Zonianá
| Zonianá Ζωνιανά |
|
|---|---|
 Näkymä Zonianán kylään. |
|
 Kunnallisyksikön sijainti |
|
  Zonianá |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Kreikka |
| Hajautetun hallinnon alue | Kreeta |
| Alue | Kreeta |
| Alueyksikkö | Réthymno |
| Kunta | Mylopótamos |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi |
kunnallisyksikkö, entinen kyläkunta, kylä |
| – Kallikrates-koodi | 730502 |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 17,926 km² |
| Korkeus | 640[1] m |
| Väkiluku (2011) | 1 117[2] |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
| Rekisterikilpi | ΡΕ |
Zonianá (kreik. Ζωνιανά) on Kreikan kylä sekä samanniminen Mylopótamoksen kunnan kunnallisyksikkö (Δημοτική Ενότητα Ζωνιανών, Dimotikí Enótita Zonianón) ja entinen itsenäinen kyläkunta. Se sijaitsee Réthymnon alueyksikössä Kreetan alueella. Kunnallisyksikön väkiluku on 1 117 (vuonna 2011).[2][3]
Zonianá oli itsenäinen kyläkunta vuoden 2010 loppuun saakka. Vuoden 2011 alussa se yhdistettiin Kallikrates-suunnitelmana tunnetun aluehallintouudistuksen myötä Mylopótamoksen kunnaksi yhdessä Geropótamoksen ja Kouloúkonaksen kanssa.[4]
Maanviljely ja karjankasvatus ovat Zonianán asukkaiden pääelinkeinot.[1]
Etymologia ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zonianán nimi viittaa kreikkalaisen mytologian ylijumala Zeukseen.[5] Zeus syntyi ja kasvoi Kreetan saarella.[6] Zeuksen on sanottu myös olevan haudattu Kreetan saarelle. Yksi väitetyistä hautapaikoista on Zoun luola Zonianássa Kefála-kukkulan kaakkoisrinteellä. Luolan katto on romahtanut, mahdollisesti maanjäristyksen seurauksena. Kerrotaan, että luola on täynnä kultaa. Toiset taas sanovat Zeuksen olevan kuolematon.[7]
Erään tarinan mukaan Zas-niminen (genetiivimuoto: Zou) paimen oli paimentamassa lammas- ja vuohilaumaansa nykyisen Zonianán kylän alueella. Zonianán alueella kasvoi tuohon aikaan sankka metsä. Zas juotti laumaansa kolmen kilometrin päässä nykyisestä Zonianán keskustasta sijaitsevalla Diskurioún lähteellä. Zas kadotti kerran erään Amálthi-nimisen vuohen, mutta löysi sen sitten pieneltä lähteeltä vettä juomasta. Löydön jälkeen Zas asettui asumaan paikalle ja nimesi sen itsensä mukaan Zoulianáksi. Nykyisin Zonianán kylän kaakkoisosa kantaa Zoulianá-nimeä. Amálthi-vuohen löytämä lähde sai nimen Neró ts' Amálthis (kreik. Νερό τσ' Αμάλθης, suom. ”Amálthin vesi”). Sittemmin paikkakunta on tunnettu myös nimellä Zou to Lákko.[8]
Kreikkalaisen mytologian mukaan Idavuorella (nyk. myös Psiloreítis) asui idalaisia daktyleita, joiden tehtävänä oli suojella Zeusta tämän ollessa pieni. Daktyleiden synnystä kerrotaan monia erilaisia tarinoita. Erään tarinan mukaan nymfi Ankhialen koskettaessa Oaksian maata, juoksi maasta kymmenen idalaisiksi daktyleiksi kutsuttua miestä. Zonianánkin halki virtaava Mylopótamos-joki tunnettiin antiikin aikana nimellä Oaksis. Joki saa alkunsa Psiloreítikselta. Oaksian maa voi tarkoittaa myös antiikin Aksosta, jonka alaisuuteen Zonianánkin alue kuului.[7]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zonianá on osa Mylopótamoksen kuntaa, Réthymnon alueyksikköä ja Kreetan aluetta.[1] Zonianán entinen itsenäinen kyläkunta oli pinta-alaltaan 17,926 neliökilometriä. Vuonna 2011 Mylopótamokseen liitetyn Zonianán naapurikunnat olivat Kouloúkonas lännessä ja pohjoisessa, Anógeia idässä ja entiseen Iraklionin prefektuuriin kuulunut Tympáki etelässä. Zonianásta on matkaa Iraklioniin 43 kilometriä ja Réthymnoon puolestaan 52 kilometriä.[9]
Kreetan korkein vuori[10] Idavuori sijaitsee Zonianán kupeessa.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreetalla syntynyt italialainen[11] Francesco Barozzi mainitsee vuonna 1577, että nykyinen Zonianá olisi ollut Axoksen kuningaskunnasta ja Anógeiasta erillään ja tunnettu nimellä So. Kuitenkin ensimmäinen Zonianáa koskeva asiakirja on vasta vuodelta 1821. Zonianán väestö on aina ollut täysin kreikkalaista siitäkin huolimatta, että Kreeta on ollut muun muassa saraseenien, venetsialaisten ja osmanien valloittama.[12]
Taistelua osmanivaltaa vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zonianálaiset osallistuivat vuoden 1770 kapinaan saaren etelärannikon Sfakiássa laivanvarustaja Daskalogiánniksen johdolla. Daskalogiánniksen oli tarkoitus saada apua venäläisiltä, joiden oli tarkoitus harhauttaa osmaneita toisaalla. Osmanit kukistivat kapinan ja Daskalogiánnis tapettiin.[13] Vuonna 1821 M. Melitakas -niminen Zonianán asukas taisteli osmaneita vastaan Kreetalla, mutta haavoittui taistelussa Brahímossa eli nykyisessä Peramássa[14] ja kuoli myöhemmin.[12]
Kaksikymmentä zonianálaista lähti vuonna 1866 turvaan vuorille tarkoituksenaan päästä Arkádin luostariin saakka. Siellä 17 heistä sai surmansa. Zonianán asukkaat voittivat yhdessä eräiden mylopótamoslaisten kanssa osmanien Omer pašša Lataksen Péra Halépassa ja saivat ryöstösaaliksi kanuunan, jonka he piilottivat Zonianáan. Nykyisin kanuuna on esillä Chanián merenkulkumuseossa. Seuraavana päivänä osmanit mursivat zonianálaisten vastarinnan ja pääsivät paikkakunnalle. Osmanit kuulustelivat paikallisia, mutta kukaan ei tunnustanut, missä kanuuna oli. Tämän jälkeen osmanit alkoivat tappaa ihmisiä ja polttivat Zonianán.[5]
Osmani Kumandar Redic pašša yritti muiden kylien tapaan rakentaa marraskuussa 1867 Kavkaloúdin kylään tornia, mutta epäonnistui zonianálaisten hangoiteltua vastaan. Tästä seurasi jälleen Zonianán polttaminen, jo toisen kerran puolen vuoden sisällä. Myöhemmin kylä poltettiin erään laulun mukaan vielä kolmannenkin kerran. Laulussa todetaan, että vaikka kylä poltettaisiin kolmesataa kertaa, eivät zonianálaiset tottelisi aghoja. Muutaman vuoden kuluttua zonianálaiset yhdessä Malevísin laakson ja Mylopótamoksen asukkaiden kanssa saartoivat osmanit Iraklionissa.[5]
Osana Kreikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmetoista Zonianán asukasta kuoli Balkanin sotien aikana 1900-luvun alussa. Toisen maailmansodan aikana 19 zonianálaista sai surmansa. Jälleen Kreikan sisällissodassa neljä ihmistä kuoli.[5]
Zonianá lähiseutuineen tunnetaan lammasvarkauksistaan,[15] joita paikallisväestön keskuudessa pidetään jopa hyväksyttävänä perinteenä. Lammasvarkauksien vuoksi lammaspaimenet ja maanviljelijät riitelevät säännöllisesti. Vuosina 1996–1997 zonianálaiset riitelivät lammasvarkauksista peramálaisten kanssa ja Kreikan valtion turvallisuusyksikkö Eidikí Katastaltikí Antitromokratikí Monáda (kreik. Ειδική Κατασταλτική Αντιτρομοκρατική Μονάδα, EKAM) joutui riisumaan zonianálaisia järjestelmällisesti aseista.[16] Lammasvarkailla on oikeustoimien uhatessa tapana mennä vannomaan syyttömyyttään Aksoksen koillispuolella sijaitsevan Pyhän Jorgoksen kirkon ihmeitä tekevän ikonin eteen.[15]
Marraskuussa 2007 Kreikan poliisin tekemissä ratsioissa pidätettiin 42 zonianálaista miestä epäiltyinä ryöstöihin, huumerikoksiin, murhayritykseen sekä luvattomiin aseisiin. Huhtikuussa 2009 Kreikan pääkaupungissa Ateenassa alkaneessa oikeudenkäynnissä miehiä syytetään räjähteiden ja aseiden hallussapidosta sekä kannabiksen kasvatuksesta ja myynnistä. Lisäksi zonianálaismiehet ovat ryöstäneet pankkiautomaatteja puskutraktoreiden avulla.[12]
Osa miehistä sai lisäksi syytteen murhayrityksestä, sillä he olivat kertoman mukaan ampuneet AK-47-rynnäkkökiväärein poliiseja, jotka olivat etsineet Zonianásta huumeiden salakuljettajia. Ampumisessa yksi poliisi halvaantui pysyvästi ja kaksi muuta lievemmin. Ampumistapauksen jälkeen Zonianáa piiritti viikkojen ajan kymmeniä poliiseja helikoptereineen ja panssaroituine ajoneuvoineen. Oikeudenkäynnissä kuullaan noin 400 todistajaa.[12]
Kreetalaiset kantavat aseita yleisesti ja verikostokin tunnetaan saarella, vaikka viimeisin verikosto tapahtui 1940-luvulla Sfakiássa[17].[12]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zonianássa järjestettiin vuonna 2008 paimenten juhla, joka sai jatkoa elokuussa 2009. Elokuun 2009 juhlassa tarjoiltiin ruokaa sekä siellä oli esillä 250 kilogrammaa painava juusto.[18]
Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zonianássa toimii Dionissis Potamianoksen perustama vahamuseo, jossa on esillä 87, tai toisen lähteen mukaan 103[19], Kreetan historiaan liittyvää vahatyötä. Museossa ovat esimerkiksi taiteilija El Greco, kirjailija Níkos Kazantzákis, poliitikko Elefthérios Venizélos ja runoilija Vitséntzos Kornáros vahaan ikuistettuna.[20]
Zonianássa sijaitsee Sfentónin tippukiviluola, jolla on pituutta 145 metriä ja tilavuutta puolestaan yli 3 000 neliömetriä. Luolassa on 270 metriä pitkä polku, jota pitkin vierailijat voivat kulkea. Alle yksi kolmasosa luolasta on suljettu vierailijoilta. Luolassa asuu muun muassa lepakkoja. Luolasta on löydetty merkkejä ihmisten toiminnasta neoliittiselta ja varhaiselta minolaiselta kaudelta[21]. Luolaa on lisäksi käytetty muun muassa piilopaikkana osmaneita vastaan[19]. Kerran Sfakiásta kotoisin ollut Sfentónis-niminen sissi oli piiloutunut luolaan ja valmisti lihaa luolansuulla. Eräs nuori mies näki Sfentóniksen ja meni lähemmäksi kysymään, josko saisi lihaa. Sfentónis kuitenkin tappoi miehen joko kiukuissaan tai sen vuoksi, että pelkäsi miehen paljastavan hänen piilonsa.[22][23]
Zonianán kylästä 5–6 kilometriä Idavuorelle päin sijaitsee Nisí-niminen (kreik. Νησί, saari) paikka. Nisí oli aikaisemmin ”saari”, sillä lännessä se rajoittui Oáxis-jokeen, etelässä pieneen sivujokeen sekä idässä ja pohjoisessa Roussa-järveen, joka nykyisin on kuivanut. Nisíltä on löydetty saviruukunkappaleita, ja siellä on mitáton rauniot. Mitátoa on käytetty levähdyspaikkana ja siellä on valmistettu juustoa. Nisín eteläpuolisen sivujoen läheisyydestä on löydetty kirvestä muistuttava työkalu.[7]
Zonianássa, Angouridianán tuntumassa, sijaitsee Makariá-niminen paikka, joka legendan mukaan oli antiikinaikainen kaupunki. Makariásta on löydetty hautoja sekä siellä on säilynyt savesta ja kivestä rakennettua muuria. Makariásta on löydetty myös puoliksi tuhoutuneita viinipuristimia sekä ruukkuja.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Zoniana Village zoniana.gr. Arkistoitu 5.11.2010. Viitattu 16.3.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 25.12.2013. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
- ↑ Άρθρο 1: Νέα Αρχιτεκτονική της Αυτοδιοίκησης και της Αποκεντρωμένης Διοίκησης − Πρόγραμμα Καλλικράτης. (Kallikrates-suunnitelma, Kreikan virallinen lehti) Εφημερίς της Κυβερνήσεως της Ελληνικής Δημοκρατίας, 11.8.2010, nro Τεύχος Δεύτερο, Αρ. Φύλλου 1292. Κεντρική Ένωση Δήμων Ελλάδας (ΚΕΔΕ). Artikkelin verkkoversio (PDF). (kreikaksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Άρθρο 1: Σύσταση δήµων. NOMOΣ ΥΠ’ΑΡΙΘ. 3852: Νέα Αρχιτεκτονική της Αυτοδιοίκησης και της Αποκεντρωμένης Διοίκησης − Πρόγραμμα Καλλικράτης. (Kallikrates-suunnitelma, Kreikan virallinen lehti) Εφημερίς της Κυβερνήσεως της Ελληνικής Δημοκρατίας, 7.6.2010, nro Τεύχος Πρώτο, Αρ. Φύλλου 87. Κεντρική Ένωση Δήμων Ελλάδας (ΚΕΔΕ). Artikkelin verkkoversio (PDF). (kreikaksi)
- ↑ a b c d Parassiris, Dimitris: The history of Zoniana zoniana.gr. Arkistoitu 12.2.2008. Viitattu 23.5.2009. (englanniksi)
- ↑ Hanna, Nick: Kreeta, s. 16–17. Könemann, 2000. ISBN 3-8290-3261-7.
- ↑ a b c d Parassiris, Dimitris: Locations zoniana.gr. Arkistoitu 12.11.2008. Viitattu 16.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Parassiris, Dimitris: The name of the village zoniana.gr. Arkistoitu 3.2.2011. Viitattu 19.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Parassiris, Dimitris: Access to Zoniana village zoniana.gr. Arkistoitu 12.1.2008. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Hanna, Nick: Kreeta, s. 6–7. Könemann, 2000. ISBN 3-8290-3261-7.
- ↑ Moyer, Ann Elizabeth; Fulke, William; Lever, Ralph: The philosophers' game: rithmomachia in medieval and Renaissance Europe, with an edition of Ralph Lever and William Fulke, The most noble, auncient, and learned playe (1563), s. 117. University of Michigan Press, 2001. ISBN 0472112287. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.3.2010). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Pikkukylän mafia nalkkiin Kreetalla 28.4.2009. YLE Uutiset. Viitattu 12.3.2010.
- ↑ Bennett, Lindsay: Kreeta, s. 20–24. Engl. alkuteos: Crete, suom. Sevón, Marja; Valtonen, Tero (päivitykset). Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2003. ISBN 951-31-2706-0.
- ↑ Πραχίμου -- Δάφνη ΠΑΝΔΕΚΤΗΣ: Ψηφιακός Θησαυρός Πρωτογενών Τεκμηρίων Ελληνικής Ιστορίας και Πολιτισμού. Viitattu 12.3.2010. (kreikaksi) (englanniksi)
- ↑ a b Tuominen-Gialitaki, Merja: Kreeta – vieraanvaraisten jumalten saari, s. 193–194. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002. ISBN 951-31-2342-1.
- ↑ Chaniótis, Ángelos: From Minoan farmers to Roman traders: sidelights on the economy of ancient Crete, s. 162. Franz Steiner Verlag, 1991. ISBN 3515076212. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.3.2010). (englanniksi)
- ↑ Hanna, Nick: Kreeta, s. 25. Engl. alkuteos: Globetrotter Travel Guide Crete, suom. Roinila, Maija. Köln, Saksa: Könemann Verlagsgesellschaft mbH, 2000. ISBN 3-8290-3261-7.
- ↑ The shepherd’s feast in Zoniana (artikkeli perustuu Chaniotika Nea -sanomalehdessä julkaistuun Giannis Kakkanoksen reportaasiin) Crete Gazette. Viitattu 19.3.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Kyriakopoulos, Victoria: Crete, s. 135. Lonely Planet, 2008. ISBN 174104572X. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.3.2010). (englanniksi)
- ↑ Potamianos’ Museum of Waxworks zoniana.gr. Arkistoitu 31.10.2010. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
- ↑ All About Crete Island, Rethymnon Prefecture (PDF) Greekislands.com, Greekhotel.com. Arkistoitu 31.3.2010. Viitattu 20.3.2010. (englanniksi)
- ↑ The Sfentoni Cave in Zoniana in central Crete - Part 2 Explore Crete. Viitattu 16.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Description of the cave zoniana.gr. Arkistoitu 21.10.2009. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zonianá Wikimedia Commonsissa
