Ohra
Wikipedia
| Ohra | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Ohran tähkä on helpointa tunnistaa pitkistä vihneistä | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Hordeum vulgare L. |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
Ohra (Hordeum vulgare) on viljakasvi, jota Suomessa viljellään pääasiassa eläinten rehuksi. Sitä käytetään jonkin verran myös ihmisravintona, mutta huomattavasti vähemmän kuin vehnää ja ruista. Ohra ja kaura ovat ainoat viljakasvit, joita viljellään käytännöllisesti katsoen koko Suomessa. Ohra tarvitsee lajikkeesta riippuen noin 70–85 vuorokauden mittaisen kasvukauden.
Ohramallas on oluen yleisin raaka-aine. Suomen vuotuisesta noin 1,8 miljardin kilon ohrasadosta käytetään oluen valmistukseen viidesosa. Rehuksi käytetään noin neljä viidesosaa. Ohran muu elintarvikekäyttö on nykyisin vähäistä. Perinteisesti ohrasta on kuitenkin leivottu kahdenlaista leipää: nostattamatonta sekä nostatettua, joilla molemmilla on runsaasti paikallisia nimityksiä. Vanhastaan vaalea leipä oli useammin ohrasta kuin vehnästä leivottua. Tämän lisäksi ohrasuurimot ovat olleet tavallinen keittojen, kuten härkäpavusta vamistetun papurokan suurus.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ohran historiaa
Ohra on vanhimpia viljeltyjä viljalajeja. Sitä alettiin viljellä Lähi-idässä ehkä jo ennen 10000 eaa. Kuusirivinen ohra ilmestyi noin 6000 eaa.[1]
[muokkaa] Ohran tuholaisia
- Tuomikirva (Rhopalosiphum padi)
- Viljakirva (Sitobion avenae)
[muokkaa] Ohran tauteja
[muokkaa] Ohrapellon rikkakasveja
- Juolavehnä (Elymus repens)
- Pillikkeet (Galeopsis spp.)
- Jauhosavikka (Chenopodium album)
- Linnunkaali (Lapsana communis)
- Peltolemmikki (Myosotis arvensis)
- Pihatähtimö (Stellaria media)
- Pihatatar (Polygonum aviculare)
- Pelto-orvokki (Viola arvensis)
- Kierumatara (Galium aparine)
