Ylioppilaskunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ylioppilaskunta on yliopistolain ja ylioppilaskunta-asetuksen nojalla säädetty julkisyhteisö, jollainen on jokaisessa Suomen yliopistossa. Kaikki yliopistossa opiskelevat perustutkinto-opiskelijat muodostavat ylioppilaskunnan, koska jäsenyys on pakollinen. Ylioppilaskunta voi hyväksyä jäsenekseen muitakin yliopisto-opiskelijoita.

Yliopistolaki määrittelee ylioppilaskunnan tehtävän seuraavasti: ”Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä.” Koska ylioppilaskunnat ovat lailla ja asetuksella määrättyjä julkisoikeudellisia yhteisöjä, niiden hallinto määräytyy ensisijaisesti näiden määräysten ja yhteisön sääntöjen perusteella. Yhdistyslain määräykset eivät päde ylioppilaskunnissa.

Ylioppilaskunnilla on itsehallinto. Ylioppilaskunta-asetus määrittelee tarkemmin, että ylioppilaskunnalla on edustajisto ja hallitus. Edustajisto valitaan suhteellisilla vaaleilla. Asetuksen mukaan ylioppilaskunnan vaaleissa on äänioikeus ainoastaan yliopistoon läsnä olevaksi opiskelijaksi ilmoittautuneella ylioppilaskunnan jäsenellä. Ylioppilaskunnat säätelevät toimintaansa tarkemmin säännöillä, jotka yliopiston rehtori vahvistaa.

Suomen ensimmäinen ylioppilaskunta on Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Se perustettiin silloiseen Aleksanterin-yliopistoon vuonna 1868 nimellä Suomen ylioppilaskunta, mutta nimeä muutettiin kun maahan alettiin perustaa muita yliopistoja.

Suomen 14 ylioppilaskuntaa ovat liittyneet yhteen Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry:een, joka on perustettu 1921. SYL edustaa yhteensä 145 000 yliopisto-opiskelijaa.

Jäsenyys ja jäsenmaksu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki yliopistossa ylempää tai alempaa korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat ovat ylioppilaskunnan jäseniä, minkä lisäksi ylioppilaskunta voi hyväksyä jäsenekseen muitakin yliopiston opiskelijoita. Ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden on toisinaan katsottu olevan ristiriidassa perustuslain yhdistymisvapauden kanssa, joka takaa oikeuden kuulua tai olla kuulumatta mihinkään yhdistykseen. Ylioppilaskunta ei kuitenkaan ole yhdistys vaan julkisoikeudellinen yhteisö, jollaisia voidaan perustaa lailla ja jotka hoitavat julkista tehtävää. Ylioppilaskuntien kiistattomin julkinen tehtävä on osallistuminen autonomisten yliopistojen hallintoon. Sen lisäksi ylioppilaskunnat huolehtivat jäsentensä terveydenhoidosta Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta.

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä on noussut kritiikkiä kuitenkin etenkin silloin, kun ne ovat ottaneet kantaa opiskeluun liittymättömiin asioihin, kuten parisuhdelakiin tai Irakin sotaan.[1]

Ylioppilaskunnilla on oikeus periä jäsenmaksua ylioppilaskunnan laissa määritellyn tarkoituksen toteuttamiseen. Jäsenmaksun suuruudesta päättää edustajisto ja sen vahvistaa yliopiston rehtori.

Suomen ylioppilaskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sekä

Entisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyivät osaksi uusia ylioppilaskuntia uuden yliopistolain voimaan astuessa 1.1.2010 tai myöhemmin:

Aiempia ylioppilaskuntia:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pakko ei ole kuin kuulua 14.3.2003. Ylioppilaslehti. Viitattu 4.6.2011.