Ylänkötylli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ylänkötylli
Lesser Sand Ploverwith Sanderling I IMG 9382.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurmitsat Charadriidae
Suku: Tyllit Charadrius
Laji: mongolus
Kaksiosainen nimi
Charadrius mongolus
Pallas, 1776
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ylänkötylli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ylänkötylli Commonsissa

Ylänkötylli (Charadrius mongolus) on aasialainen kahlaaja.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 19–21 cm, siipien kärkiväli 45–58 cm ja paino 44–79 g. Puvultaan muistuttaa hieman keräkurmitsaa mutta on selvästi pienempi. Juhlapuvussa alapuoli on valkea mutta rinnan poikki kulkee leveä ruskea vyö. Yläpuoli on ruskea, kasvoilla on tumma naamio. Nokka on kokotumma ja hiukan pään pituutta lyhyempi. Koivet ovat pitkähköt ja tumman vihertävät. Lennossa siivellä erottuu kapea vaalea siipijuova. Koiras ja naaras ovat paljolti samannäköisiä, koiraan rintavyö on leveämpi ja kirkkaamman värinen. Nuori lintu muistuttaa talvipukuista vanhaa lintua. Tavallisin ääni on kirkas 'trik' tai 'drrit'.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäalue on kaksijakoinen. Himalajan, Pamirin, Tiibetin ja Kiinan alueella esiintyvät alalajit pamirensis (Richmond 1896), atrifrons (Wagler 1829) ja schaeferi (de Schauensee 1938), Itä-Siperiassa alalaji mongolus (Pallas 1776) ja Kauko-Idässä alaji stegmanni (Portenko 1939). 3 ensin mainittua alalajia aiotaan erottaa omaksi lajiksi C. atrifrons. Laji on pesinyt myös Alaskassa. Maailman populaation koko on 130 000–150 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Ylänkötylli on muuttolintu, joka talvehtii Kaakkois-Aasiassa, Indonesiassa, Melanesiassa, Australiassa, Intian niemimaalla, Arabian niemimaalla sekä Afrikan itä- ja etelärannikoilla aina Namibiaan saakka. Suomessa laji havaittiin ensi kertaa Kristiinankaupungin Domarkobbanilla 22.–25. heinäkuuta 2009, näin ollen siitä tuli 455. Suomessa havaittu lintulaji.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoristojen ja ylänköjen asukas, voi pesiä jopa 5500 metrin korkeudella. Muuttoaikoina se viihtyy mutaisilla vuorovesi- ja hiekkarannoilla sekä suola-altaiden reunoilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on avoimesti maassa, emojen rapsuttamssa kuopassa tai naudan jalanjäljessä. Munia on 2 tai 3, molemmat emot hautovat yhteensä 22–24 päivää. Poikaset ovat pesäpakoisia ja ne oppivat lentämään noin kuukauden ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteiset, äyriäiset ja madot.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
  • Singaporen luonto

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Charadrius mongolus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 24.5.2014. (englanniksi)
  2. RK:n kokous Helsingissä 14.11.2009 16.11.2009. BirdLife Suomi. Viitattu 16.11.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]