Yhtenäislaki

Yhtenäislaki on kahdessa tai useammassa valtiossa tai osavaltiossa samansisältöisenä voimassa oleva laki. Yhtenäislaki on kansainvälisen tai liittovaltiotason yhteistyön tulos, jonka avulla yhtenäistetään eri valtioiden tai osavaltioiden lainsäädäntöä. Tällaisia lakeja käytetään erityisesti aloilla, joilla erilaiset säännökset haittaavat kauppaa tai muuta yhteistyötä. Lakien yhtenäistäminen on edennyt pisimmälle maantieteellisesti ja kulttuurillisesti läheisten valtioiden välillä. Esimerkkejä tästä ovat Pohjoismaiden ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden lait. Myös valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen keskeiset valtiosopimukset yhtenäistävät alaansa kuuluvia säädöksiä.

Kansainvälisenä lakiyhteistyönä syntyneet yhtenäislait ovat tavallisesti konventiolakeja, joiden voimaan saattaminen tapahtuu konvention eli valtiosopimuksen avulla. Laajasti ymmärrettynä yhtenäislaki tarkoittaa säädöstä, joka on voimassa useassa valtiossa ainakin keskeisten periaatteiden osalta, vaikka kukin valtio on tehnyt siihen omat tarpeelliseksi katsomansa täydennykset tai muutokset. Tällaisia ovat esimerkiksi useat pohjoismaisena lakiyhteistyönä syntyneet säädökset ja EU:n lainsäädäntöohjeena toimivien direktiivien mukaiset lait.

Yhtenäislakia, johon valtiot tai osavaltiot saavat tehdä haluamiaan muutoksia, kutsutaan harmonialaiksi tai mallilaiksi. Mallilakeja ovat erityisesti Yhdysvaltain osavaltioiden lakeja yhtenäistävät ja kansainvälisten järjestöjen valmistelevat yhtenäislait. Harmonialaki-nimitystä käytetään etenkin oikeustieteellisessä luokittelussa. Yhtenäispuitelaki on yhtenäislaki, johon sisältyy ainoastaan sen käsittelemän alan keskeiset periaatteet. Eri nimitysten käyttö on hivenen horjuvaa, esimerkiksi Yhdysvaltain osavaltioiden lakien yhtenäistämisessä yhtenäislailla on tarkoin rajattu tekninen merkitys.

Lähteet

• Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1966
• Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1993
• Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1998, osa VI palstat 1048–1050