Yleisradion kokeilustudio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yleisradion kokeilustudio oli vuodesta 1972 noin vuosituhannen vaihteeseen Ylessä toiminut elektroakustisen musiikin koulutus-, tutkimus- ja tuotantoyksikkö.

Kokeilustudio oli osa Yleisradion ammattiopiston lähinnä yhtiön omiin tarpeisiin järjestämää musiikkiteknologian koulutusta. Uuden Radiotalon valmistuttua vuosina 1979–1989 kokeilustudiossa järjestettiin kuitenkin koulutusta myös taidemusiikin säveltäjille ja muille kiinnostuneille. Käytännönläheisen koulutuksen oppiaineina olivat muun muassa studiotekniikka, tietokonemusiikin äänisynteesi ja analogisynteesi. Kokeilustudion opettajina toimivat Andrew Bentley, Pekka Sirén ja Jussi Liimatainen.[1] Jarmo Sermilä toimi studion johtajana vuodesta 1976.[2]

1970-luvun puolivälissä kokeilustudio sai käyttöönsä Erkki Kurenniemen suunnitteleman ja rakentaman Dimi-6000-musiikkitietokoneen, jota käyttivät muiden muassa Pekka Sirén, Otto Romanowski, Joe Davidow, Jukka Ruohomäki ja Marja Vesterinen. Myöhemmin Yle lahjoitti koneen Helsingin yliopistolle.[3] Vuonna 2012 Yle lahjoitti kokeilustudiossa 30 vuotta käytetyn analogisen Serge-modulaarisyntetisaattorin Sibelius-Akatemialle.[4]

Palkittuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokeilustudiossa tuotettuja ääniteoksia on palkittu kansainvälisissä kilpailussa kuten Prix Italia (Magnus Lindberg 1986, Kaija Saariaho 1987 ja Olli Kortekangas 1989), Unesco Rostrum (Jukka Tiensuu) ja Ars Electronica Prix Futura (Saariaho).[5]

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1973 kokeilustudiossa tehtiin albumi Ode to Marilyn. Kokeilustudiossa tehtyä musiikkia julkaistiin myös vuonna 1978 albumilla Suomalaista elektroakustista musiikkia (Fennica Nova FENO 5), joka sisältää Sermilän, Herman Rechbergerin, Jukka Ruohomäen, Osmo Lindemanin, Antero Honkasen, Otto Romanowskin ja Paavo Heinisen musiikkia. Osa levyn äänitystyöstä tehtiin Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen studiossa, EMS-tietokonemusiikkistudiossa Tukholmassa, Lindemanin omassa kotistudiossa ja Finnvox-levytysstudiossa.[6] Myös Åke Anderssonin ja Antero Honkasen albumi Reidarin sähköiset kuvat (Love Records LRLP 218, 1977) tehtiin Ylen kokeilustudiossa.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eskola, Kuisma: Suomalainen musiikkiteknologia: oppimateriaalit ja kouluttautuminen äänituotannon alalle, s. 7. Sibelius-Akatemia, musiikkiteknologian osasto, 2010. Tutkielma verkossa (pdf) (viitattu 16.3.2015).
  2. Suomalaisen elektroakustisen musiikin varhaisvaiheita (Arkistoitu – Internet Archive), Johdatus elektroakustiseen musiikkiin, luento 9, Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitos, viitattu 16.3.2015.
  3. DIMI-6000: An Early Musical Microcomputer by Erkki Kurenniemi, helda.helsinki.fi, päiväyksetön, viitattu 16.3.2015.
  4. Serge muutti Sibelius-Akatemiaan, Yle 15.3.2012, päivitetty 27.03.2012, viitattu 16.3.2015.
  5. Bentley, Andrew: Composing with computers in Finland in the 1990s (Arkistoitu – Internet Archive), Nordic Sounds 4/1994, viitattu 16.3.2015.
  6. Various ‎– Suomalaista Elektroakustista Musiikkia - Finnish Electro-Acoustic Music, Discogs.com. Viitattu 16.3.2015.
  7. Åke Andersson / Antero Honkanen ‎– Reidarin Sähköiset Kuvat, Discogs.com. Viitattu 16.3.2015.