Yksipyöräinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yksipyöräinen.

Yksipyöräinen on yksipyöräinen lihasvoimalla toimiva kevyt kulkuväline. Se on samankaltainen kuin kaksipyöräinen polkupyörä, mutta rakenteeltaan yksinkertaisempi.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksipyöräiset koostuvat muutamasta avainosasta: rengas (johon sisältyy sisä- ja ulkorengas, vanne, pinnat ja keskiö), kammet, polkimet, runko, satulaputki ja satula (yksipyöräisen istuin). Rengas on yleensä samanlainen, kuin kaksipyöräisissä erityisellä keskiöllä, joka on muotoiltu niin, että akseli on osa keskiötä. Tästä syystä kampien pyöritys kontrolloi suoraan renkaan pyörimistä. Runko on akselin laakereiden päällä, kun kammet kiinnittyvät akselin päihin. Satulaputki yhdistää rungon satulaan. On olemassa monia erityyppisiä yksipyöräisiä, joita ovat muun muassa freestyle-yksipyöräiset, trial-yksipyöräiset, MUnit (maastoyksipyöräiset), kirahvit ja pitkän matkan yksipyöräiset, joissa kaikissa on erityiset komponentit sen tyypin yksipyöräiseen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksipyöräisen historia alkaa polkupyörän keksimisestä. Skotlantilainen seppä Kirkpatrick Macmillan kiinnitti kammet ja polkimet etupyörään vuonna 1839 ja kutsui sitä velosipediksi. Ensimmäinen massatuotettu ajoneuvo, Michaux-velosipedi suunniteltiin vuonna 1863. Vuonna 1866 James Stanley keksi polkupyörän nimeltä penny-farthing, jossa oli todella suuri etupyörä ja pieni takapyörä. Se oli kulkuneuvo, joka toimi inspiraationa yksipyöräiselle.

Vakiintunut teoria yksipyöräisen keksimiselle on se, että 1800-luvun loppupuolella keksittiin ottaa takapyörä penny-farthing polkupyörästä pois ja kisailla kuka pääsee sillä pisimmälle. Tätä oletusta tukevat kuvat 1800-luvulla tehdyistä suurirenkaisista yksipyöräisistä.

Yksipyöräisellä ajo vaatii suurempia ajotaitoja kuin kaksipyöräisellä ajaminen, joten monesta niillä ajamaan pystyvästä tuli viihdyttäjä. Vuosien aikana suunniteltiin monenlaisia yksipyöräisiä, kuten istuimettomia (ultimate wheel) ja korkeita (ns. kirahvi) yksipyöräisiä. 1980-luvun loppupuolella muutamat extreme-urheilun harrastajat kiinnostuivat yksipyöräisistä ja maastoyksipyöräily (MUni) oli syntynyt.

Ajaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksipyöräisellä ajon oppimiseen tarvitaan hieman kärsivällisyyttä. Ajamisen oppiminen vie yleensä 5–15 tuntia. Pyöräillessä on syytä käyttää kypärää, etenkin trialissa, MUnissa ja muissa vaarallisemmissa yksipyöräilyn muodoissa. Ajoon tarvitaan aluksi tasainen kova alusta ja jokin, mistä voi pitää kiinni. Harjoitella voi vaikkapa asfaltoidulla tiellä, koripallokentällä, pihatiellä tai liikuntasalissa.

Extreme-yksipyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime aikoina yksipyöräily on saanut suosiota urheiluna ja yleiskulkuvälineenä. Viimeisen 10 vuoden aikana yksipyöräilijät ovat vieneet yksipyöräisiä paraatien, liikuntasalien ja sirkusten ulkopuolelle ja he ovat luoneet uusia yksipyöräilymuotoja kuten :

Trial:

Trialiin sisältyy hyppiminen monenlaisten esteiden päälle, droppaaminen (alas hyppääminen/pudottautuminen) korkeista paikoista ja ajaminen hankalissa paikoissa esimerkiksi kaidetta pitkin, joko luonnonmukaisilla paikoilla tai urbaanissa ympäristössä. Tavoitteena on ajaa haastava rata kaatumatta ja koskematta millään ruumiin osalla maahan.

Cross Country

Cross Country on yksinkertaisesti teknisesti melko helpossa maastossa pidempien matkojen ajamista.

Maasto-yksipyöräily eli MUni:

Yhdistää cross countryn ja trialin haasteet. Tavoitteena on ajaa teknisesti vaikeassa maastossa lyhyitä matkoja. MUnissa ajetaan ala- ja ylämäkiä, hypitään ja dropataan kuten trialissa, ajetaan puun runkoja pitkin yms.

Freestyle :

Freestylen tarkoituksena on ajaa monin eri tavoin tehden "freestyle-temppuja". On olemassa tuhansia eri ajotapoja yksipyöräisellä, mutta yleisimmät temput on listattu kategoriaan, jota kutsutaan nimellä "10 yksipyöräilyn taitotasoa". Freestylea harrastetaan tyypillisesti sisätiloissa liikuntasalissa tai ulkona tasaisella alueella (yleensä asfaltilla).

Street:

Street yhdistää trialin ja freestylen ja sitä harrastetaan pääasiassa kaupunkiympäristössä. Streetissä grindataan kaiteita, hypitään portaita alas tehden samalla temppuja ja tehdään temppuja tasaisella maalla (flatland).

Yksipyörätyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freestyle-yksipyöräinen

Käytetään tavallisesti freestyleen tasaisella maastolla. Näissä on pitkä runko, neliskanttinen haarukka, lyhyet kammet ja kapea korkeapaineinen 20" rengas.

Trial-yksipyöräinen

Tällaista käytetään tyypillisesti trialiin (ja streettiin). Niissä on lyhyt satulatolppa, kapea satula, pitkät kammet ja paksu matalapaineinen 20" (19") rengas. Nämä pyörät ovat yleensä kestäviä, jotta ne kestäisivät suuret pudotukset ja hypyt.

MUni

Nimi tulee sanoista mountain unicycle ja tällaisia käytetään off-road-yksipyöräilyssä (ja streetissä). Maastoyksipyöräisissä on pitkät kammet ja paksu 24–26" rengas ja yleensä ne ovat kestäviä.

Pitkän matkan/maantie-yksipyöräinen

Näitä käytetään pitkillä matkoilla. Niissä on suuret renkaat, lyhyet kammet, korkeapaineinen kapea rengas ja toisinaan myös vaihteet. Renkaiden koot vaihtelevat 24–36 tuumaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]