NHL-kausi 1970–1971

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

NHL-kausi 1970–1971 oli National Hockey Leaguen historian 54. kausi. Sen aikana 14 NHL-joukkuetta pelasi kukin 78 runkosarjaottelua.[1] Liigaan tuli mukaan kaksi uutta joukkuetta, Buffalo Sabres ja Vancouver Canucks.[2] Molemmat aloittivat toimintansa NHL:n itäisessä divisioonassa.[1] Lisäksi Oakland Seals vaihtoi nimeä, ja siitä tuli California Golden Seals.[2] Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Chicago Black Hawksin otteluvoitoin 4–3.[3] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Montreal Canadiensin 16. ja seuran koko historian 17. Stanley Cup -mestaruus.[4][5] Finaalisarjan myötä päättyi Canadiens-kapteeni Jean Béliveaun NHL-ura, joka toi hänelle kaikkiaan kymmenen Stanley Cup -voittoa. Niistä viisi tuli Béliveaun toimiessa oman joukkueensa kapteenina.[5]

Runkosarjan maali- ja pistepörssin voitti Boston Bruinsin keskushyökkääjä Phil Esposito, jolle myönnettiin Art Ross Trophyn ohella Lester B. Pearson Award.[6][7] Hän teki pelaamissaan 78 ottelussa 152 tehopistettä, joista 76 oli maaleja ja 76 syöttöpisteitä.[8] Pistepörssin kakkoseksi sijoittui Espositon tavoin Bruinsia edustanut puolustaja Bobby Orr, joka sai sekä Hart Memorial Trophyn että Norris-palkinnon.[8][9][10] Orrin kauden 1970–1971 aikana tekemät 139 tehopistettä ja 102 syöttöpistettä ovat kumpikin puolustajien ennätyksiä NHL:ssä.[11] Jos kaikki pelaajat huomioidaan, vain Wayne Gretzky ja Mario Lemieux ovat pystyneet keräämään enemmän syöttöpisteitä yhden kauden aikana.[12] Orrin ±-tilaston lukema +124 samalta kaudelta on NHL:n kaikkien aikojen ennätys, kun otetaan lukuun sekä hyökkääjät että puolustajat.[11][12]

Kaudella 1970–1971 Vezina Trophyn saivat New York Rangersia edustaneet maalivahdit Eddie Giacomin ja Gilles Villemure.[13] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Montreal Canadiensin hyökkääjä Frank Mahovlich, joka teki 20 ottelussa yhteensä 27 tehopistettä, joista 14 oli maaleja ja 13 syöttöpisteitä.[14] Pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävä Conn Smythe Trophy annettiin Canadiensin tulokasmaalivahti Ken Drydenille.[15][16] Dryden oli pelannut runkosarjassa vain kuusi ottelua mutta voittanut ne kaikki ja päästänyt ainoastaan yhdeksän maalia. Niinpä valmentaja Al MacNeil päätti käyttää häntä pudotuspeleissä aloittavana maalivahtina. Dryden pelasikin lopulta kaikki 20 ottelua Canadiensin voittaessa Stanley Cupin ja oli muun muassa pudottamassa jatkosta edellisen vuoden mestarijoukkue Boston Bruinsia,[17][18] jonka pelaajista kuusi oli sijoittunut runkosarjan pistepörssin kärkikymmenikköön.[8] Pelattujen runkosarjaotteluiden vähäisyyden vuoksi Dryden ei ollut vielä kelvollinen pääsemään ehdolle parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Trophyn saajaksi. Hän kuitenkin voitti kyseisen palkinnon seuraavalla kaudella.[16][17][18]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Itäinen divisioona O V H T Pist. + −
Boston Bruins 78 57 14 7 121 399 207
New York Rangers 78 49 18 11 109 259 177
Montreal Canadiens 78 42 23 13 97 291 216
Toronto Maple Leafs 78 37 33 8 82 248 211
Buffalo Sabres 78 24 39 15 63 217 291
Vancouver Canucks 78 24 46 8 56 229 296
Detroit Red Wings 78 22 45 11 55 209 308
Läntinen divisioona O V H T Pist. + −
Chicago Black Hawks 78 49 20 9 107 277 184
St. Louis Blues 78 34 25 19 87 223 208
Philadelphia Flyers 78 28 33 17 73 207 225
Minnesota North Stars 78 28 34 16 72 191 223
Los Angeles Kings 78 25 40 13 63 239 303
Pittsburgh Penguins 78 21 37 20 62 221 240
California Golden Seals 78 20 53 5 45 199 320

[1][7]

Runkosarjan pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Phil Esposito Boston Bruins 78 76 76 152 71
Bobby Orr Boston Bruins 78 37 102 139 91
John Bucyk Boston Bruins 78 51 65 116 8
Ken Hodge Boston Bruins 78 43 62 105 113
Bobby Hull Chicago Black Hawks 78 44 52 96 32
Norm Ullman Toronto Maple Leafs 73 34 51 85 24
Wayne Cashman Boston Bruins 77 21 58 79 100
John McKenzie Boston Bruins 65 31 46 77 120
David Keon Toronto Maple Leafs 76 38 38 76 4
Jean Béliveau Montreal Canadiens 70 25 51 76 40

[8]

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Puolivälierät Välierät Stanley Cup -finaali
                           
  I1  Boston Bruins 3  
I3  Montreal Canadiens 4  
  I3  Montreal Canadiens 4  
  L4  Minnesota North Stars 2  
L2  St. Louis Blues 2
  L4  Minnesota North Stars 4  
    I3  Montreal Canadiens 4
  L1  Chicago Black Hawks 3
  L1  Chicago Black Hawks 4  
L3  Philadelphia Flyers 0  
  L1  Chicago Black Hawks 4
  I2  New York Rangers 3  
I2  New York Rangers 4
  I4  Toronto Maple Leafs 2  

[3]

Pudotuspelien pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Frank Mahovlich Montreal Canadiens 20 14 13 27 18
Bobby Hull Chicago Black Hawks 18 11 14 25 16
Yvan Cournoyer Montreal Canadiens 20 10 12 22 6
Jean Béliveau Montreal Canadiens 20 6 16 22 28
Jacques Lemaire Montreal Canadiens 20 9 10 19 17
Stan Mikita Chicago Black Hawks 18 5 13 18 16
Jean Tremblay Montreal Canadiens 20 3 14 17 15
Pat Stapleton Chicago Black Hawks 18 3 14 17 4
Pete Mahovlich Montreal Canadiens 20 10 6 16 43
Clifford Koroll Chicago Black Hawks 18 7 9 16 18

[14]

NHL-palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prince of Wales Trophy: Boston Bruins [19]
Clarence S. Campbell Bowl: Chicago Black Hawks [20]
Art Ross Trophy: Phil Esposito, Boston Bruins [21]
Bill Masterton Memorial Trophy: Jean Ratelle, New York Rangers [22]
Calder Memorial Trophy: Gilbert Perreault, Buffalo Sabres [23]
Conn Smythe Trophy: Ken Dryden, Montreal Canadiens [15]
Hart Memorial Trophy: Bobby Orr, Boston Bruins [9][24]
James Norris Memorial Trophy: Bobby Orr, Boston Bruins [10]
Lady Byng Memorial Trophy: Johnny Bucyk, Boston Bruins [25]
Lester B. Pearson Award: Phil Esposito, Boston Bruins [6]
Vezina Trophy: Eddie Giacomin ja Gilles Villemure, New York Rangers [13]
Lester Patrick Trophy: William M. Jennings, Terrance G. Sawchuk ja John B. Sollenberger [26]

Tähdistökentälliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
Eddie Giacomin, New York Rangers maalivahti Jacques Plante, Toronto Maple Leafs
Bobby Orr, Boston Bruins puolustaja Brad Park, New York Rangers
J. C. Tremblay, Montreal Canadiens puolustaja Pat Stapleton, Chicago Black Hawks
Phil Esposito, Boston Bruins keskushyökkääjä Dave Keon, Toronto Maple Leafs
Johnny Bucyk, Boston Bruins vasen laitahyökkääjä Bobby Hull, Chicago Black Hawks
Ken Hodge, Boston Bruins oikea laitahyökkääjä Yvan Cournoyer, Montreal Canadiens

[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c 1970–1971 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b NHL Expansion / Relocation Timeline (1970) DetroitHockey.Net. Arkistoitu 3.7.2013. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b 1970–71 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. The New York Times Company. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  5. ↑ a b Stanley Cup No. 17 Canadiens.com. Club de hockey Canadien, Inc. Arkistoitu 18.5.2012. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  6. ↑ a b Ted Lindsay Award (formerly Lester B. Pearson Award) NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  7. ↑ a b c 1970–71 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d 1970–1971 – Regular Season – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2012. The New York Times Company. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  10. ↑ a b James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b Number Four, Bobby Orr (Did You Know?) CBC.ca. CBC. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  12. ↑ a b Kelley, Jim: Greatness undiminished Sportsillustrated.cnn.com. 20.3.2008. Time Inc. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  13. ↑ a b Vezina Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  14. ↑ a b 1970–1971 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  15. ↑ a b Conn Smythe Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b Itkonen, Janne: ”Rask on kuin NHL:n maalivahtilegenda” MTV3.fi. 18.4.2010. MTV3 Internet. Viitattu 22.7.2012.
  17. ↑ a b Ken Dryden Sportshall.ca. Canada’s Sports Hall of Fame. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  18. ↑ a b Lee, Phillip: The Dryden file ESPN.com. 19.11.2003. ESPN Internet Ventures. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  21. ↑ Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Calder Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Lester Patrick Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=NHL-kausi_1970–1971&oldid=22006423”