ZIL-131

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ZIL-131
ZIL-131 in Malbork.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Valmistaja Zavod imeni Lihatševa
Valmistusvuodet 19661991
Mitat ja massat
Kantavuus 5 000 kg
Omamassa 6 700 kg
Pituus 7 040 mm
Leveys 2 500 mm
Korkeus 2 480 mm
Akseliväli 3 350 + 1 250 mm
Maavara 330 mm[1]
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus 5 960 cm³
Teho 150 hv /3200 1/min
Polttoaine bensiini
Kulutus 40 l /100 km
Vaihteisto 5+1 sekä kaksiportainen alennusvaihde
Vetotapa 6×6

ZIL-131 oli Zavod imeni Lihatševan vuosina 19661991 valmistama keskiraskas maastokuorma-auto. Auto oli kolmiakselinen, jokapyörävetoinen ja sen kantavuus oli 5 000 kg.[1] ZIL-131 on edelleen hyvin yleinen kuorma-auto entisen Neuvostoliiton ja itäblokin maissa.

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auton voimanlähteenä oli V8-moottori, josta voima välittyi kuivan yksilevyisen kytkimen kautta viisinopeuksiseen vaihteistoon. Autossa oli myös kaksinopeuksisella alennusvaihteella varustettu jakovaihteisto.[1]

  • Vetojärjestelmä: 6x6 kytkettävissä
  • Moottori:
    • merkki/malli/toimintatapa: ZIL-131/ 4-T kaasutin
    • iskutilavuus/käyttövoima: 5,96 l/bensiini
    • max teho/vääntömomentti: 110 kW/402 Nm
    • polttoaineen kulutus: 50–70 l/100km

[2] [3]

Auton rengaskoko oli 12.00-20" ja polttoainesäiliön tilavuus 340 litraa.[1]

Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auton huippunopeus oli 80 km/h, kääntösäde 10,1 metriä ja suurin kahluusyvyys 1,4 metriä. Mäennousukyky oli 58 %.[1]

Käyttö Suomen puolustusvoimissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ZIL-131:iä hankittiin Suomen puolustusvoimille kahdessa vaiheessa; vuosina 19731979 sekä 19871991. Kokonaismäärä oli noin 400 kappaletta.[4]

Puolustusvoimat asensi yhteen autoon Valmet 611 -moottorin vuonna 1978, mutta kokeilu jäi ainoaksi laatuaan.[4]

ZIL-131:t ovat edelleen käytössä muun muassa tykin vetäjinä. Ajoneuvoja käytetään myös runsaasti tavallisissa kuljetustehtävissä. ZIL-131:ssä on istumapaikkoja kuljettajan lisäksi ohjaamossa kaksi sekä kuormatilassa 27. Rauhan aikana miehistön kuljetus ilman moduuli-istuimia on kielletty (Zileissä ei moduuleita ole).[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Mäkipirtti, Markku: Ajoneuvot Suomessa 2 – Neuvostoliittolaiset autot – ZiL-131, s. 134–139. Tampere: Apali Oy, 2009. ISBN 978-952-5026-85-6.
  2. a b Puolustusvoimat: Maavoimat, kalustoesittely: Keskiraskas maastokuorma-auto ZIL 131 15. kesäkuuta 2005. www.mil.fi. Viitattu 24.6.2007.
  3. Oinonen, Pentti: Puolustusvoimien kalusto ja ympäristö eduskunta.fi. 28.4.2009. Helsinki: Suomen Eduskunta. Viitattu 16.6.2009.
  4. a b Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – Neuvostoliittolaiset sarjat; ZIL-131, s. 121; 123–125. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ZIL-131.
Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.