ZIL-157

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ZIL-157
ZiL-157-5342.JPG
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Valmistaja ZIL
Valmistusvuodet 19581970[1]
Edeltäjä ZiS-151[2]
Seuraaja ZIL-131
Mitat ja massat
Kantavuus 2 500 kg
Omamassa 5 800 kg
Pituus 6 922 mm
Leveys 2 315 mm
Korkeus 2 360 mm
Akseliväli 3 655 + 1 120 mm
Maavara 310 mm[1]
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus 5 555 cm³
Teho 109 hv /2800 1/min
Polttoaine bensiini
Kulutus 42 l /100 km
Vaihteisto 5+1 sekä kaksinopeuksinen alennusvaihde
Vetotapa 6×6

ZIL-157 on neuvostoliittolaisen ZIL:in vuosina 1958–1970 valmistama maastokuorma-auto. Se sai kunniamaininnan vuoden 1958 maailmannäyttelyssä. Se muistutti huomattavasti edeltäjänsä ZiS-151:n viimeisiä versioita, joissa oli kokometalliohjaamo.[1]

Ajoneuvon prototyyppi valmistettiin vuonna 1955 ja sarjavalmistuksen alettua sitä valmistettiin sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Sotilaskäytössä ajoneuvoa käytettiin muun muassa tutka-asemien ja raketinheitinten alustana.[1]

Ural-375D korvasi ZIL-157:n Neuvostoliiton pääasiallisena kuorma-autona vuonna 1979. Neuvostoliiton lisäksi Kiina valmisti ZIL-157:n kopiota nimellä CA-30.[1]

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autossa oli voimanlähteenä kuusisylinterinen, nelitahtinen sivuventtiilimoottori. Vanhemmissa malleissa oli kuiva kaksilevyinen kytkin, joka korvattiin vuodesta 1962 alkaen yksilevyisellä. Autossa oli viisinopeuksinen vaihteisto, jonka jatkeena oli kaksinopeuksinen alennusvaihde. Auton rengaskoko oli 12,00-18". Polttoainesäiliön tilavuus oli 215 litraa.[1]

Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autossa oli renkaiden keskustäyttöjärjestelmä, mikä teki sen maasto-ominaisuuksiltaan ylivoimaiseksi. Kun renkaiden paineet pudotettiin 3,5:stä 0,5:een baariin, auton etenemiskyky maastossa parani huomattavasti. Kunkin renkaan painetta voitiin säätää erikseen ohjaamosta käsin.[1][2]

Auton huippunopeus oli 65 km/h.[1][2] Kääntösäde oli 11,2 metriä.[1]

Muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1958 autosta alettiin valmistaa suurteholumilinkoautoja D-470. Valmistuksesta vastasi Rjenmontno-Mjehanitshjeskij Zavod. Vuoteen 1962 mennessä lumilinkoautoja oli valmistettu jo tuhat kappaletta. Linkopöydän korkeutta säädettiin hydraulisesti. Korkeudensäätöjärjestelmä sai käyttövoimansa auton omasta moottorista. Lingon pyörittämistä varten auton lavalla oli kuusisylinterinen, 24-venttiilinen, iskutilavuudeltaan 19 000-kuutioinen dieselmoottori, jonka teho oli noin 250 hevosvoimaa. Voima välittyi auton omaan jarrujärjestelmään kytketyn rengaskytkimen välityksellä. Aurausleveys oli 2,5 metriä, suurin lumen syvyys 1,2 metriä ja aurausnopeus 30–40 km/h. Edessä oli kaksi päällekkäin olevaa spiraalia, jotka syöttivät lumen kuusisiipiselle roottorille. Lumenheittoteho oli 625 tonnia tunnissa ja etäisyys 25 metriä. Ajoneuvon omamassa oli 8 820 kg. Niitä kulkeutui myös Suomeen.[1]

Kun auton seuraajan, ZIL-131:n tuotantoa jo valmisteltiin, kehitettiin muunnelma 157K, jossa oli yksilevykytkin, uudet vaihteisto ja seisontajarru, teleskooppi-iskunvaimentimet sekä voiman ulosotto. Erikoistilauksesta valmistettiin 157KG:tä, jonka sähkölaitteet oli suojattu. Puoliperävaunun veturiksi kehitettiin 157KV. Muunnelmassa 157KE oli kaksi 150 litran polttoainesäiliötä.[1]

Käyttö Suomen puolustusvoimissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1962 puolustusvoimat vastaanotti 86 kappaleen erän Zil-157:iä. Autoja käytettiin divisioonien tykistöjoukkojen vetäjinä. 26 autoa oli sijoitettu Satakunnan Tykistörykmenttiin ja loput Panssariprikaatiin. 1970-luvulla osaan autoista vaihdettiin Perkinsin dieselmoottorit.[2] Malli KZ oli Suomessa T-55-panssarivaunujen mukana tulleena korjausautona vuodesta 1968 lähtien. [3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Mäkipirtti, Markku: ”ZiL-157”, Ajoneuvot Suomessa 2 – Neuvostoliittolaiset autot, s. 69–74. Tampere: Apali Oy, 2009. ISBN 978-952-5026-85-6.
  2. a b c d Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – ZiS-151, s. 94–97. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.
  3. Halmkrona, Janne: Siirtoajo itään: ZiL-157 1968. Mobilisti, 2010, nro 2, s. 12. (suomeksi)

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ZIL-157.


Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:ZIL-157