Kansainvälinen Vapaamuurarijärjestö Miehille ja Naisille Le Droit Humain
Kansainvälinen Vapaamuurarijärjestö Miehille ja Naisille Le Droit Humain on perustettu Pariisissa 4. huhtikuuta 1893. Järjestö on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut vapaamuurarijärjestö, ja se aloitti toimintansa Helsingissä 4.-5. lokakuuta 1920. Järjestön kansainvälinen nimi on Ordre Maçonnique Mixte International Le Droit Humain.
Kreivitär Ellen Bille-Brahe-Selby ja Saima Neovi Kööpenhaminasta sekä Birger Zadig Oslosta vihkivät John Sonckin avustuksella tilapäisessä kokoushuoneessa Bulevardinkatu 7 Helsingissä yhteensä 60 naista ja miestä vapaamuurariuteen. Sunnuntaina 5. lokakuuta 1920 perustettiin Suomen ensimmäinen naisten ja miesten muodostama vapaamuurariloosi Väinämö.
Le Droit Humain - Suomen Liiton toiminta on avointa kaikille naisille ja miehille, rotuun, kansallisuuteen, uskontoon tai filosofiaan katsomatta.
Naisten ja miesten vapaamuurariuden syntyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkujaan vapaamuurarius oli täysin miesten maailma. Vuonna 1882 ranskalainen Maria Deraismes vihittiin vapaamuurariksi. Hän oli tiettävästi ensimmäinen nainen, joka hyväksyttiin tunnustetussa ja säännöllisessä loosissa vapaamuurariksi. Maria Deraismes yritti innokkaasti parantaa naisten oikeuksia Ranskassa tukenaan miehen ja naisen tasa-arvoisuutta kannattava lääkäri ja vapaamuurari Georges Martin.
Vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen Ranskassa oli alkanut kehittyä naisten vapautusliike. Oli perustettu naisasiayhdistyksiä kannustajinaan yhteiskunnallisessa asemassa olevia naisia sekä miespuolisia poliitikkoja ja vapaamuurareita. Vuonna 1866 oli perustettu naisten oikeuksien puolustamiseksi yhdistys, jonka perustajiin kuului myös toimittaja ja kirjailija Maria Deraismes. Samanaikaisesti eräät vapaamuurariloosit esittivät, että naisille tulisi suoda kaikki samat oikeudet kuin miehillekin, mukaan lukien vapaamuurariuteen hyväksyminen. Useat vapaamuurarijärjestöt kuitenkin vastustivat tällaista ehdotusta.
Vuonna 1868 ranskalainen vapaamuurarijärjestö Le Grand Orient de France järjesti keskustelutilaisuuksia sen johdosta, että papisto oli voimakkaasti hyökännyt vapaamuurariutta ja naisten vapautusliikettä vastaan. Grand Orient pyysi Maria Deraismesia avaamaan ensimmäisen keskustelujakson.
Joitakin vuosia myöhemmin Georges Martin, Pariisin kaupunginhallituksen jäsen, joka oli 1879 saanut vapaamuurariuden kolme ensimmäistä astetta, oli perustamassa La Grand Loge Symbolique Ecossaise -nimistä suurloosia. Martin ehdotti myös naisten ottamista vapaamuurariuteen. Hän kannusti Les Libres Penseurs -loosia eroamaan La Grand Loge Symbolique Ecossaisesta ja vihkimään Maria Deraismes vapaamuurariuteen. Tämä toive toteutui 14. tammikuuta 1882. Kaikki muurarijärjestöt, La Grand Loge Symbolique Ecossaise mukaan luettuna, julistivat hänen vastaanottamisensa säännöttömäksi eli vanhojen maamerkkien vastaiseksi. Tämän vuoksi useita jäseniä erosi myös hänet vihkineestä loosista.
Maria Deraismes erosi loosin työrauhan säilyttämiseksi Les libres Penseurs -loosista ja jatkoi taistelua naisten oikeuksien parantamiseksi yhteiskunnassa. Georges Martin yritti vakuuttaa yhä useampia miesmuurareita suopeaksi naisten hyväksymiseksi vapaamuurariuteen.
Ryhmällä naisten oikeuksia ajavia naisia oli tapana kokoontua Maria Deraismesin kotona Pariisissa osoitteessa 72 Rue Cardinet. Maria Deraismes vihki 14. maaliskuuta 1893 kuusitoista naista vapaamuurariuteen. Kun Georges Martin liittyi samana päivänä joukkoon, muodostettiin yhteisvapaamuurari-loosi. Perustajat allekirjoittivat 4. huhtikuuta 1893 La Grande Loge Symbolique Ecossaise Mixte de France Le Droit Humain perustamiskirjan. Pariisissa osoitteessa 33 Rue Jacob kokoontuva loosi oli avoinna kaikille sukupuoleen, rotuun, kansallisuuteen, uskontoon tai filosofiaan katsomatta.
Maria Deraismesin kuolema vuonna 1894 ei pysäyttänyt Le Droit Humain -loosin kehitystä. Vuonna 1895 loosin jäsenmäärä oli 50 ja kasvoi hyvää vauhtia. Päämaja siirtyi osoitteeseen 51 Rue Cardinal Lemoine, jossa saatiin käyttöön suuremmat tilat.
Ensimmäinen loosi Ranskan ulko-puolelle perustettiin 16. elokuuta 1896 Zürichiin Sveitsiin. Kun toiminta levisi Pariisin ulkopuolelle ja ulkomaille, Le Droit Humain -loosista muodostettiin Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain. Järjestön hallinnollinen elin korkein neuvosto perustettiin Pariisissa 11. toukokuuta 1899.
Järjestön suomenkielinen nimi oli ensin Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain ja nykyään nimi on Kansainvälinen Vapaamuurarijärjestö Miehille ja Naisille Le Droit Humain.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ International Constitution - Droit Humain Internationale Droit Humain Internationale. Arkistoitu 13.7.2016. Viitattu 14.3.2016. en-US