Yit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kiinalaisesta kansasta, rakennusyhtiöstä kertoo artikkeli YIT
Yit
Merkittävät asuinalueet
Kiina 7 762 000
Sichuan
Yunnan
Guizhou
Guangxi
Kielet yi
Uskonnot animismi, taolaisuus, buddhalaisuus, kristinusko

Yit (yin kielellä Nosu, kiinaksi 彝 yì, länsimaisessa kirjallisuudessa toisinaan myös nimellä lolot) ovat yksi Kiinan 55 virallisesti tunnustetusta vähemmistökansasta. Kiinassa heitä on noin 7 762 000[1] ja heitä asuu Sichuanissa, Yunnanissa, Guizhoussa ja Guangxissa. Yillä on autonominen prefektuuri Sichuanissa ja useita autonomisia kuntia Yunnanissa. Yit jakautuvat useisiin eri alaryhmiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yinkielistä kirjoitusta sen omalla kirjaimistolla.

Yiden arvellaan polveutuvat historiallisesta tusanien kansasta, joka asutti nykyisen Kunmingin aluetta Yunnanissa ja Chengdun aluetta Sichuanissa. heistä polveutuvat myös esimerkiksi bait, naxit, lahut ja lisut. 600-luvulla kuusi yi-heimoa yhfdistyi muodostaen Nanchaon kuningaskunnan. Mongoliarmeija kukisti yit vuonna 1253 ja monet mongolisotilaista asettuivat yiden alueille naiden yi-naisia. Sittemmin han-kiinalainen Ming-dynastia kukisti puolestaan mongolit. Kiinalaiset hallitsivat yitä paikallisten yi-päälikköjen kautta. Mongolien tapaan myös kiinalaisia asettui yiden alueille ja he sekoittuivat samaan tapaan näiden kanssa.[2]

Xinhai-vallankumouksen jälkeen vuonna 1911 Kiinan keskusvalta heikkeni merkittävästi kun taas yiden valta kasvoi. Yiden alueilla nousivat valtaan klaanit, jotka saivat rahoituksensa oopiumikaupan myötä. Rahalla taas ostettiin nykyaikaisia aseita, joiden tuella tehtiin ryöstöretkiä han-kiinalaisten asutuksiin. Kiinalaisia otettiin myös orjiksi. 1930-luvulla ja vielä toisen maailmansodan aikana aseistautuneet yijoukot hallitsivat suuria alueita eteläisessä Sichuanissa. Kiinan sisällissodan myötä valtaan nousivat kommunistit ja heidän toteuttamiinsa uudistuksiin kuului muun muassa maan haltuunotto valtiolle ja kolhoosit. Yihin tämä vaikutti vain rajoitetusti, sillä vain pieni osa oli omistanut maata aiemminkaan useimpien ollessa vuokraviljeliöitä.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yinainen perinneasussa.

Yillä oli aikanaan käytössä eräänlainen kastijärjestelmä, jonka huippu koostui yiden elliitistä eli mustista yistä, keskiluokka valkoisista yistä, eli orjien jälkeläisistä ja alin luokka hiljattain orjiksi otetuista. Kommunistit kielsivät orjuuden jo vuonna 1949, mutta suuri osa yistä on silti edelleen tietoinen tästä kastitaustastaan. Yit ovat perinteisesti olleet pääasiassa maanviljelijöitä ja he kasvattavat esimerkiksi maissia, perunaa ja tattaria. Kotieläiminä pidetään esimerkiksi karjaa, lampaita, vuohia ja hevosia. Oopiumi oli aikanaan tärkeä rahakasvi.[2]

Yin kieli on tiibetiläis-burmalainen kieli, joka jakautuu useisiin eri murteisiin tai omiin kieliinsä, joiden puhujat eivät täysin ymmärrä toisiaan. Yit itse yhdistävät itsensä murreryhmiin tai alueellisiin ryhmiin pikemminkin kuin yiden yläryhmään.[2]

Yiden uskonto on sekoitus taolaisuutta, buddhalaisuutta ja esi-isien palvontaa. Lisäksi Liangshanin alueella yit harjoittavat edelleen perinteistä animistista uskoaan, johon kuuluvat erillaiset henget. Yiden šamaaneista käytetään nimityksiä bimo ja suya. He ovat vastuussa uskonnolisista rituaaleista, joihin kuuluu esimerkiksi eläinten uhraaminen. Lähetyssaarnaajien myötä useammat tuhannet yit harjoittavat nykyisin myös kristinuskoa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Yi ethnic minority china.org.cn. Viitattu 6.12.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 378-380. Greenwood Press, 1998. ISBN 0–313–28853–4. (englanniksi)