ZU-23-2

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ZU-23-2
Suomen puolustusvoimat: "23 Itk 61"
ZU-23-2.jpg
Kuvaus
Tyyppi Kevyt kaksiputkinen ilmatorjuntakanuuna
Tykki 2 x 2A14 Afanasjev-Jakušev
Putken väljyys 2 x 23 mm
Ammuksen massa 0,2 kg
Ammuksen lähtönopeus 970 m/s
Panssarinläpäisykyky 25 mm
Ampumaetäisyys ilmamaaliin 2 500 m
Tulinopeus 2 x 17 laukausta sekunnissa
Ammuksia 2 x 50 patruunalaukausta vyössä
Laskin ZAP-23
Miehistö 7
Vuosimalli 1961
Valmistaja
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Valmistusmäärä
Mitat
Pituus 4,57 m
Leveys 2,88 m
Korkeus 1,22 m
Massa
Massa 950 kg

ZU-23-2 (Zenitnaja Ustanovka) on Neuvostoliitossa valmistettu kevyt, vedettävä ilmatorjuntakanuuna, joka esiteltiin ensi kerran 1960-luvulla. ZU-23-2:ssa on kaksi 23 mm konetykkiä pyöräalustalla. Se suunnataan ja laukaistaan käsin, mutta mekaaninen tähtäinlaite auttaa ampujaa suuntaamaan asetta lentäviin kohteisiin. Kanuunassa on lisäksi yksinkertaisempi tähtäin maakohteita, kuten jalkaväkeä ja kevyesti panssaroituja ajoneuvoja vastaan.

Edeltäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ZU-23-2 perustuu vanhemman ZPU-2:n rakenteeseen, jossa oli kaksi 14,5 mm konekivääriä sekä lisäksi vyölippaat hieman eri tavoin sijoitettuna eikä siinä ollut liekinsammuttimia. Vielä varhaisemmat konekivääriversiot aseesta olivat ZPU-1 (yhdellä aseella) ja ZPU-4 (neljällä aseella). Nykyään on käytössä vain kahden 23 mm aseen yhdistelmä. Ilmeisesti yhden aseen versiolla oli vain rajoitetusti käyttöä, ja neljän aseen versio taas oli epäkäytännöllisen suuri ja raskas.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykin neliaseisella vesijäähdytteisellä versiolla on aseistettu ZSU-23-4 Šilka-ilmatorjuntapanssarivaunu.

Suomen puolustusvoimien käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ZU-23-2 on käytössä Suomen puolustusvoimissa nimellä 23 Ilmatorjuntakanuuna 61 (23 ItK 61) sekä Patrian ja Instrumentointi Oy:n modernisoituna versiona nimellä "23 Ilmatorjuntakanuuna 95" (23 ItK 95). Kummastakin versiosta käytetään lempinimeä Sergei. Suomalainen vuonna 1995 modernisoitu versio käyttää tähtäinlaitteessa digitaalista laskinta.

Suomen merivoimien käytössä on 23 mm:n laivatykkimuunnos versioina 23 M74, 23 M77, 23 M80 ja 23 M85. M85-lavetista voidaan tykit irrottaa ja korvata kuudella Mistral-ilmatorjuntaohjuksella.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kiiskinen, Pekka & Wahlman, Pasi: Itsenäisen Suomen laivaston laivatykit 1918-2004, s. 121-133. Helsinki: Typomic Oy, 2003. ISBN 952-91-6807-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]