Yksinäisyys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frederic Leighton, Solitude (suom. yksinäisyys), n. 1890.

Yksinäisyydellä tarkoitetaan yksin olemisen kokemusta. Yksinäisyyttä ei tule sekoittaa yksin olemiseen tai yksin asumiseen. Yksinäisyys kuvataan usein negatiivisena ja ahdistavana tunnetilana, jossa henkilö kaipaa muiden seuraa, huomiota ja hyväksyntää (ks. Tarvehierarkia). Yksinäisyyden käsite riippuu sen kokijasta. Yksinäisyys voi olla lyhytkestoista tai koko lähes elämän mittainen tunnetila.

Määrittelyn lähtökohta on subjektiivinen kokemus erillään olemisesta joko positiivisena tai negatiivisena. Sitä koetaan:

  1. Sosiaalisessa kehityksessä, ystävyyksissä, toveruuksissa, tuttavuuksissa ja itsensä muihin vertailuissa. Esimerkiksi elämänkumppanin puuttuminen, leskeys ja lasten puuttuminen elämänpiiristä ovat sellaista.
  2. Liikkumisessa/liikunnassa/kehon toiminnoissa. Esimerkiksi liian pitkät etäisyydet kauppoihin, lemmikkieläinten pidon huonot mahdollisuudet ja pitkät matkat hoitopaikkoihin tai vaikka saunaan ovat sellaista.
  3. Rationaalisessa toiminnassa. Esimerkiksi työn sisällön yksinäisyys, ammatillinen yksinäisyys, vieraskielisyys tai vaikka kasvatusasioiden tuensaannin vähäisyys ovat sellaisia.
  4. Elämänkatsomuksellisessa toiminnassa eli emotionaaliseen, eettiseen ja esteettiseen kehitykseen, uskontoon, taiteeseen, arvoihin, aatteisiin tms. ensisijaisesti liittyvässä toiminnassa koettava yksinäisyys. Esimerkiksi luottamuspula, valeyhteys, seksuaalinen yksinäisyys tai vaikka kateusilmiöt ja omassa rauhassa olemiset kuuluvat tähän luokkaan.

Yksinäisyys on siis ilmiö, joka sinällään ei ole psyykkistä häiriötä, psyykkistä pahoinvointia eikä poikkeavaa käyttäytymistä. Negatiivinen yksinäisyys on kuitenkin syytekijä monelle tuskalle. Koska yksinäisyys usein katsotaan omaksi syyksi, tai asiaksi johon muut eivät voi vaikuttaa, on se usein varsin vaiettu puheenaihe. Lisäksi yksinäisellä ihmisellä ei ole ihmistä jolle puhua, eikä yksinäisyys usein näy ulkopuoliselle.

Se, mikä yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemisen aiheuttaa, ei tiedetä. Moni kuitenkin katsoo sen johtuvan erilaisista ominaisuuksista persoonallisuudessa tai ulkonäössä. Jotkut ihmiset ovat yksinäisiä koko elämänsä jo lapsuudesta asti. Tuolloin yksinäisyyden tunne alkaa esimerkiksi leikeistä pois jätäämisellä. Yksinäisyys ja yksin jääminen katsotaan olevan jossain määrin pysyvä sekä perityvä ominaisuus (persoonallisuus (geneettinen perimä) ja kotona opetetut tavat, arvot, taloudellinen tilanne ja ajatusmaailma).

Yksinäisyys ja syrjintä on usein portti ahdistuneisuuteen, sosiaalisen fobiaan, masennukseen ja myöhemmin itsetuhoisuuteen. Yksinäisyyteen liittyy myös voimakkaasti kateus tai suoranainen viha muita ihmisiä kohtaan, joilla elämänlaatu on parempaa. Yksinäisyyden käsittely on kuitenkin varsin yksilöllistä.

Yksinäisyyden eri muodot ja luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilö ei tunne kuuluvansa joukkoon - Emotionaalinen yksinäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöllä on kaveripiiri ja häntä kutsutaan toisinaan erilaisiin tapahtumiin ja aktiviteetteihin. Hänellä ei kuitenkaan ole ketään, jolle puhuisi tai jonka kanssa olisi mukava olla. Tällaisessa tapauksessa Ihminen voi kokea yksinäisyyttä vaikka ulkopuolisen silmin kaikki näyttää olevan hyvin: henkilö voidaan esimerkiksi kutsua työpaikan juhliin, mutta henkilölle tilanne on silti olla epämukava, koska hän ei löydä kaltaistaan seuraa tai muuten tunne kuuluvansa joukkoon. Henkilö voi kokea, että ainoa syy kuulua joukkoon ja tulla kutsutuksi on se, että hän kuuluu työyhteisöön.

Sosiaalinen yksinäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa sitä, ettei henkilöllä ole halumaansa seuraa, kavereita tai elämänkumppania. Henkilö tulee toimeen muiden kanssa (toisin kuin emotionaalisessa yksinäisyydessä) ja on sosiaalinen luonteeltaan.

Henkilön aseman tuoma yksinäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostetussa asemassa olevat, rikkaat ja tunnetut ihmiset voivat kokea yksinäisyyttä, koska eivät voi tai uskalla paljastaa ajatusmaailmansa ja mielipiteitään. Tälläisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi poliitikot, virkamiehet tai julkisuuden henkilöt.

Kuuluistaksi tai varakkaiksi tulleet ihmiset voivat kokea olevansa kiinnostavia muiden silmissä vain koska elämäntilanne on muuttunut, vaikka itse ei olisikaan muuttunut.

Syrjintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Syrjintä.

Elämänkumppanin puute[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilö elää tasapainoista elämää. Hänellä on tasapainoinen elämä, muttei elämänkumppania. Taustalla voi olla esimerkiksi avioero tai kumppanin kuolema.

Totaalinen yksinäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysin yksinäiset ihmiset eivät omista juuri lainkaan kunnollisia ihmiskontakteja. Henkilöllä ei ole sosiaalisia suhteita, ja vaikka olisikin, hän ei saisi heistä pysyviä ystäviä. Täydellinen yksinäisyys liitty vahvasti syrjäytymiseen. Täydellisen yksinäisyyden (osa)syynä voi olla esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko.

Yksinäisyyden vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysinen terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinäisyys voi jäytää stressin tavoin vastustuskykyä ja altistaa vakaville sairauksille, kuten 2-tyypin diabetekselle ja sepelvaltimotaudille.

Mielenterveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinäisyys vaikuttaa myös voimakkaasi talouteen. Yksin elävällä on huonompi kyky hankkia esimerkiksi asuntoa, kesämökkiä tai harrastaa muuta vapaa-ajan toimintaa. Suomessa yksin asuvia (vaikka yksin asumista ei tule sekoittaa yksinäisyyteen) elää n. miljoona. Yksin asuvien määrä on Suomessa nouseva. Yksin asuvien taloudellista asemaa onkin alettu pohtia politiikassa. Yhteiskunnan katsotaan nojautuvan liikaa siihen olettamukseen, että taloudessa on ainakin kaksi henkilöä.[1] [2][3].

Tutkimusten mukaan yksinäisyydellä on havaittu olevan yhteys peliriippuvuuteen.[4]

Sukupuolten välinen ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten ja naisten välillä yksinäisyydessä on havaittavissa eroja. Tutkimusten mukaan pojat potevat tyttöjä useammin emotionaalista yksinäisyyttä[5]. Yksinäisyys on useimmiten miesten ongelma. Miehelle parisuhde on usein helpottava tekijä, kun taas naiset kokevat miehiä useammin yksinäisyyttä parisuhteenkin aikana. Miehet etsivät naisia useammin helpotusta yksinäisyyten tavoilla, jotka eivät edistä sosiaalisten suhteiden syntymistä (esimerkiski: Internetin selaaminen, pelaaminen, TV:n katselu, työnteko).

Ikääntyneiden yksinäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys johtaa muun muassa lisääntyneeseen kuolleisuuteen, lisääntyneeseen terveyspalveluiden käyttöön, laitoshoitoon ja muistitoimintojen heikkenemiseen.

Ikääntyneillä henkilöillä negatiivisen yksinäisyyden seurauksia ovat muun muassa:

  • depressio
  • itsetunto-ongelmat
  • menetysten käsittelyn vaikeus
  • vaikeus tulla toimeen sairauksien kanssa
  • keskittymisongelmat
  • menneisyyden ja nykyhetken rajan hämärtyminen.

Teoksia yksinäisyydestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ei yksinäinen unta saa - Neon 2:n kappale
  • Näin kulutan aikaa, En saa mielestä sinua - Eppu Normaalin kappaleet
  • Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään - J. Karjalaisen kappale

Sosiaalisia palveluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinäisyyden helpottamiseksi on perustettu sosiaalisia palveluita, kuten SPR:n ystäväpalvelu. Samoin SPR:n paikallisjärjestöillä on ystäväpalvelutoimintaa. Muita vastaavaa toimintaa harjoittavia tahoja ovat esimerkiksi HelsinkiMissio, Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiritoiminta sekä seurakuntien diakoniatyö.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heiska, J. (2010) Ennakoiva mielenterveystyö - kirja meille kaikille. Tampere: Mediapinta.
  • Heiskanen, T., Saaristo, L. (2011) Kaiken keskellä yksin. Jyväskylä: Ps-kustannus.