Yrjö Kares
Yrjö Artturi Kares (27. kesäkuuta 1896 Nakkila - 22. heinäkuuta 1958) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Heribert Kares ja Ida Josefiina Aarikka. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Ida Sofia Hiltusen kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kares kävi viisi luokkaa Porin klassillisesta lyseota, mutta siirtyi sen jälkeen Helsingin maanviljelyslyseoon, josta hän erosi toiselta luokalta, koska hän lähti jääkärioppia hakemaan Saksasta.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kares liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 14. toukokuuta 1917 sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hänet laskettiin siviilitöihin.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kares saapui takaisin Suomeen 1. maaliskuuta 1918 Ruotsin kautta ja hänet sijoitettiin aluksi sisällissotaa käyvän Suomen Valkoisen armeijan Vaasan pataljoonan tiedusteluosastolle. Vaasan pataljoonan mukana hän osallistui taisteluihin Laviassa ja Suodenniemellä. Hänet siirrettiin 13. huhtikuuta 1918 alkaen Porin rykmentin 2. pataljoonaan, missä hän toimi polkupyöräosaston ja komppanian päällikkönä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kares erosi armeijasta sisällissodan jälkeen 11. heinäkuuta 1918 ja siirtyi komppanianpäälliköksi Suomenlinnan pakkotyölaitoksen vartiostoon, jossa hän toimi myös opetusupseerina 15. lokakuuta 1918 – 10. tammikuuta 1919 välisen ajan. Hänen taisteluhalujaan ei oltu vielä tyydytetty ja hän astui 11. tammikuuta 1919 luutnanttina Pohjan Poikain rykmenttiin, jonka tarkoitus oli osallistua Viron vapaussotaan. Virossa hänet sijoitettiin Pohjan Poikain hiihtokomppanian päälliköksi. Viron vapaussodassa hän osallistui taisteluihin Jaunsemissa, Kalnastolditissa ja Tulbessa. Viron armeijasta hän erosi 10. helmikuuta 1919 ja palasi takaisin Suomeen ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin harjoituskoulun johtajaksi Satakunnan suojeluskuntaan, missä tehtävässä hän palveli 1. toukokuuta 1919 saakka. Suojeluskunnasta hän siirtyi 30. kesäkuuta 1919 palvelukseen Aunuksen väliaikaisen hoitokunnan sota-asiain osastolle ja palveli osastolla 15. syyskuuta 1919 asti.[1][2]
Puolustusvoimat saivat hänen osaltaan jäädä ja hän astui 16. lokakuuta 1919 Etsivän keskuspoliisin palvelukseen ja toimi aluksi kanslia-apulaisena, mistä tehtävästä hänet komennettiin Viroon 29. marraskuuta 1919 etsivän keskuspoliisin edustajaksi. Virosta hän palasi 31. joulukuuta 1921 ja toimi sen jälkeen kanslistina 31. tammikuuta 1922 saakka, jolloin hänet nimitettiin Joensuun alaosaston päälliköksi ja palveli päällikkönä 15. syyskuuta 1926 saakka, jolloin hänet siirrettiin Sortavalan osaston päälliköksi ja siinä tehtävässä hän palveli 1. marraskuuta 1937 asti, jolloin hänet nimitettiin Valtiollisen poliisin toimistopäälliköksi Helsinkiin.[1][2] Hänellä oli aktiivinen rooli Neuvostoliittoon suuntautuneen tiedustelun organisoinnissa ja luottohenkilön asema suhteessa Esko Riekkiin.[3]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kares osallistui talvisotaan Valtiollisen poliisin leivissä ollen yhdysupseerina Valtiollisen Poliisin ja Päämajan valvontaosaston välillä. Välirauhan astuttua voimaan hän palasi entiseen toimeensa Valtiolliseen poliisiin, mutta jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Sortavalaan, missä hän toimi Päämajan Sotilashallinto-osaston valvontaelimen päällikkönä. Tehtävässä hän oli sodan loppuun saakka, jolloin palasi rauhanaikaiseen tehtäväänsä Valtiolliseen poliisiin, mistä kumminkin erosi jo vuonna 1945 siirryttyään eläkkeelle. Hänet haudattiin Joensuuhun.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kosonen, Matti: Raja railona aukeaa: tiedustelua Neuvosto-Karjalassa vuosina 1920-1939. Joensuu: Ilias [Joensuun yliopistopaino], 2001. ISBN 952-5309-18-5 (nidottu).
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.