Ylihärmän Pesis-Junkkarit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ylihärmän Pesis-Junkkarit
Koko nimi Ylihärmän Pesis-Junkkarit
Perustettu 1996
Entiset nimet Ylihärmän Pesis-Junkkarit
1996
Kaupunki Kauhava
Kenttä Kiistola
Miesten sarjataso Maakuntasarja
Naisten sarjataso Suomensarja
Värit               
Puheenjohtaja Pasi Jussila [1]
Omistaja Ylihärmän Pesis-Junkkarit Ry

Ylihärmän Pesis-Junkkarit eli YPJ on nykyisin kauhavalainen pesäpallon erikoisseura Ylihärmästä. Se perustettiin vuonna 1996, jolloin se syntyi vuonna 1908 perustetusta Ylihärmän Junkkareiden pesäpallojaostosta.

YPJ:n naisten pesäpallojoukkue pelasi Superpesiksessä vuosina 1997–1998 ja 2004–2012. Se luopui sarjapaikastaan vuonna 2012.[2] Nykyään naisten joukkue pelaa Suomensarjassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet Junkkareissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylihärmän Tarmo perustettiin syksyllä 1908 tehtävänään toimintasääntöjensä mukaan "edistää ja kohottaa liikuntakasvatusta toiminta-alueellaan, innostaa jäseniään ja muitakin henkilöitä seuran päämäärien hyväksi, sekä työskennellä puhtaan toverihengen juurruttamiseksi jäsenistöönsä". Kahden vuoden päästä suran nimi muutettiin Ylihärmän Junkkareiksi, jonka päälajina oli voimistelu. Aluksi seuran toiminta oli vilkasta, mutta 1910-luvun lopulla toiminta lakkasi ennen kuin vuonna 1920 toiminta elpyi ja seuran säännöt kirjoitettiin uusiksi. Samalla seura rekisteröitiin.[3]

Pesäpalloa Ylihärmässä pelattiin ensi kertaa 1920-luvun lopulla aluksi suojeluskunnissa ja sitten Junkkarien väreissä[3][4]. Virallisesti laji otettiin Junkkarien lajivalikoimaan vuonna 1931, jolloin perustettiin pesäpallojaosto. Heti samana vuonna joukkue pelasi B-sarjan aluemestaruudesta sijoittuen Etelä-Pohjanmaan toiseksi. Seuran historian ensimmäiset vastustajat alkulohkossa olivat Lapuan Virkiä ja Alajärven Vesa. Ottelut pelattiin Lapualla 12. heinäkuuta. Junkkarit voitti Virkiän luvuin 13–5 ja Vesan 8–3.[5] Vuonna 1933 Junkkareiden miesjoukkue osallistui Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle aluesarjaan voittamatta otteluakaan[6] Seuraavana vuonna joukkue selvityi kuitenkin jo aluesarjan lopputurnaukseen, jonka se voitti ja saavutti samalla aluemestaruuden[7]. Myös kolme seuraavaa vuotta Junkkarit pelasi aluesarjassa saavuttamatta suurempaa menestystä[8]. Vuonna 1938 Junkkarit pelasi sarjauudistusten jälkeen kolmannella tasolla maakuntasarjassa, jossa se voitti oman lohkonsa. Näin Junkkarit oli jälleen aluemestari. Samalla se nousi maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle välisarjaan[9] Välisarjassa Junkkarit sijoittui länsilohkon viidenneksi[10]. Seuraavalla kaudella Junkkarit oli pohjoislohkon toinen ja jatkolohkossa sijoitus oli kolmas[11].

Myös seuraavaksi vuodeksi Junkkareilla oli paikka välisarjaan, mutta sodan syttymisen vuoksi sarjassa ei ehditty pelata otteluakaan[12]. Niinpä seuraavan kerran tositoimiin päästiinkin vasta vuonna 1945. Tuolloin Junkkarit sijoittui Suomensarjaksi muuttuneen toiseksi korkeimman sarjatason pohjoislohkossa neljänneksi. Seuraavalla kaudella sijoitus oli kuudes. Tuolla kaudella Junkkarit voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa, kun A-juniorit juhlivat kultaa[4]. Seuraavat vuodet toivat sijat seitsemän ja kuusi. Kaudella 1949 11 joukkueen sarjassa Junkkarit sijoittui kahdeksanneksi ja putosi näin sarjaporrasta alemmas. Eroa säilyjän paikalle seitsemänteen sijaan jäi ainoastaan yksi piste. Junkkarit kuitenkin vietti kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla vain yhden vuoden nousten takaisin Suomensarjaan. Paluun jälkeen ilon aiheet olivat kuitenkin vähissä joukkueen jäätyä länsilohkon viimeiseksi ja pudottua jälleen. Junkkarit hävisi kaikki yhdeksän otteluaan juoksuerolla 24–156.[13]

Eriytyminen Junkkareista: Pesis-Junkkareista pesäpallon erikoisseura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylihärmän Pesis-Junkkarit perustettiin 30. joulukuuta 1996 pidetyssä Ylihärmän Junkkareiden yleisessä kokouksessa. Pesäpallotoiminta päätettiin eriyttää kokouksessa kokonaan omaksi seurakseen. Seura sai nimekseen Pesis-Junkkarit ja joukkuee aloitti pelaamisen Junkkareilta perityllä sarjapaikalla Naisten Superpesiksessä.

Kotikenttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YPJ:n kotikenttä "Kiistola"

Ylihärmän Pesis-Junkkarit pelaa kotiottelunsa Kauhavan Ylihärmässä sijaitsevalla Kiistolan pesäpallostadionilla.[14] Seuran yleisöennätys kyseisellä kentällä on 1852 katsojaa, joka syntyi 19. toukokuuta 1996.

Junioritoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesäpallon junioreiden SM-mitalit
Joukkue Mitalit Vuodet Yhteensä
B-tytöt
Kultaa Kultaa 2001, 2002 2
C-tytöt
Kultaa Kultaa 1999, 2000 2
D-tytöt
Pronssia Pronssia 1998 1
E-tytöt
Pronssia Pronssia 1998 1
Yhteensä: 6

Palkinnot ja huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden lukkari:[15]

Naisten Itä-Länsi-valinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seuran toimihenkilöt pesis-junkkarit.fi. Viitattu 13.6.2018.
  2. Naisten superpesisjoukkue luopuu sarjapaikastaan yle.fi. 20.11.2012. Yle Urheilu. Viitattu 24.11.2012.
  3. a b Ote Ylihärmän Junkkareiden 90-vuotishistoriikista vuodelta 1998 Ylihärmän Junkkarit. Viitattu 11.11.2009. [vanhentunut linkki]
  4. a b Ylihärmän Pesis-Junkkarit 10 v. Ylihärmän Pesis-Junkkarit. Viitattu 11.11.2009. [vanhentunut linkki]
  5. B-sarjan aluemestaruus Vesa Mustonen. Viitattu 11.11.2009.
  6. Etelä-Pohjanmaan aluesarja 1933 Vesa Mustonen. Viitattu 11.11.2009.
  7. Etelä-Pohjanmaan aluesarja 1934 Vesa Mustonen. Viitattu 11.11.2009.
  8. Vuodet 1935–1937 Vesa Mustonen. Viitattu 11.11.2009.
  9. Etelä-Pohjanmaa Maakuntasarja 1938 Vesa Mustonen. Viitattu 11.11.2009.
  10. Välisarja 1939 Vesa Mustonen. Viitattu 11.11.2009.
  11. Välisarja 1940 Vesa Mustonen. Viitattu 11.11.2009.
  12. 1941 Välisarja Matti Rasilainen. Viitattu 11.11.2009.
  13. Miesten suomensarjan ottelut 1945-2009 Matti Rasilainen. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 11.11.2009.
  14. Pesis.fi − Kentät
  15. Vuoden lukkarit Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 30.3.2018.
  16. Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain Rasilainen, Matti. Viitattu 5.1.2018.