Zazen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Zazenia rinzai-koulussa.

Zazen (坐禅, istuva mietiskely) on japaninkielinen yleistermi zenbuddhalaisuudessa harjoitetulle istumamietiskelylle.

Menetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osana pitkäkestoisia zazen-istuntoja on myös niin sanottu kävelymietiskely (jap. 経行, kinhin). Etenkin yhteisissä ohjatuissa zazen-istunnoissa kävelymietiskely on osa tapahtuman kaavaa. Noin 20–45 minuutin istumamietiskelyn jälkeen noustaan merkistä ylös ja tehdään kävelymietiskelyä kiertämällä salia noin 5–10 minuutin ajan. Sen jälkeen palataan jälleen omalle paikalle ja harjoitetaan istumamietiskelyä taas 20–45 minuuttia. Vaikka kävelymietiskelyn tarkoitus on antaa jaloille ja lihaksille pieni lepotauko, mietiskelyn ei ole tarkoitus tauota. Kävelymietiskelyn aikana kävellään hitaasti salia ympäri, keskitytään hengittämiseen ja pyritään pitämään turhat ajatukset poissa mielestä.

Varsinaisia zazen-mietiskelytekniikoita on neljä erilaista:

  1. hengityksen laskeminen
  2. hengityksen tarkkailu
  3. kōan-harjoitus
  4. shikantaza (pelkkä istuminen).

Hengityksen tarkkailu ja erityisesti hengityksen laskeminen ovat menetelmiä, joita voi käyttää mielen tyynnyttämiseen ja keskittymiskyvyn parantamiseen. Syventynyt keskittyminen johtaa syvään keskittymisen tilaan samadhiin, jossa mieli on tyyni ja keskittynyt kohteeseensa. Syvät keskittymisen tilat eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus zen-mietiskelyssä vaan niillä on selkeä työkalun asema. Tärkeimpänä tavoitteena on kehittää tarkkaavaisuutta. Vaikka kaikki zazen-tekniikat kehittävät ja johtavat tarkkaavaiseen ja keskittyneeseen tilaan, kōan ja shikantaza ovat harjoituksia, joiden tavoitteena on ”mielen avaaminen” ja kohonnut tarkkaavaisuuden tila. Tällainen keskittynyt tarkkaavaisuus, jossa mieli ei harhaudu mielikuviin tai ajatuksiin vaan pysyy tiukasti tässä hetkessä, johtaa lopulta harjoittajan ensimmäiseen valaistumiskokemukseen (jap. 見性, kenshō).

Kōan-harjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kōan (公案) on paradoksaalinen kysymys. Kōanit voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: niin sanotut läpimurtokōanit ja myöhemmät kōanit. Läpimurtokōan on ensimmäinen kōan, jonka opettaja oppilaalle antaa. Kōanin läpäiseminen johtaa ensimmäiseen valaistumiskokemukseen, jonka jälkeen oppilas on valmis työskentelemään muiden kōaneiden kanssa. Tyypillisiä läpimurtokoaneja ovat niin sanotut luonnolliset kōanit: ”Kuka minä olen?”, ”Mitä tämä on?” tai zen-buddhalaiseen perinteeseen liittyvät Mu-kōan, sekä suurelle yleisölle kaikkein tutuin kōan: ”Kahden käden yhteentaputtamisesta lähtee ääni. Minkälainen ääni lähtee yhden käden taputtamisesta?”.

Kōan-harjoitusta tehdään yleensä vain opettajan johdolla. Koska ihmisillä on taipumus haluta nopeasti ratkaisu ongelmiinsa, kōan-harjoituksessa vaadittava jatkuva, vuosia kestävä ”ei tietämisen” -olotilassa pysyminen ei ole kovin helppoa. On mahdollista, että oppilas keksii kōanille oikean ”selityksen” tai jopa vakuuttaa itsensä siitä, että on valaistunut jatkuvan kysymisen sijaan. Välttääkseen tämän oppilas tapaa opettajaansa säännöllisesti. Opettaja testaa oppilastaan ja toimii ”dharmaporttina”, eräänlaisena esteenä, jonka oppilas lopulta läpäisee saatuaan ensimmäisen valaistumiskokemuksen.

Kōanin tarkoitus on saattaa oppilas äärimmäiseen epäilyksen tai etsinnän tilaan. Kyseessä ei ole tutkiva ja tarkasteleva epäileminen, vaan tila, jossa koko mieli on kysyvä ja tarkkaavainen. Tätä tilaa kuvataan usein seuraavalla vertauksella: Olet polttanut piippua yksin huoneessasi. Lasket piipun hetkeksi kädestäsi. Kun jälleen ojennat kätesi piippua kohden piippua ei löydy mistään! Kukaan muu ei ole tullut tai poistunut huoneesta. Piipun on oltava jossain aivan käden ulottuvilla. Aluksi etsit piippua hajamielisesti. Kun et yrityksestäsi huolimatta löydä piippua tarkkaavaisuutesi ja etsinnän intensiivisyys kasvaa nopeasti kunnes mielessä ei ole muuta kuin herkeämätön kadonneen piipun hakeminen.

Shikantaza[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shikantaza (只管打坐), kiinaksi zhiguandazuo, voidaan kääntää ”omistautua pelkästään istumiselle”, ”vain pitää huolta istumisesta”, ”huolehtia pelkästä istumisesta”. zhi = vain, pelkästään, guan = omistautua, huolehtia, pitää huolta, valvoa (olla valpas), da = partikkeli joka ilmaisee ruumiin liikkeitä, ilmaisuja, -minen, zuo = istua, dazuo, eli istuminen on harjoituksen samatha-aspekti ja guan, huolenpitäminen on sen vipashyana-aspekti.

Shikantaza-istumisessa ei erityisesti keskitytämihinkään, oleellista on olla valppaana, tunnistaa mitä mielessä ja kehossa tapahtuu.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]