Kirpputori
Kirpputorilla (puhekielessä yleisesti kirppis tai kirppari) tarkoitetaan basaarityyppistä kauppapaikkaa, jossa myydään useimmiten vanhaa ja käytettyä koti-irtaimistoa, kuten vaatteita ja taloustavaroita tai itse valmistettuja tuotteita.[1][2]
Kirpputori on saanut nimensä vanhoissa vaatteissa usein olleista kirpuista. Nimitystä (ransk. marché aux puces) on ensimmäiseksi käytetty Pariisin pohjoispuolelle, Saint Oueniin 1800-luvun lopussa perustetusta, edelleenkin toiminnassa olevasta kirpputorialueesta. Marché aux puces on nykyään yksi Pariisin suosituimmista turistikohteista. Ennen Marché aux pucesia kirpputoreja on ollut suurissa kaupungeissa ainakin 1700-luvulta lähtien. Braderie de Lille on kirpputori ja kansanjuhla, joka pidetään Ranskan Lillessä syyskuun alussa. Markkinat on mainittu kirjallisesti vuonna 1127. 1500-luvun alussa palvelijat saivat luvan myydä isäntiensä käytettyjä tavaroita kansanjuhlassa.[3]
Alun perin kirpputorit ovat kotoisin Ranskasta. Niiden suosio kasvoi Suomessa 1990-luvulla talouslaman myötä.[2]
Kirpputoritoiminta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingissä on ollut kirpputoreja jo 1700-luvulla, jolloin niitä kutsuttiin narinkoiksi. Kirpputorit olivat 1900–80-luvuilla Suomessa lähinnä hyväntekeväisyyttä. Myös seurat ja yhdistykset järjestivät kirpputoreja. Kirpputorit muotoutuivat nykyisenlaiseksi 1980-luvulla, jolloin aloitti Hietalahden kirpputori.[3]
Jotkin kirpputorit saattavat olla erikoistuneita määrättyihin tuotteisiin, kuten lastenvaatteet, kirjat, huonekalut tai astiat. Alkoholijuomien, tupakkatuotteiden, ampuma-aseiden ja elintarvikkeiden sekä tuoteväärennösten[4] myynti kirpputorilla on usein kiellettyä. Tyypillisiä paikkoja kirpputoreille ovat torit, urheilukentät ja -hallit, tyhjät varasto- ja pysäköintitilat sekä itsepalvelukirpputorin tapauksessa toimintaa varten varatut tilat. Tavanomainen kirpputorimyynti on satunnaiselle myyjälle käytännössä verovapaata.[5]
Kirpputoreja toimintansa rahoittamiseksi Suomessa järjestävät muun muassa. Pelastusarmeija,[2] SPR,[6] Fida,[7] omakoti- ja muut yhdistykset, urheiluseurat sekä alan yritykset.
Kirpputorien tyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirpputori – Yleisnimitys kaikille kirpputorityypeille.
- Pöytäkirpputori – Kirpputori, jossa myyjillä on käytössään – usein paikan järjestäneen tahon tarjoama – myyntipöytä. Myynneistä vastaa myyjä itse.
- Itsepalvelukirpputori – Kirpputori, jossa myyjä myy tuotteitansa vuokraamansa tilan kautta. Myynneistä vastaa palvelun tarjoaja, jonka kanssa myyjällä on myyntisopimus. Myyntiaika on tyypillisesti viikosta ylöspäin.
- Autotallikirpputori – Kirpputori, jossa myyjä myy tuotteitansa suoraan omasta autotallistaan.
- Pihakirpputori – Kirpputori, jossa myyjä myy tuotteitansa suoraan omalta pihaltaan.
- Sisä-/ulkokirpputori – Kirpputori, joka järjestetään sisä-/ulkotiloissa.
- Verkkokirpputori – Kirpputori, joka toimii verkossa.[2]
- Peräkonttikirpputori eli konttitori - Kirpputori, jossa myyjä myy tuotettaan suoraan oman auton tavaratilasta tai peräkärrystä.
- Rompetori - Kirpputori, jossa myynnissä oleva tavaravalikoima koostuu pääasiassa vanhojen autojen, moottoripyörien ym. koneiden osista.
- Kierrätyskeskus – Kirpputorin muoto, jossa tilan omistaja myy pääosin lahjoituksena saatua tavaraa. Tuotot menevät kirpputoritoiminnan pyörittämiseen ja joskus myös hyväntekeväisyyskohteisiin.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eduskunta, Kirjallinen kysymys 283
- ↑ a b c d Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen: Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 369. Heta Lähdesmäki: Susirajalla ja metsäkiistoissa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0.
- ↑ a b Petteri Ala-Kivimäki: Narinkasta muotikirppikseen – kirpputorit syntyivät jo 1700-luvulla hs.fi. 12.9.2015. Viitattu 28.9.2020.
- ↑ Digitoday
- ↑ Tuloverolaki 30.12.1992/1535, I Osa, 1 luku, 48 §, 2. mom. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ SPR-kirppis Spr-kirppis.fi. Viitattu 22.10.2023.
- ↑ Fida secondhand Fida.fi. Viitattu 22.10.2023.
