.2018.
  52. ↑ Oriveden kaupunki www.orivesi.fi. Arkistoitu 4.8.2018. Viitattu 4.8.2018.
  53. ↑ Oriveden Suvi | Finland Festivals www.festivals.fi. Arkistoitu 30.8.2018. Viitattu 30.8.2018. (englanniksi)
  54. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 75. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  55. ↑ JALKAPALLOILU: Yllätyspelaaja Marco Parnelasta tuli heti puolustuksen tukipylväs Helsingin Sanomat. 19.7.2000. Viitattu 28.8.2018.
  56. ↑ Taiteilijaeläke 61 ansioituneelle taiteilijalle Päivän Lehti. 27.2.2020. Viitattu 6.3.2022.
  57. ↑ Kuolleet: Toimittaja, kirjailija Jyrki Maunula Helsingin Sanomat. 30.1.1998. Viitattu 28.8.2018.
  58. ↑ Janne Tulkki Janne Tulkki. Arkistoitu 28.8.2018. Viitattu 28.8.2018.
  59. ↑ Seura Oriveden Ponnistus. Viitattu 30.8.2018.
  60. ↑ Sponsorointiyhteistyö - Case: Fortuna Ry, sivu 7; Timo Hiltunen; Opinnäytetyö Tampereen ammattikorkeakoulu 2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Orivesi&oldid=22339606”