Yksilövastuinen hoitotyö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yksilövastuinen hoitotyö on hoitotyön menetelmä, jossa sama hoitaja koordinoi potilaan hoitoa koko hoitojakson ajan. [1] Tämä niin sanottu omahoitaja huomioi potilaan aktiivisena yksilönä omine tarpeineen ja kohtaa tämän läheisineen tasavertaisena.

Omahoitaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potilaalle nimetään yksilövastuisessa hoitotyössä omahoitaja, jonka nimen hän tietää ja jolla on vastuu potilaan hoidon suunnittelusta tämän sairaalassaolon ajan.[2] Potilaan tulisi voida halutessaan osallistua hoitonsa suunnitteluun ja hänen tulee tietää kotiutuessaan, miten hoitaa itseään kotona ja mihin ottaa yhteyttä, jos kotona ilmenee ongelmia.

Omahoitajan poissa ollessa korvaava hoitaja noudattaa omahoitajan laatimaa hoitosuunnitelmaa. Tavoitteena on, että potilas voi kokea läheisyyttä, turvautua toiseen ihmiseen ja tulla oikeaan aikaan autetuksi. Yhteistyösuhde lisää potilaan tietoisuutta itsestään, auttaa näkemään mahdollisuuksia ja mahdollistaa potilaan oman elämän hallinnan.

Periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksilövastuisen hoitotyön keskeiset tunnuspiirteet ovat:

  1. potilaskeskeisyys: toiminta perustuu jokaisen potilaan yksilöllisille tarpeille. Potilaalla on mahdollisuus saada tietoa, vaikuttaa ja osallistua omaan hoitoonsa;
  2. vastuullisuus: omahoitaja vastaa potilaastaan koko potilaan hoitojakson ajan;
  3. jatkuvuus: potilasta koskeva tieto siirtyy muuttumattomana työntekijältä toiselle. Omahoitaja vastaa tiedon kulusta hoitosuunnitelman avulla. Potilas oppii tuntemaan hoitajansa, ja näin myös vaikeiden asioiden käsittely helpottuu;
  4. koordinointi: hoidon toteutumista koordinoidaan joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti vuorokauden ympäri. Potilaan hoitoon osallistuvilla on yhteinen käsitys hoidon tavoitteista ja suunnitelmasta;
  5. itsenäisyys: omahoitajalla on valta, vapaus ja oikeus tehdä ja toteuttaa itsenäisiä päätöksiä potilaan toiveet ja itsemääräämisoikeus huomioon ottaen;
  6. kokonaisvaltaisuus: potilas nähdään kokonaisena kaikkine tarpeineen.[3]

Omahoitajajärjestelmä toimii parhaiten pienissä hoitoyksiköissä, joissa hoidetaan pääosin sellaisia potilaita, joiden hoito vaatii pitkää sairaalahoitoa tai hoitosuhdetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kassara H. ym. 2006. Hoitotyön osaaminen. 1. – 2. painos. WSOY
  • Kähärä, M. & Leino J. 2008. Yksilövastuisen hoitotyön periaatteiden toteutuminen potilaiden arvioimana. Opinnäytetyö. Jyväskylälähde tarkemmin?
  • Nyman, A. 2006. . Pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Tampere.Verkkoversio urn.fi.
  • Munnukka, T. 2002. ”Omahoitajuuden arki – hoitajien esseitä.” Teoksessa Minun hoitajani – näkökulmia omahoitajuuteen. Toim. T. Munnukka, & P. Aalto. Vantaa: Tammi.
  • Pukuri, T. 2002. ”Yksilövastuinen hoitotyö ja sen mittaaminen.” Teoksessa Minun hoitajani - näkökulmia omahoitajuuteen. Toim. T. Munnukka, & P. Aalto. Vantaa: Tammi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nyman 2006, s. 3.
  2. Nyman 2006, s. 4.
  3. Nyman 2006, s. 5.