Yksinäisyys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frederic Leighton, Solitude (suom. yksinäisyys), n. 1890.

Yksinäisyydellä tarkoitetaan yksin olemisen kokemusta. Määrittelyn lähtökohta on subjektiivinen kokemus erillään olemisesta joko positiivisena tai negatiivisena. Sitä koetaan:

  1. Sosiaalisessa kehityksessä, ystävyyksissä, toveruuksissa, tuttavuuksissa ja itsensä muihin vertailuissa. Esimerkiksi elämänkumppanin puuttuminen, leskeys ja lasten puuttuminen elämänpiiristä ovat sellaista.
  2. Liikkumisessa/liikunnassa/kehon toiminnoissa. Esimerkiksi liian pitkät etäisyydet kauppoihin, lemmikkieläinten pidon huonot mahdollisuudet ja pitkät matkat hoitopaikkoihin tai vaikka saunaan ovat sellaista.
  3. Rationaalisessa toiminnassa. Esimerkiksi työn sisällön yksinäisyys, ammatillinen yksinäisyys, vieraskielisyys tai vaikka kasvatusasioiden tuensaannin vähäisyys ovat sellaisia.
  4. Elämänkatsomuksellisessa toiminnassa eli emotionaaliseen, eettiseen ja esteettiseen kehitykseen, uskontoon, taiteeseen, arvoihin, aatteisiin tms. ensisijaisesti liittyvässä toiminnassa koettava yksinäisyys. Esimerkiksi luottamuspula, valeyhteys, seksuaalinen yksinäisyys tai vaikka kateusilmiöt ja omassa rauhassa olemiset kuuluvat tähän luokkaan.

Yksinäisyys on siis ilmiö, joka sinällään ei ole psyykkistä häiriötä, psyykkistä pahoinvointia eikä poikkeavaa käyttäytymistä. Negatiivinen yksinäisyys on kuitenkin syytekijä monelle tuskalle.

Ikääntyneiden yksinäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys johtaa muun muassa lisääntyneeseen kuolleisuuteen, lisääntyneeseen terveyspalveluiden käyttöön, laitoshoitoon ja muistitoimintojen heikkenemiseen.

Ikääntyneillä henkilöillä negatiivisen yksinäisyyden seurauksia ovat muun muassa:

  • depressio
  • itsetunto-ongelmat
  • menetysten käsittelyn vaikeus
  • vaikeus tulla toimeen sairauksien kanssa
  • keskittymisongelmat
  • menneisyyden ja nykyhetken rajan hämärtyminen.

Yksinäisyys työyhteisössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinäisyys voi jäytää stressin tavoin vastustuskykyä ja altistaa vakaville sairauksille, kuten 2-tyypin diabetekselle ja sepelvaltimotaudille. Myös työpaikan porukan ulkopuolelle jääminen voi altistaa erilaisille terveysongelmille. Hyljeksintää voi olla vaikea kestää, sillä meillä on luontainen tarve kuulua yhteisöihin. Porukan ulkopuolelle eristäminen katsotaan epäasialliseksi kohteluksi.[1]

Sosiaalisia palveluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinäisyyden helpottamiseksi on perustettu sosiaalisia palveluita, kuten SPR:n ystäväpalvelu. Samoin SPR:n paikallisjärjestöillä on ystäväpalvelutoimintaa. Muita vastaavaa toimintaa harjoittavia tahoja ovat esimerkiksi HelsinkiMissio, Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiritoiminta sekä seurakuntien diakoniatyö.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yksinäisyys nakertaa terveyttä myös työpaikalla, Työpiste-verkkolehti 7.2.2013.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heiska, J. (2010) Ennakoiva mielenterveystyö - kirja meille kaikille. Tampere: Mediapinta.
  • Heiskanen, T., Saaristo, L. (2011) Kaiken keskellä yksin. Jyväskylä: Ps-kustannus.