Yung Lean

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yung Lean
Henkilötiedot
Syntynyt18. heinäkuuta 1996 (ikä 27)
Tukholma, Ruotsi [1][2]
Ammatti
Muusikko
Taiteilijanimi
  • Yung Lean
  • jonatan leandoer127
  • jonatan leandoer96
Laulukielet
  • englanti
  • ruotsi
Aktiivisena 2010–
Tyylilajit
  • Hip-Hop
  • Cloud Rap
  • Emo Rap
  • Soundcloud Rap
  • Sadcore
  • Dream Pop
Levy-yhtiöt
  • Sad Boys Entertainment
  • Mishka NYC
  • Sky Team
  • YEAR0001
Aiheesta muualla
Kotisivut

Yung Lean, oikealta nimeltään Jonatan Aron Leandoer Håstad[3](s. 18. heinäkuuta 1996 Tukholma), on ruotsalainen muusikko, lauluntekijä ja tuottaja. Yung Lean tuli tunnetuksi vuonna 2013 kappaleellaan Ginseng Strip 2002, joka nousi viraaliksi Youtubessa [4]. Myöhemmin samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen mixtapensa Unknown Death 2002, sekä heti seuraavana vuonna ensimmäisen studioalbuminsa Unknown Memory. Vuonna 2016 Yung Lean julkaisi toisen mixtapensa Frost God ja samana vuonna myös toisen studioalbuminsa Warlord. Vuonna 2017 hän julkaisi kolmannen studioalbuminsa Stranger[5], sekä vuonna 2018 kolmannen mixtapensa Poison Ivy. Yung Leanin neljäs studio albumi Starz julkaistiin vuonna 2020. Hänellä on myös sivuprojekti nimellä jonatan leandoer127, joka vaihtui nimeen jonatan leandoer96 alkuvuodesta 2019.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Håstad syntyi 18. heinäkuuta vuonna 1996 Tukholmassa Kristoffer Leandoerille, joka on ruotsalainen runoilija, fantasiakirjailija, ranskankielisen kirjallisuuden kääntäjä ja kustantamon omistaja [6], ja Elsa Håstadille, joka on Venäjällä, Vietnamissa ja Etelä-Amerikassa toimivien LGBT-ryhmien kanssa työskentelevä ihmisoikeusaktivisti[7]. Håstad vietti varhaisen lapsuutensa Minskissä, Valko-Venäjällä, jonne hänen perheensä muutti, jotta Håstadilla olisi samanlainen lapsuus kuin hänen äidillään. Hänen äidinpuoleinen isoisänsä on britannianjuutalainen näytelmäkirjailija Arnold Wesker [8].

He palasivat Ruotsiin ja asettuivat asumaan Tukholmaan Håstadin ollessa noin 3-5-vuotias. Hän kasvoi Södermalmin kaupunginosassa ja puhui ruotsia ja venäjää[9]. Lukion aikana Håstad joutui usein vaikeuksiin huumeiden ja graffitien takia. Hän työskenteli myös paikallisessa McDonald'sissa [7]. Hän sai 15-vuotiaana ehdollisen rangaistuksen kannabiksen polttamisen vuoksi. [10]

Nuoruudessaan hän alkoi kiinnostua hip hop -musiikista ja hänen varhaisia vaikuttajiaan olivat 50 Centin Get Rich Or Die Tryin', The Latin Kingsin Mitt Kvarter ja Nasin Illmatic albumit [11][1][12].

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2012-2013: Uran alku, Lavender ja Unknown Death 2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Håstad tapasi Tukholmalaisessa puistossa Yung Shermanin ja Yung Gudin, he ystävystyivät, kun huomasivat että pitävät samanlaisesta musiikista [13]. Ryhmä tukholmalaisia artisteja, joista myöhemmin muodostui Drain Gang, kuuluivat tuolloin myös Hasch Boysiin.

Kun moni Hasch Boysin jäsenistä alkoi menettää kiinnostuksen ryhmää kohtaan, Håstad, Sherman ja Gud päättivät erota ja perustaa kolmestaan oman ryhmän, Sad Boysin [14]. Vuonna 2012 Yung Gud ja Yung Sherman tuottivat ja miksasivat samalla kun Yung Lean oli alkanut kirjoittaa sanoituksia ja äänittää niitä tilapäisessä studiossa hänen kellarissaan. He jakoivat tekemäänsä musiikkia Soundcloudissa ja Tumblrissa [15][16][17], joissa Yung Lean alkoi kerätä suurta seuraajakuntaa [18][19]. Sad Boys esiintyi ensimmäisen kerran Göteborgissa, Ruotsissa 5. toukokuuta 2013.

Yung Lean tuli laajalti tunnetuksi kun musiikkivideo hänen kappaleestaan Ginseng Strip 2002 tuli viraaliksi, keräten 24 miljoonaa näyttökertaa Youtubessa heinäkuussa 2013 [20][21][22]. Samana vuonna tuli ulos hänen ensimmäinen virallinen julkaisu Unknown Death 2002, sekä EP Lavender, joka sisälsi kappaleen Ginseng Strip 2002 yhdessä muiden kappaleiden kanssa, jotka eivät päätyneet mixtapelle Unknown Death 2002. Consequence of Sound listasi kappaleen Ginseng Strip 2002 sijalle 44 listallaan "Top 50 Songs of 2013", kun taas Unknown Death 2002 oli Viben listalla "The 10 Most Overlooked Debut Rap Mixtapes of 2013".

Vuonna 2013 Yung Lean ja Sad Boys tekivät Euroopankiertueen. Myöhemmin samana vuonna Yung Lean oli Acclaim Magazinen vieraana "Small Talk"-osiossa, jossa häneltä kysyttiin laajalti satunnaisia asioita kuten lempikrapulalääkettä ja hänen tietokoneensa taustakuvaa. [23]

2014-2016: Unknown Memory ja Warlord[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Yung Lean ja Sad Boys aloittivat White Marble Tour-kiertueen Euroopassa, esiintyen 24 kaupungissa. Pian kiertueen jälkeen Sad Boys julkaisi tulevan Black Marble Tour-kiertueen, joka sisälsi useita esityksiä ympäri Pohjois-Amerikkaa. Ensimmäinen esitys oli Webster Hallissa New York Cityssä ja se sai hyvän vastaanoton lehdistöltä, kuten XXL:ltä ja The New York Timesiltä. [24][25][26][27][28][29][30]

Yung Lean esiintyi Studio PSL:ssä toukokuussa 2014 ja oli yksi viidestä ehdokkaasta P3 Guldin Hip Hop/Soul -kategoriassa.

Yung Lean julkaisi ensimmäisen kokopitkän albuminsa Unknown Memoryn 23. syyskuuta 2014. Albumin yhteydessä tehtiin kiertueet Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, jotka alkoivat 1. joulukuuta New Yorkista lähes loppuunmyydyllä esityksellä Webster Hallin päälavalla.

Yung Lean julkaisi toisen kokopitkän albuminsa WarLordin, 25. helmikuuta 2016. Hän julkaisi myös vaatemalliston, Sad Boys Entertainmentsin. Håstad oli mallina Calvin Kleinin AW16 kampanjassa heinäkuussa 2016. Warlord amerikankiertueen aikana hänen kiertuebussiaan kohti ammuttiin Pennsylvaniassa. Håstad on myös vierailijana Frank Oceanin levyllä Blonde, jolla hän on taustalaulajana kappaleilla Godspeed ja Self Control. Håstadin osuudet levylle äänitettiin Frank Oceanin asunnossa Lontoossa hänen ollessaan 17-vuotias.

Yung Lean julkaisi yllätyksenä kappaleen Hennessy & Sailor Moon yhdessä Bladeen kanssa 25. lokakuuta 2016. 14. joulukuuta 2016 hän julkaisi mixtapen Frost God, joka sisälsi kahdeksan kappaletta mukaan lukien kappaleet Hennessy & Sailor Moon, sekä Crystal City yhdessä A$AP Fergin kanssa.

Vuonna 2016 Yung Lean julkaisi myös sivuprojektin Psycopath Ballads nimellä jonatan leandoer127, jota myytiin vain rajoitettu sadan kappaleen erä kasetteina.

2017-2019: Stranger, Poison Ivy ja Nectar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yung Lean julkaisi kolmannen studioalbuminsa Stranger 10. marraskuuta 2017.

2020–nykyinen: Starz ja In My Head[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yung Lean julkaisi singlen "Boylife in EU" 26. helmikuuta 2020 Whitearmorin tuottamana.

Yung Lean: In My Head dokumentti tuli ensi-iltaan Finnkinossa 9. joulukuuta 2020. Henrik Burmanin ohjaamana, dokumentti kertoo Håstadin urasta Stranger-albumin julkaisuun asti.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yung Leanin diskografia

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mixtapet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Poison Ivy (2018)

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lavender (2013)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Yung Lean’s Second Chance The Fader. Viitattu 21. kesäkuuta 2020.
  2. Kat Bein: Yung Lean, the 18-Year-Old Swedish Rap Star: "I Saw This Shit Coming" 26. lokakuuta 2014. Miami New Times. Viitattu 21. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  3. Kevin Perry: Yung Lean: 'I'm not really into My Little Pony' 8. elokuuta 2014. The Guardian. Viitattu 21. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  4. Yung Lean känner sig inte hemma i svensk musik 7. toukokuuta 2013. sverigeradio.se. Viitattu 21. kesäkuuta 2020. (pohjoissaameksi)
  5. Yung Lean – ‘Stranger’ Review 9. lokakuuta 2017. NME. Viitattu 21. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  6. Yung Lean Talks Converse, Painting, and the Insurmountable Downsides to Fame Complex. Viitattu 21. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  7. a b Duncan Cooper: Yung Lean’s Second Chance 16. kesäkuuta 2016. The Fader. Viitattu 21. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  8. Hanna Tornbrant: Disa Håstad utmanar bilden av ANC Göteborgs-Posten. (pohjoissaameksi)
  9. Yung Lean Interview Pigeons and Planes. Viitattu 21. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  10. Yung Lean Doer Is the Weirdest 16-Year-Old White Swedish Rapper You'll Hear This Week 23. huhtikuuta 2013. Noisey. Viitattu 21. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  11. Galore Crush: Yung Lean Galore. Arkistoitu 23.6.2020. Viitattu 21. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  12. The Cult of Yung Lean: ‘I’m Building An Anarchistic Society From the Ground Up’ The Daily Beast. (englanniksi)
  13. Guide to Sad Boys : sadboys 10. helmikuuta 2014. Reddit.com. Viitattu 21. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  14. Laird Borrelli-Persson: Swedish Rapper Yung Lean Talks Style and Shares His New Track "AF1’s" Exclusively Here Vogue. Arkistoitu 1.6.2016. Viitattu 22. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  15. Frances Capell: Yung Lean Doer Is the Weirdest 16-year-old White Swedish Rapper You'll Hear This Week 23. huhtikuuta 2013. Noisey (Vice). Viitattu 22. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  16. David Shapiro: Yung Lean, King of the Sad Boys 14. heinäkuuta 2014. The New Yorker. Viitattu 22. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  17. Emilie Friedlander: Taking Arizona Iced Tea and Making It Cry”: An Interview with Yung Lean and the Sad Boys The Fader. Viitattu 22. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  18. Sam Moore: Yung Lean Interview: An Audience With The Original ‘Sad Boy’ 6. toukokuuta 2016. NME. Viitattu 22. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  19. Yung Lean finds new direction with 'Stranger' - The Daily Texan Daily Texan Online. Arkistoitu 20.4.2019. Viitattu 22. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  20. Yung Lean – 16-åringen från Stockholm får världen att häpna 7. toukokuuta 2013. sverigeradio.se. Viitattu 22. kesäkuuta 2020. (pohjoissaameksi)
  21. The New New: 15 European Rappers You Should Know 9. kesäkuuta 2014. XXL. Viitattu 22. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  22. Видео: Кой шведски рапър трябва да чуете според "Мандо Диао" 4. heinäkuuta 2014. Dnevnik. Viitattu 22. kesäkuuta 2020.
  23. Jonathan Brent: Small Talk: Yung Lean: A #VERYEMOTIONAL Q&A With the Swedish Rapper Going Viral Right Now 14. heinäkuuta 2013. Acclaim Magazine. Viitattu 22. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  24. Emile Friedlander: Swedish Rapper Yung Lean Talks Gold, Phones in "Motorola" 19. helmikuuta 2014. The Fader. Viitattu 23. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  25. Stephanie Malik: Exclusive: Yung Lean & Sad Boys Team Up With Shallowww For a New Aesthetic] 7. maaliskuuta 2014. Bullett Media. Arkistoitu 9.7.2014. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
  26. Noisey Presents Yung Lean's First North American Show in New York City 3. kesäkuuta 2014. Noisey (Vice). Viitattu 23. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  27. Yung Lean & Sadboys @ Cabaret Underworld 5. kesäkuuta 2014. Métro. (englanniksi)
  28. Yung Lean Määritä nimeke! The New Yorker. (englanniksi)
  29. Dan Rys: Yung Lean Surprises With An Energetic Show In NYC 10. heinäkuuta 2014. XXL. Viitattu 23. kesäkuuta 2020. (englanniksi)
  30. Jon Caramanica: From Neophyte to Pit Bull, in a Fun House Mirror of Hip-Hop Mannerisms 10. heinäkuuta 2014. The New York Times. Viitattu 23. kesäkuuta 2020. (englanniksi)


Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Yung Lean