Zoofilia

Franz von Bayrosin piirros.

Veistos Intian Khajurahossa sijaitsevassa temppelissä.

Édouard-Henri Avrilin maalaus.

Zoofilia (kreik. ζῷον ’eläin’ + φιλία ’rakkaus’) eli eläinkohteinen seksuaalihäiriö on parafilia, jossa ihmisen seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu eläimiin. Ei ole varmaa tietoa, kuinka yleistä zoofilia on.

Suomen rikoslaista eläimiinsekaantuminen poistui vuonna 1971. Se voi silti olla eläinsuojelulain perusteella tuomittavaa eläinrääkkäyksenä.

Suhtautuminen zoofiliaan on vaihdellut eri kulttuureissa. Juutalais-kristillisen kulttuuri- ja uskontoperinteen alueella eläimeen sekaantumista on aiemmin pidetty syntinä ja raskaana rikoksena, josta on usein rangaistu jopa kuolemalla. Suomessa se oli 1700-luvulla yksi yleisimmistä kuolemantuomion syistä. Zoofilia olikin ainoa seksuaalisen poikkeavuuden muoto, jonka olemassaolo selkeästi tiedostettiin vanhassa suomalaisessa kansankulttuurissa. Nykyisin zoofiliaa saatetaan pitää sairaalloisena ilmiönä tai eläinsuojelullisena ongelmana. Joidenkin tutkimusten mukaan (muun muassa kuuluisat Kinseyn raportit Yhdysvalloissa 1950-luvulla) zoofiiliset kokemukset ovat silti ihmisillä melko yleisiä.^{lähde tarkemmin?}

Zoofiliaa pidetään yleisesti tabuna, joten siitä ei juuri keskustella julkisuudessa tai mediassa.

Uskontojen näkökulmia zoofiliaan

Vanhan testamentin suhtautuminen zoofiliaan

Raamatun Vanhassa testamentissa sanotaan eläimiin sekaantumisesta seuraavaa:

• 2. Moos. 22:18: ”Jokaista, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla.”
• 3. Moos. 18:23: ”Älä sekaannu mihinkään eläimeen, ettet siten itseäsi saastuttaisi. Älköönkä nainen tarjoutuko eläimelle pariutuaksensa sen kanssa; sellainen on luonnonvastaista.”
• 3. Moos. 20:15–16: ”Jos mies sekaantuu eläimeen, rangaistakoon hänet kuolemalla, ja se eläin tappakaa. Ja jos nainen ryhtyy eläimeen, mihin tahansa, pariutuaksensa sen kanssa, niin surmaa sekä nainen että eläin; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.”

Katso myös

• Sodomia
• Eläinpornografia

Aiheesta muualla

• Keskisarja, Teemu: ”Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa”: Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2006. ISBN 952-10-3476-9. Verkkojulkaisu (PDF) (viitattu 15.12.2008).
• Hirvasnoro, Kai: Secoitus luondocappalden canssa eli vaiettu totuus Suomen historiasta. Kansan uutisten viikkolehti 15.12.2006.