Zhu Rongji

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Zhu Rongji
Zhu Rongji 2001.jpg
Kiinan kansantasavallan pääministeri
17. maaliskuuta 1998- 16. maaliskuuta 2003
Presidentti Jiang Zemin
Varapääministeri Li Lanqing
Edeltäjä Li Peng
Seuraaja Wen Jiabao
Tiedot
Syntynyt 1. lokakuuta 1928
Changsha, Kiina
Puolue Kiinan kommunistinen puolue
Puoliso Lao An
Allekirjoitus Zhu Rongji Sign.png

Zhu Rongji (kiinaksi: 朱镕基; pinyin: Zhū Róngjī; Wade-Giles: Chu Jung-chi, s. 1. lokakuuta 1928) on kiinalainen entinen poliitikko ja maan pääministeri vuosina 1998-2003.

Zhu liittyi kommunistiseen puolueeseen lokakuussa 1949, kun kommunistit olivat voittaneet sisällissodan. Hän opiskeli sähköinsinööriksi Tsinghuan yliopistossa, kuten lukuisat muut Kiinan tulevat johtajat. Vuosina 1952-1958 Zhu toimi valtion suunnittelukomiteassa, mutta joutui erotetuksi hänen kritisoituaan Maon Suuren harppauksen aikaansaannoksia. Zhu tuomittiin liian oikeistolaiseksi ja siirrettiin kaaderikoulun opettajan tehtäviin. Neljä vuotta myöhemmin hän palasi takaisin suunnittelukomitean kansantalousvirastoon, mutta hänet mainettaan ei virallisesti palautettu.

Kulttuurivallankumouksen aikana (1970) Zhu menetti uudelleen virkansa ja joutui takaisin kaaderikoulun opettajaksi, tällä kertaa niiden rooli oli enemmänkin uudelleenkoulutusleiriä muistuttava. 1975 Zhu siirtyi teollisen taloustieteen instituutin johtajaksi. Lisäksi kulttuurivallankumouksen päätyttyä Kiinan johtoon noussut Deng Xiaoping palautti hänen maineensa lukuisten muiden kiinalaispoliitikkojen tapaan 1978.

1980-luvun alussa Zhu siirtyi töihin Shanghaihin. Hänestä tuli kaupungin puoluesihteeri ja pormestari 1987. Zhun valtakauden aikana Pudongin kaupunginosaan perustettiin erityisalue, jossa voitiin harjoittaa markkinataloutta. Alueesta kehittyi aikanaan Kiinan johtavia liike-elämän keskuksia.

1991 Zhu siirrettiin töihin pääkaupunki Pekingiin. Seuraavana vuonna hänet valittiin viimein puolueen keskuskomiteaan ja politbyrooseen, ja vuotta myöhemmin hän nousi sekä 1. varapääministeriksi että keskuspankin pääjohtajaksi (vuosiksi 1993-1995).

1998 Zhu valittiin pääministeriksi. Hän nousi kansan suosioon vahvalla johtajan olemuksellaan ja avoimilla mielipiteillään. Toisaalta kansa alkoi myöhemmin olla tyytymätön hänen politiikkaansa, osin uudistusten hitaudesta ja kasvavasta työttömyydestä sekä korruptiosta johtuen.[1] Korruptioon Zhu suhtautui kielteisesti, ja julisti sitä vastaan sodan[2], mutta kannatti kuitenkin kuolemantuomiota. Zhun pääministeriaikana Kiina sai Macaon takaisin Portugalilta (1999) ja maa liittyi Maailman kauppajärjestöön (2001). Talouskasvu oli myös huimaa, yltäen parhaimpina vuosina kaksinumeroisiin prosenttilukuihin. Zhuta kuitenkin kritisoitiin hänen annettua liian paljon "suuria lupauksia", joita ei voitaisi kriitikkojen mukaan toteuttaa hänen virkakautensa aikana.

Zhu ei saanut jatkokautta virassaan vuonna 2003 kun kansankongressi valitsi Wen Jiabaon uudeksi pääministeriksi. Tuon jälkeen Zhu vetäytyi politiikasta ja julkisuudesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]