Yrjö Niiniluoto
Yrjö Emil Niiniluoto (9. helmikuuta 1900 Tampere – 4. marraskuuta 1961 Johannesburg, Etelä-Afrikka) oli suomalainen toimittaja, joka työskenteli Helsingin Sanomien päätoimittajana vuosina 1938–1961.[1]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yrjö Niiniluodon vanhemmat olivat matkaposteljooni Kaarlo Emil Niiniluoto ja Aino Lydia Grönlund. Niiniluoto sai koulussa pelkästään kiitettäviä arvosanoja ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1919. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineinaan saksaa ja englantia ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1923. Edessä näytti olevan lupaava akateeminen ura. Varusmiespalveluksen jälkeen Niiniluoto meni kuitenkin töihin Helsingin Sanomiin, jonka palveluksessa hän työskenteli kuolemaansa saakka. Hän työskenteli lehden ulkomaanosaston toimittajana 1925–1936 ja oli 1926–1928 ulkomaankirjeenvaihtajana Kansainliiton päämajassa Genevessä sekä 1933–1936 Lontoossa. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia päätoimisia ulkomaankirjeenvaihtajia. Vuosina 1936–1938 Niiniluoto oli lehden tavallisena artikkelitoimittajana.[1]
Niiniluodosta tuli Helsingin Sanomien päätoimittaja 1938, kun hänen edeltäjänsä Eljas Erkko nimitettiin Suomen ulkoministeriksi. Hän oli myös Ilta-Sanomien päätoimittajana 1938–1946. Niiniluoto ja Sanoma-yhtiön johtaja Erkko olivat luonteiltaan erilaisia, mutta heidän yhteistyönsä sujui kohtalaisesti. Niiniluodolla oli suomalaiseksi toimittajaksi poikkeuksellisen paljon kansainvälisiä yhteyksiä.[1] Hän toimi 1927–1933 Exchange Telegraph Companyn, 1940–1941 Reutersin, 1946–1950 Dagens Nyheterin ja 1945–1957 The Timesin Suomen-kirjeenvaihtajana. Niiniluoto kuoli sydänhalvaukseen vuonna 1961 ollessaan ulkomaanmatkalla Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.[2]
Niiniluoto oli vuodesta 1942 naimisissa Helsingin Sanomien kulttuuriosaston päällikön Marja Niiniluodon (o.s. Linturi) kanssa. Heillä oli kolme lasta: toimittaja Maarit Niiniluoto, toimittaja Markku Niiniluoto ja filosofian professori, kansleri Ilkka Niiniluoto.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tämä oli Englanti. Suomen kirja, Helsinki 1944
- Takana länttä ja Eurooppaa: Rajankäyntiä kulttuurin ja politiikan kartalla. Otava 1955
- Mitä on olla suomalainen. Otava 1957
- Löysin idän: Esseitä Kreikasta, Bysantista, Venäjästä ja Suomesta. Otava 1959
- Suuri rooli: Suomen marsalkan, vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheimin kirjallisen muotokuvan yritelmä. Otava 1962
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kulha, Keijo K.: ”Niiniluoto, Yrjö (1900–1961)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 63–64. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Arvon lapset Marja ja Outi. Olavi Linturin blogi 14.8.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niiniluoto, Yrjö hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Blåfield, Antti: ”Yrjö Niiniluoto: kuin hyvä viini”, Loistavat Erkot. Patruunat ja heidän päätoimittajansa, s. 148. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28256-3.
|
Edeltäjä: Eljas Erkko |
Helsingin Sanomien päätoimittaja 1938–1961 |
Seuraaja: Teo Mertanen |
| ||||||||||||||
