Yrjö Tenhunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yrjö Pietari Tenhunen (20. elokuuta 1891 Iisalmi14. heinäkuuta 1965) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat sähkölaitoksen johtaja Pekka Tenhunen ja Hanna Emilia Halonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Eva Katarina Väisäsen kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenhunen kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen yhteiskoulusta vuonna 1912 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1913–1914 ja Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla syyslukukauden 1915 sekä Saksassa Köthenin teknillisessä ja kauppakorkeakoulussa vuosina 1921–1924. Sähköinsinööritutkinnon hän suoritti vuonna 1924. Hän suoritti sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925 ja kapteenikurssin Sotakorkeakoulussa vuonna 1927.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Tenhunen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 24. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän suoritti Polangenissa vuonna 1917 järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi) ja radiosähköttäjäkurssin Libaussa samana vuonna sekä edelleen samana vuonna järjestetyn Berliinissä järjestetyn erikoiskurssin.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Tenhunen saapui takaisin Suomeen 17. marraskuuta 1917 Hamnskäriin Loviisan edustalle sukellusvene UC 57:llä. Suomeen päästyään hän matkusti Helsinkiin ja toimi siellä kouluttajana paikallisille ylioppilassuojeluskuntalaisille. Yrjönkadulla sijainneen Uuden metsätoimiston määräyksestä hänet komennettiin Iisalmelle, minne hän saapui 20. joulukuuta 1917, missä hänen tehtävänään oli kouluttaan paikallisia suojeluskuntajoukkoja Vieremän kirkonkylällä ja Iisalmella. Seuraavaksi hän matkusti Vaasaan 7. helmikuuta 1917 ja hänet määrättiin sähköttäjäksi Päämajan alaiselle Vaasan radioasemalle, missä tehtävässä hän palveli koko sisällissodan ajan.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenhunen määrättiin sisällissodan jälkeen 1. kesäkuuta 1918 Kipinälennätinosaston opetusupseeriksi, mistä hänet siirrettiin 1. elokuuta 1918 Kipinälennätinkoulun päälliköksi. Seuraavaksi hänet siirrettiin 7. kesäkuuta 1924 Radiojoukkojen teknillisen osaston päälliköksi ja edelleen 28. huhtikuuta 1927 Puolustusministeriön sähkölaboratorion työpajan päälliköksi. Sähkölaboratorion 1. palkkausluokan insinööriksi hänet nimitettiin 21. syyskuuta 1928.[1][2]

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenhunen toimi jatkosodan aikana Sähkölaboratorion johtajana, josta hänet siirrettiin sotien jälkeen lakkautuspalkalle. Hänet on haudattu Kuopioon.[2]

Opetustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenhunen toimi luennoitsijana matematiikkaa Radiopataljoonan vuosina 1924–1925 ja posti- ja lennätinhallituksen vuosina 1926 - 1928 siviilisähköttäjille järjestämillä radiosähköttäjäkursseilla sekä sähkö- ja radiotekniikkaa Sotateknillisessä koulussa vuonna 1934 ja Sotakorkeakoulussa vuodesta 1937–1939. Hän toimi Alavuden sotakeuhkovammaisten ammattioppilaitoksen johtajaopettajana vuosina 1946–1950 ja tuntiopettajana Kuopion Teknillisessä koulussa vuosina 1952–1954 sekä Pohjois-Savon Ammattikoulussa vuosina 1951–1962.[1][2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenhunen toimi Teknillisten joukkojen kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1921 ja 1925.[1][2]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenhunen julkaisi vuonna 1921 kirjan: Yleisimmät mittaukset sähkö- ja radiotekniikassa ja neuvoja niiden toimittamiseen.[1][2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.