ZIL-157
| ZIL-157 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Neuvostoliitto |
| Valmistaja | ZIL |
| Valmistusvuodet | 1958–1970[1] |
| Edeltäjä | ZiS-151[2] |
| Seuraaja | ZIL-131 |
| Mitat ja massat | |
| Kantavuus | 2 500 kg |
| Omamassa | 5 800 kg |
| Pituus | 6 922 mm |
| Leveys | 2 315 mm |
| Korkeus | 2 360 mm |
| Akseliväli | 3 655 + 1 120 mm |
| Maavara | 310 mm[1] |
| Moottori, voimansiirto ja alusta | |
| Iskutilavuus | 5 555 cm³ |
| Teho | 109 hv / 2 800 1/min |
| Polttoaine | bensiini |
| Kulutus | 60 l / 100 km |
| Vetotapa | 6×6 |
| Vaihteisto | 5+1 sekä kaksinopeuksinen alennusvaihde |
ZIL-157 on neuvostoliittolaisen ZIL:in vuosina 1958–1970 valmistama maastokuorma-auto. Se sai kunniamaininnan vuoden 1958 maailmannäyttelyssä. Se muistutti huomattavasti edeltäjänsä ZiS-151:n viimeisiä versioita, joissa oli kokometalliohjaamo.[1]
Ajoneuvon prototyyppi valmistettiin vuonna 1955 ja sarjavalmistuksen alettua sitä valmistettiin sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Sotilaskäytössä ajoneuvoa käytettiin muun muassa tutka-asemien ja raketinheitinten alustana.[1]
Ural-375D korvasi ZIL-157:n Neuvostoliiton pääasiallisena kuorma-autona vuonna 1979. Neuvostoliiton lisäksi Kiina valmisti ZIL-157:n kopiota nimellä CA-30.[1]
Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autossa oli voimanlähteenä kuusisylinterinen, nelitahtinen sivuventtiilimoottori. Vanhemmissa malleissa oli kuiva kaksilevyinen kytkin, joka korvattiin vuodesta 1962 alkaen yksilevyisellä. Autossa oli viisinopeuksinen vaihteisto, jonka jatkeena oli kaksinopeuksinen alennusvaihde. Auton rengaskoko oli 12,00-18". Polttoainesäiliön tilavuus oli 215 litraa.[1]
Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autossa oli renkaiden keskustäyttöjärjestelmä, mikä teki sen maasto-ominaisuuksiltaan ylivoimaiseksi. Kun renkaiden paineet pudotettiin 3,5:stä 0,5:een baariin, auton etenemiskyky maastossa parani huomattavasti. Kunkin renkaan painetta voitiin säätää erikseen ohjaamosta käsin.[1][2]
Auton huippunopeus oli 65 km/h.[1][2] Kääntösäde oli 11,2 metriä.[1]
Muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Vuonna 1958 autosta alettiin valmistaa suurteholumilinkoautoja D-470. Valmistuksesta vastasi Remontno-Mehanitšeski Zavod. Vuoteen 1962 mennessä lumilinkoautoja oli valmistettu jo tuhat kappaletta. Linkopöydän korkeutta säädettiin hydraulisesti. Korkeudensäätöjärjestelmä sai käyttövoimansa auton omasta moottorista. Lingon pyörittämistä varten auton lavalla oli kuusisylinterinen, 24-venttiilinen, iskutilavuudeltaan 19 000-kuutioinen dieselmoottori, jonka teho oli noin 250 hevosvoimaa. Voima välittyi auton omaan jarrujärjestelmään kytketyn rengaskytkimen välityksellä. Aurausleveys oli 2,5 metriä, suurin lumen syvyys 1,2 metriä ja aurausnopeus 30–40 km/h. Edessä oli kaksi päällekkäin olevaa spiraalia, jotka syöttivät lumen kuusisiipiselle roottorille. Lumenheittoteho oli 625 tonnia tunnissa ja etäisyys 25 metriä. Ajoneuvon omamassa oli 8 820 kg. Niitä kulkeutui myös Suomeen.[1]
Kun auton seuraajan, ZIL-131:n tuotantoa jo valmisteltiin, kehitettiin muunnelma 157K, jossa oli yksilevykytkin, uudet vaihteisto ja seisontajarru, teleskooppi-iskunvaimentimet sekä voiman ulosotto. Erikoistilauksesta valmistettiin 157KG:tä, jonka sähkölaitteet oli suojattu. Puoliperävaunun veturiksi kehitettiin 157KV. Muunnelmassa 157KE oli kaksi 150 litran polttoainesäiliötä.[1]
Käyttö Suomen puolustusvoimissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1962 puolustusvoimat vastaanotti 86 kappaleen erän Zil-157-kuorma-autoja[3]. Niitä käytettiin divisioonien tykistöjoukkojen vetäjinä. 26 autoa oli sijoitettu Satakunnan tykistörykmenttiin ja loput Panssariprikaatiin. 1970-luvulla osaan autoista vaihdettiin Perkinsin dieselmoottorit.[2] Malli KZ oli Suomessa T-55-panssarivaunujen mukana tulleena korjausautona vuodesta 1968 lähtien. [4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Mäkipirtti, Markku: ”ZiL-157”, Ajoneuvot Suomessa 2 – Neuvostoliittolaiset autot, s. 69–74. Tampere: Apali Oy, 2009. ISBN 978-952-5026-85-6.
- ↑ a b c d Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – ZiS-151, s. 94–97. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.
- ↑ Puolustusvoimat vastaanottivat eilen... (kuva ja kuvateksti). Helsingin Sanomat, 16.8.1962, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Halmkrona, Janne: Siirtoajo itään: ZiL-157 1968. Mobilisti, 2010, nro 2, s. 12. (suomeksi)
Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Tutka-asemalla varustettu ZIL-157. -
ZIL-157 Naissaaressa Virossa. -
ZIL-157 johon on kiinnitetty raketinheitin. -
ZIL-157 Venäjällä.
_(17).JPG)
