Zefanias Suutarla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Zefanias Kustaanpoika Suutarla (3. joulukuuta 1834 Merimasku – 17. joulukuuta 1908 Rymättylä) oli suomalainen maanviljelijä, valtiopäiväedustaja ja paikallisvaikuttaja.[1]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suutarlan vanhemmat olivat Kustaa Heikinpoika ja Eeva Loviisa Kaarlentytär. Hän syntyi köyhään perheeseen, jossa oli neljä lasta. Merimaskun Hevosluodosta perhe muutti Rymättylään. Suutarla sairastui lapsena vakavasti ja joutui olemaan vuodepotilaana ja toipilaana pitkään, mistä hän ei koskaan kunnolla toipunut.[2]

Suutarla ei koskaan käynyt koulua, ainoastaan 20-päiväisen rippikoulun, mutta tunsi jo lapsena suurta kiinnostusta lukemiseen ja kirjoittamiseen ja opetteli nämä taidot omin päin. Nuorukaisena hän opetteli itse ruotsin kielen, joka kaksikielisyys oli siihen aikaan talonpoikaiston keskuudessa harvinaista. Hän teki maataloustöitä isänsä talossa ja kävi välillä renkinä. Vuonna 1858 hän avioitui Rymättylän Suutarlan lesken Anna Karolina Nummelinin kanssa (syntynyt Rymättylässä 12. syyskuuta 1824, kuoli 28. lokakuuta 1899 Rymättylässä[3]). Suutarla oli ratsutila eli rustholli. Isäntänä hän hoiti tarmokkaasti tilaa ja sen viljelyksiä, kunnes lesken lapset aikaisemmasta avioliitosta alkoivat vaatia tilaa itselleen.[2] Suutarlassa ollessaan hän ryhtyi myös laivanvarustajaksi 1870-luvulla[4], mutta noin vuonna 1880 laivaosuudet rupesivat tuottamaan tappiota. Hän sai ostettua Leiklahden ratsutilan ja kunnosti sen, paljolti tilan hyvien metsävarojen avulla.[2] Myöhemmin hän osti Rymättylän Riiaisten Marttalan tilan.[3]

Yhteiskunnallinen vaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suutarla hoiti muun muassa Rymättylän kirkon taloutta ja oli kirkonkirjuri sekä useasti kirkkoneuvoston jäsen.

Suutarlan aikoina Suutarlalle rupesi kertymään kunnallisia ja kirkollisia luottamustehtäviä, luku- ja kirjoitustaitoinen kun oli. Hän hoiti Rymättylän kirkon taloutta ja oli kirkonkirjuri sekä useasti kirkkoneuvoston jäsen. Soitto- ja puhetaitoisena miehenä hän hoiti välillä myös kanttorin tehtäviä ja papin ollessa estyneenä piti saarnoja ja teki muitakin papillisia töitä. Alusta saakka Suutarla oli puuhamiehenä hankkimassa kunnallishallintoa ja toimi sitten Rymättylän kunnanesimiehenä. 1866 vahvistettua kansakouluasetusta ei millään tahdottu saada toteutettua ja paljolti Suutarlan toimeliaisuuden ansiosta Rymättylään lopulta perustettiin kansakoulu. Voimakkaasta 6 vuotta kestäneestä vastustuksesta huolimatta Suutarla järjesti kuntaan myös lainakirjaston[5], joka oli hänen mielestään kaikkein tärkein asia. Hän toimi myös kunnan vaivaishoidon esimiehenä.[2]

Suutarla perehtyi omatoimisesti Suomen suuriruhtinaskunnan lakeihin. Hänet valittiin talonpoikaissäädyssä Mynämäen tuomiokunnan edustajana 1877–1878 ja 1885 ja sitten Maskun tuomiokunnan edustajana 1888, 1894, 1897, 1899 ja 1904–1905.[6] Valtiopäivillä hän edusti konservatiivisia näkemyksiä.[7] Suomen kielen aseman parantamista hän ajoi ponnekkaasti, samoin maatalousasioita.[2]

Kansanvalistusseuran asiamiehenä Suutarla toimi 1875 alkaen. 1877 hänet valittiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseneksi. Vanhoilla päivillään Suutarla piti rymättyläläisille esitelmiä perustuslaillisuuden käsitteestä. Nämä esitelmät julkaistiin myöhemmin kirjana Suomen perustuslakien historiallinen kehitys (Kansanvalistusseura, 1895). Hän kirjoitti myös omaelämäkerran Suomalaisen talonpojan elämänvaiheet (WSOY, 1898).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biografia-sampo: Zefanias Suutarla Viitattu 7.2.2021.
  2. a b c d e f Laurikkala, Saini 1952: Zefanias Suutarla. Teoksessa: Suomen talonpoikia Lallista Kyösti Kallioon. WSOY. Porvoo.
  3. a b Angervo, Väinö 1928: Sukuluettelo Rymättylän pitäjän Ruotsalaisten suvusta. Omakustanne.
  4. Lehto, Markku: Tulevan valtiopäivämiehen lapsuus Merimaskussa ja miehuus Rymättylässä. Rannikkoseutu, 20.11.2018, nro 91, s. 3. Raisio: Alma Media Kustannus Oy. ISSN 0782-5544.
  5. Rannikkoseudunsanomat[vanhentunut linkki]
  6. Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 273–275. Helsinki: Otava, 1926.
  7. Jari Hanski: Suutarla, Zefanias (1834–1908) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]