Isojärven kansallispuisto
Isojärven kansallispuiston tunnus
| Sijainti | |
|---|---|
| Lähin kaupunki | |
| Pinta-ala |
22 km² |
| Tyyppi | |
|---|---|
| Perustettu |
1982 |
| Kävijämäärä |
25 100[1] (2022) |
| Hallinto |
Isojärven kansallispuisto on Pirkanmaan maakunnan Kuhmoisissa sijaitseva kansallispuisto. Sen pinta-ala on noin 22 neliökilometriä ja se on perustettu vuonna 1982. Puiston maisema on korkokuvaltaan vaihtelevaa ja kasvillisuus on paikoin lehtomaista.
Puiston tuntumassa sijaitsee valtion niin sanottu moniarvometsä, johon sisältyy runsaan 100 hehtaarin verran täysin suojeltuja alueita. Puiston tuntumassa on myös useita yksityisiä luonnonsuojelualueita.lähde?
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isojärven kansallispuiston maasto on jyrkkää korkeine mäkineen ja syvine rotkolaaksoineen. Kansallispuiston keskimääräinen korkeus on noin 100–150 metriä. Nämä pinnanmuodot syntyivät noin 200 miljoonaa vuotta sitten, kun maankuori repeili. Viimeisin jääkausi siirsi kivenlohkareita ja siloitti kallioita. Kansallispuiston korkein kohta on Vahtervuori, joka kohoaa 218 metrin korkeuteen.[2]
Kansallispuiston metsät ovat pääosin havumetsiä. Ennen kansallispuiston perustamista ne olivat metsätalouskäytössä. Ensimmäiset suuret metsätyöt aloitettiin 1880-luvulla ja 1910-luvulta lähtien puutavaraa alettiin tuottaa yhä enemmän. Metsiä käytettiin myös sotakorvausten maksamiseen.[3] Jotkin alueet, etenkin vaikeakulkuiset, kuitenkin säästyivät hakkuilta.[2]
Alueen huomattavin eläin on kanadanmajava, joka on myös kansallispuiston tunnus. Niiden jäljiltä puistossa on laajoja tulvien tappamia metsäalueita, jotka lisäävät lahopuustoisina luonnon monimuotoisuutta. Muita eläimiä ovat linnut ja lahottajahyönteiset.[2]
Isojärven luontoa on ennallistettu toteuttamalla useita metsänpolttoja ja täyttämällä suo-ojia. Myös torppien pihapiirejä hoidetaan niittämällä ja laiduntamalla.[2][3]
Reitit ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isojärven kansallispuistossa on monipuoliset retkeilyreitistöt ja levähdyspaikkojen verkosto virkistyskäyttöä varten. Reitit muodostavat useita eripituisia rengasreittejä.[4] Opastuskeskus sijaitsee entistetyllä Heretyn kämpällä. Luutsaaren perinnetilalla hoidetaan lampaita ja Huhtalan perinnetilalla ylläpidetään muun muassa niittyjä.
Rakennettu kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennetun kulttuuriympäristön osalta kansallispuiston nähtävyyksiä ovat metsätyömiesten majoituspaikaksi 1940-luvulla rakennettu Heretyn kämppä, 1700-luvulla perustetun Huhtalan torpan pihapiiri, syyskalastuksen tukikohdaksi vuonna 1833 rakennettu Luutsaaren kalapirtti sekä metsätyömiesten majapaikaksi vuonna 1956 rakennettu Lortikan kämppä.[5]
Kuvia alueelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Vahterjärvi -
Kävelysilta -
Majavan tekemä pato -
Isojärvi ilmakuvassa -
Heretyn kämppä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 5.12.2023.
- ↑ a b c d Isojärven luonto luontoon.fi. Viitattu 8.7.2019.
- ↑ a b Isojärven historia luontoon.fi. Viitattu 8.7.2019.
- ↑ Isojärven reitit luontoon.fi. Viitattu 8.7.2019.
- ↑ Isojärven nähtävyydet Luontoon.fi. Viitattu 17.10.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isojärven kansallispuisto Wikimedia Commonsissa
| Kylät |
Harjunsalmi | Harmoinen | Kaukola | Kissakulma | Kylämä | Patavesi | Pihlajakoski | Poikkijärvi | Puukkoinen | Päijälä | Sappee |
|---|---|
| Järvet | |
| Luonnonsuojelualueet | |
| Muinaismuistoalueet |
Päijälän linnavuori | Papinsaari | Pyhänpään kalliomaalaukset |
| Museot |
