Yleinen sauna
Wikipedia
Yleinen sauna tarkoittaa saunaa, joka on maksua vastaan kenen tahansa käytettävissä. Yleinen sauna on syntynyt hygieniatarpeiden täyttämiseksi kaupungeissa, kun yksittäisten asuntojen tai talojenkaan varustukseen ei kuulunut asukkaille tarkoitettua saunaa, eikä myöskään nykyisenkaltaisia kylpyhuoneita tunnettu. Yleinen sauna oli tällöin monelle ainoa käytännöllinen mahdollisuus huolehtia hygieniasta perusteellisesti. Toisaalta yleisiä saunoja voitiin myös pitää tautien ja epäsiveellisyyden levittäjinä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleisten saunojen historiaa Euroopassa
Keskiajalla kirkko suosi kylpemistä: esimerkiksi siksteeniläis- ja benedektiläismunkit peseytyivät kerran kuussa. Luostareiden muu väestö peseytyi yleensä pari kertaa vuodessa, mutta tavallinen rahvas harvemmin tai ei koskaan. Tapa peseytyä yleistyi kuitenkin keskiajalla, ensin aateliston keskuudessa, ja myöhemmin laajemmaltikin.[1]
Yleiset saunat olivat keskiajalla tavanomaisia useissa kaupungeissa eri puolilla Eurooppaa. Saunomiseen liittyi jo tuolloin vihtominen, kuppaus, suoneniskentä, saunottaja, morsiussaunaperinne ja ilmeisesti varsin yleisesti myös sukupuolten välinen yhteissaunominen. Saunominen oli kuitenkin lähinnä yläluokan harrastus.[2] Saunomisen yleistymiseen vaikutti myös ristiretkiltä omaksuttu turkkilainen saunakulttuuri. Yleisistä saunoista kehittyi 1500-luvulla kaupunkilaisten kokoontumispaikkoja, joissa saatettiin pelata, soittaa musiikkia ja pitää puheita.[1]
Keskiajan lopulla Keski-Euroopan yleiset kaupunkisaunat taantuivat yläluokan nautiskelupaikoiksi, joissa juopoteltiin ja mässäiltiin, sekä harjoitettiin varsin yleisesti myös prostituutiota. Saunat levittivät omalta osaltaan uutta 1500-luvulla ilmaantunutta kansantautia, syfilistä. Kirkon ryhtyessä vastustamaan saunatoimintaa saunat harvinaistuivat pikku hiljaa ja hävisivät Keski-Euroopan kaupungeista 1600-luvulla.[2] Tukholmassa suljettiin vuonna 1725 viimeinen yleinen sauna, seuraava avattiin vasta parisataa vuotta myöhemmin. Tapa kylpeä saunassa hävisi kokonaan Keski-Euroopasta ja säilyi ainoastaan Pohjois-Ruotsissa ja Suomessa.[1]
[muokkaa] Yleinen sauna Suomessa
Suomessa yleisiä saunoja perustettiin kaupunkeihin lähinnä 1800-luvulta lähtien. Tätä aikaisemmin tonttikohtaisia saunoja oli lähes jokaisen kaupunkitalonkin pihapiirissä. 1800-luvulla tapahtuneiden kaupunkien suurpalojen jälkeen uudet asemakaava-ajatukset kuitenkin korostivat paloturvallisuutta. Paloturvallisuusyistä kaupunkien rakennussäännöt saattoivat kieltää tonttikohtaiset saunat kokonaan, tai asettaa niiden rakentamiselle tiukkoja ehtoja, esimerkiksi minimietäisyyden päärakennuksesta tai vaatimuksen kivirakenteisuudesta. Tällöin saunojen rakentaminen ahtaille kaupunkitonteille kävi usein kannattamattomaksi. Ratkaisuna olivat maksulliset yleiset saunat, joiden kulta-aika sijoittui 1800-luvun lopusta 1930-luvulle. Yleiset saunat liittyivät teollistumiseen ja kaupungistumiseen: maaseudulta kaupunkeihin muuttanut työväestö tarvitsi myös hygieniatiloja. Juuri yleisten saunojen kukoistusaikana kaupungeissa asuttiin hyvin ahtaasti ja asuntopula oli kova. Yleensä tontin kaikki piharakennuksetkin tarvittiin asuinkäyttöön.[2][3]
Yleisiä saunoja löytyi kaupungeista tavallisesti eri tasoisia ja hintaisia, yleisten saunojen käyttäjäkunta oli kuitenkin lähinnä työväestöä ja alempaa keskiluokkaa. Ylempi keskiluokka ja yläluokka suosi kylpyläkulttuuria ja arkisemmin peseytyi omissa kylpyammeissaan.[4] Saunojen taso vaihteli suuresti: ne saattoivat olla vaatimattomia yksikamarisia mökkejä, joiden vakituiset asukkaat lämmittivät pihasaunan, vuokrasivat kylpyjä määräpäivinä ja poistuivat tuvasta siksi aikaa kun asiakkaat vaihtoivat vaatteensa. Toisaalta paremmalle väelle rakennettiin kivirakenteisia saunalaitoksia, joissa saattoi jo 1800-luvun puolella olla esimerkiksi uima-altaita. Asiakkaat olivat usein vakiokävijöitä, saunojat vierailivat samassa saunassa viikosta toiseen. Saunoissa saatettiin tarjota myös esimerkiksi kuppausta ja yleensä alkoholittomia juomia. Kuppauksen merkiksi salkoon vedettiin punainen lippu. Jotkut yleiset saunat poikkesivat kylpytavaltaan perinteisestä suomalaisesta saunasta, esimerkiksi Oulussa toimi jo 1860-luvulla höyrysauna.[3]
Sukupuolten välinen yhteissaunominen oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa yleistä erityisesti työväestön suosimissa saunoissa. Keskiluokka suosi saunoja joista pystyi varaamaan perhevuoron, tai joissa miesten ja naisten vuorot olivat erikseen. Erillisvuorot yleistyivät 1910-luvulta lähtien, jolloin saunoihin ryhdyttiin säännönmukaisesti rakentamaan erilliset pukutilat miehille ja naisile. Huolimatta kaupunkien järjestyssääntöjen kielloista yhteissaunominen jatkui kuitenkin varsin yleisenä vielä 1920-luvulla.[4]
Yleiset saunat harvinaistuivat 1950-luvulta lähtien: uudet kerrostalot vetivät väestön kauemmksi lähiöihin, ja kerrostaloihin rakennettiin usein asukkaiden yhteinen talosauna. 1970-luvulta lähtien asuntoihin ryhdyttiin rakentamaan huoneistokohtaisia saunoja, joiden yleistyminen syrjäytti muutamassa vuosikymmenessä sekä yleiset, että talosaunat.[3]
[muokkaa] Yleisiä saunoja nykyisin
[muokkaa] Suomessa
Suomessa yleisiä saunoja toimii nykyään Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Helsingin yleiset saunat ovat Sauna Arla, Kotiharjun sauna ja Sauna Hermanni. Tampereella sijaitsevat yli satavuotias Rajaportin sauna, Rauhaniemen kansankylpylä, Kaupinojan sauna, Kaukajärven sauna ja Lentävänniemen sauna. Turussa toimii Forum-sauna ja Nummen sauna.
[muokkaa] Yleisiä saunoja muissa maissa
Virossa Tallinnassa, Kalamajan kaupunginosassa toimii vuonna 1928 perustettu yleinen sauna nimeltään Kalma.[5][6]
Keski-Euroopassa yleisiä saunoja on runsaasti, esim Saksassa on yli 2300 yleistä saunaa [7]. Myös Alankomaissa niitä on runsaasti [8].
[muokkaa] Lähteet
- Tapio Laaksonen: Yhteissaunominen Suomessa. Pro gradu: Suomalainen ja vertaileva kansatiede. Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, 1994.
- Markku Seppänen: Oulun yleisten saunojen historiaa 2007. Oulun Rantasaunasaura ry. Viitattu 4.5.2008.
- Badets tidiga historia i Europa Terra Scaniae. 2007. Region Skåne. Viitattu 4.5.2007.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Terra Scaniae 2007
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Laaksonen 1994, s. 5-11
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Seppänen 2007
- ↑ 4,0 4,1 Laaksonen 1994, s. 76-82
- ↑ Eksoottinen Tallinnan-matka Kopliin ja Kalamajaan
- ↑ Kalma Saun
- ↑ Saksalainen saunasivusto (saksaksi)
- ↑ Hollantilainen saunasivusto (hollanniksi)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Forum sauna (Turku)
- Kaupinojan sauna (Tampere)
- Kotiharjun sauna (Helsinki)
- Nummen sauna (Turku)
- Rajaportin sauna (Tampere)
- Sauna Arla (Helsinki)
- Korpela,Ilpo Tapanilan yleiset saunat
- Saimaan Saunaseuran savusauna (Joutseno)
