Yrjö Jyränkö
Yrjö Arvo Jyränkö (15. kesäkuuta 1897 Helsinki – 21. tammikuuta 1945) oli suomalainen jääkärivaravääpeli ja kaupunginjohtaja. Hänen vanhempansa olivat veturinkuljettaja Antti Jyränkö ja Vilhelmiina Forsell. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1932 Lea Tuulikki Niirasen kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jyränkö kävi viisi luokkaa Helsingin suomalaista normaalilyseota ja jatkoi opintojaan sen jälkeen Tampereen teknillisen opiston sähköosastolla, josta hän valmistui vuonna 1919. Ylioppilaaksi hän kirjoitti yksityisoppilaana Heinolan keskikoulusta vuonna. Opintojaan hän jatkoi edelleen Teknillisen korkeakoulun insinööriosastolla ja suoritti insinööritutkinnon vuonna 1930.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jyränkö liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 15. tammikuuta 1918, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 6. helmikuuta 1918.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jyränkö saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jefreitteriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin tykinjohtajaksi Jääkäritykistön 1. patteriin ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Messukylässä ja Tampereella. Hänet määrättiin Tampereen valtauksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyssä Jääkäritykistöprikaatin 1. jääkäripatteriston 1. patteriin ja otti osaa taisteluihin Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]
Sodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jyränkö jäi sisällissodan jälkeen palvelukseen Suomen tykistökouluun, mutta erosi armeijasta jo 22. syyskuuta 1918 ja siirtyi Oy Hämeen sähkön palvelukseen, josta hän siirtyi vuonna 1924 Sallilan sähkölaitokselle. Vuodesta 1926 alkaen hän työskenteli Helsingissä usean sähkölaitoksen palveluksessa, kunnes vuonna 1930 ylimääräiseksi insinööriksi Tie- ja vesirakennushallitukseen ja palveli sitä vuoteen 1931 asti.[1][2]
Heinolan kaupunginjohtajaksi Jyränkö sai nimityksen vuonna 1931 ollen tehtävässä vuoteen 1938 saakka jolloin hän siirtyi ylimääräiseksi insinööriksi Lapin tie- ja vesirakennuspiiriin, josta hän siirtyi vuonna 1939 insinööriksi Puolustusministeriön hankintatoimistoon. Hänet haudattiin Helsinkiin.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.