Kultapanda
| Kultapanda | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Ailuridae |
| Suku: | Ailurus |
| Laji: | fulgens |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ailurus fulgens |
|
 Kultapandan levinneisyys |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Kultapanda (Ailurus fulgens) eli pikkupanda tai kissakarhu on petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Kultapanda on kaikkiruokainen eläin, mutta sen pääravintona on bambu.[3] Kultapanda on noin puolen metrin pituinen, hännän kanssa noin metrin. Kultapanda on erittäin uhanalainen eläinlaji. Sitä tavataan luonnonvaraisena ainoastaan Himalajan alueella, osassa eteläistä Kiinaa ja aivan pohjoisimmassa Myanmarissa. Kultapandoja arvioidaan olevan noin 3000 yksilöä, mutta määrä vähenee jatkuvasti elinympäristön pirstoutumisen ja metsästyksen vuoksi. Kultapanda on sukunsa ja heimonsa (Ailuridae) ainoa nykyisin elävä laji. Se jakautuu kahteen alalajiin.[2][4]
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapandan ruumiin pituus on noin 50–64 senttimetriä ja hännän 28–50 senttimetriä.[5] Tyypillinen paino kultapandalla on 3–6 kilogrammaa. Sen turkki on tuuhea ja väritykseltään ruskea-musta, mutta naamassa on vaihteleva määrä valkoista. Hännässä väritys vaihtelee jaksoittaisesti siten, että hännässä näyttäisi olevan peräkkäin useita renkaita.
Kultapanda on erikoistunut käyttämään ravinnoksi bambua, ja sillä onkin kaarevat ja terävät puoliksi sisäänvedettävät kynnet, joilla se tarttuu lehtiin ja muuhun ravintoon sekä kiipeää puita.[3] Isopandan lailla kultapandalla on ”valepeukalo”, joka on varsinaisesti ranneluun pidentymä.
Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapanda on hämäräajan eläin, se liikkuu pääosin aamuisin, iltaisin ja yöllä. Kultapandat elävät yksinään tai pareittain. Niillä on reviireillään vakituiset lepo- ja nukkumispaikat, yleisimmin luolassa, tiheässä oksistossa tai ontossa puussa.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapandat pystyvät lisääntymään 18 kuukauden ikäisinä ja ovat täysikasvuisia 2–3-vuotiaina. Aikuiset kultapandat ovat luonnossa harvoin tekemisissä toistensa kanssa paitsi paritellessaan. Sekä uroksilla että naarailla voi olla useampi parittelukumppani lisääntymisaikana, joka kestää tammikuun puolestavälistä maaliskuun alkuun.
Naaras synnyttää pesään 1–4 sokeaa poikasta. Ne avaavat silmänsä 7–9 päivän ikäisinä ja lähtevät pesästä 45 päivän kuluttua. Emo hoitaa pentuja noin kahdeksan kuukauden ajan.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapandan pääravintoa ovat bambunversot, mutta ne syövät myös ruohoa, juuria, jäkäliä, hedelmiä, kasviksia, hyönteisiä sekä linnunmunia ja -poikasia.
Bambunversot sulavat kultapandan ruoansulatuskanavassa bambunlehtiä paremmin; kesällä ja syksyllä bambuversot sulavat parhaiten, keväällä kohtalaisesti ja talvella heikoimmin. Tämä vaihtelu on yhteydessä bambun ravintokoostumukseen. Kultapandan ruoansulatuselimistö käsittelee ja sulattaa bambua heikosti, erityisesti sen sisältämää selluloosaa ja soluseinärakenteita. Selvitäkseen sen täytyy syödä suuria määriä bambukasvin ohkaisia lehtiä ja versoja. Päivittäisen määrän tulee olla yli 1,5 kiloa tuoreita lehtiä ja neljä kiloa tuoreita versoja. Syöty ruoka kulkeutuu ruoansulatuskanavan läpi melko nopeasti (noin 2–4 tunnissa), jotta ravintoaineiden saanti olisi suurin mahdollinen.[6]
Kultapandat pystyvät maistamaan keinotekoisia makeutusaineita, kuten aspartaamia, ollen ainoita siihen pystyviä kädellisiin kuulumattomia eläimiä.[7]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_-_126.jpg)
Kultapandat elävät Himalajan vuoristoalueella Nepalissa, Etelä-Tiibetissä, Myanmarissa ja Koillis-Intiassa. Lisäksi niitä on tavattu Kiinan Yunnanin ja Sichuanin maakunnista.[8] Sichuanin alueen uskotaan olleen kultapandojen, kuten myös muiden eläinlajien, turva-alue (refugio) viimeisen jääkauden aikaan. Brahmaputra-joen uskotaan eristäneen kultapandat kahteen osapopulaatioon, jotka ovat kehittyneet eri alalajeiksi. Aiemmin kultapandojen levinneisyysalue ulottui etelämmäksi Intiaan ja pohjoisemmaksi Kiinaan kuin nykyään.
Kultapandat viihtyvät lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetsissä, joiden lämpötila on 10–25 °C:n välillä. Vuotuisen lämpötilavaihtelun takia kultapandat siirtyvät vuorenrinteillä ylös tai alas sopivaan lämpötilaan. Tämän vuoksi kultapandoja on nähty jopa 2 200–4 800 metrin korkeudessa. Kultapandat liikkuvat myös ravinnon saatavuuden mukaan etenkin bambun perässä. Ne elävät samoilla alueilla kuin isopanda, joka samoin on erikoistunut bambun syömiseen.
Kultapandoja on monissa eläintarhoissa ympäri maailmaa, Suomessa sekä Korkeasaaren eläintarhassa että Ähtärin eläinpuistossa. Ähtäriin ensimmäinen kultapandanaaras saapui kesäkuussa 2015.
Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapandaa ensisijaisesti uhkaavat pyydystäminen tappaen tai henkiin jätettynä, elinympäristön huononeminen johtuen kilpailusta karjaeläinten kanssa sekä metsien häviäminen, mikä johtaa elinympäristön katoamiseen ja pirstoutumiseen. Näiden tekijöiden suhteellinen vaikutus eri alueilla vaihtelee, eikä sitä tunneta hyvin. Esimerkiksi Intiassa suurin uhka vaikuttaa olevan elinympäristön katoaminen, ja sitä seuraa toiseksi suurimpana uhkana salametsästys.[9] Sen sijaan Kiinassa suurin uhka näyttää olevan metsästys ja salametsästys. Viimeisen 50 vuoden aikana Kiinan kultapandapopulaation on havaittu laskeneen 40 prosenttia, ja Himalajan läntisten alueiden kultapandapopulaatioita pidetään määrältään alhaisempana.[10]
Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultapanda kuuluu CITES-sopimuksen ensimmäisen liitteen eläinlistaan.[5] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut kultapandan vaarantuneeksi lajiksi vuodesta 2008, koska koko maailman kultapandapopulaation arvioidaan olevan noin 10 000 yksilöä ja kanta laskee yhä.
Arviot koko maailman kultapandapopulaatiosta vaihtelevat alle 2 500 yksilöstä noin 16 000–20 000 yksilöön.[11] Vuonna 1999 kokonaispopulaation arvioitiin olevan Kiinassa 3 000–7 000 eläintä. Vuonna 2001 Intian kultapandapopulaation arvioitiin luonnossa olevan 5 000–6 000 yksilöä. Nepalissa on arvioiden mukaan vain muutamia satoja yksilöitä. Bhutanista ja Burmasta ei ole populaatiotietoja.
Luotettavia tietoja populaatiomääristä on vaikea saada osittain myös siksi, että muita eläimiä on vahingossa luultu kultapandoiksi.
Kultapanda on aika sopeutuvainen elämään vankeudessa, ja sitä näkeekin yleisesti maailman eläintarhoissa. Vuoteen 1992 mennessä vankeudessa oli syntynyt kultapandoja yli 300, ja ympäri maailman 85 eri eläintarhassa eli yli 300 kultapandaa. Kansainvälisen rekisterikirjan mukaan vuonna 2006 maailmassa oli yli 800 kultapandaa eri eläintarhoissa ja puistoissa.
Eurooppalaisilla eläintarhoilla on oma suojeluohjelma lajille.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Glatston, A., Wei, F., Than Zaw & Sherpa, A.: Ailurus fulgens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Thomas, O.. "On the Panda of Sze-chuen", Gunther, A.C.L.G., Carruthers, W., Francis, W., pp. 251–252.
- ↑ a b Roberts, M. S.; Gittleman, J. L. (1984). "Ailurus fulgens". Mammalian Species 222: 1–8. doi:. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pocock, R.I. (1941). Fauna of British India, including Ceylon and Burma. Mammalia. – Volume 2.. Taylor, Francis.
- ↑ a b Red Panda arkive.org. Arkistoitu 1.9.2008. Viitattu 30.10.2015.
- ↑ Wei, F, Feng, Z., Wang, Z., Zhou, A., Hu, J. (1999). "Use of the nutrients in bamboo by the red panda Ailurus fulgens". Journal of Zoology 248 (4): 535–541. doi:.
- ↑ Pandas opt for low-cal sweeteners BBC News. 16.4.2009. BBC. Viitattu 15.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Heath, Terrell & Platnick, Josh: Ailurus fulgens Animal Diversity Web. Viitattu 10.4.2008. (englanniksi)
- ↑ {{{taksoni}}} IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu {{{viitattu}}}. (englanniksi)
- ↑ Wei, F.. "Current distribution, status and conservation of wild red pandas Ailurus fulgens in China". Biological Conservation 89 (89): 285–291. doi:.
- ↑ Choudhury, A. (2001). "An overview of the status and conservation of the red panda Ailurus fulgens in India, with reference to its global status". Oryx 35 (3): 250–259. Flora & Fauna International. doi:.
- ↑ Korkeasaari: Pikkupandojen suojelu Korkeasaari. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)