Yhteisöpalvelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Verkkoyhteisöpalvelu tai lyhyemmin yhteisöpalvelu on verkkosivusto, jossa käyttäjä luo julkisen tai puolijulkisen profiilin.[1] Yhteisöpalvelut ovat tulleet laajaan käyttöön Web 2.0:n ja sosiaalisen median yleistymisen myötä.

Verkkoyhteisöpalveluissa käyttäjät lisäävät listalleen niitä käyttäjiä, joihin heillä on yhteys. Käyttäjät voivat myös hyväksyä tai hylätä toisten käyttäjien lähettämiä pyyntöjä.[2] Boyd ja Ellison väittävät, etteivät verkkoyhteisöpalvelut rajoitu vain kaikista selvimpiin tapauksiin, kuten Facebook ja MySpace, vaan verkkoyhteisöpalveluja ovat myös LastFM (musiikinkuuntelutapojen jakamista), Flickr (kuvien jakamista) ja YouTube (videoiden jakamista), joissa käyttäjät itse jakavat informaatiota tai materiaalia. Useissa palveluissa on myös mahdollista kommentoida ja keskustella jaetusta informaatiosta tai materiaalista. Boydin ja Ellisonin määrittely on puolestaan ristiriidassa esimerkiksi Lietsalan ja Sirkkusen[3] luomien sosiaalisen median kategorioiden kanssa, joissa esimerkiksi sisällön jakaminen on eroteltu omaksi kategoriaksi. Tässä tekstissä käytetään Lietsalan ja Sirkkusen luomia kategorioita. Kategorioiden erottaminen toisistaan ei kuitenkaan ratkaise kaikkia määrittelyn ongelmia, koska usein on mahdollista jakaa toisen kategorian sisältöjä toisessa kategoriassa. Esimerkiksi Facebookissa voi jakaa YouTube-videoita.[4]

Verkkoyhteisöpalvelu-termi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kieli ei ole yksin vaikeuksissa verkkoyhteisöpalvelu-termin kanssa. Esimerkiksi Beer[5] problematisoi englannin kielen termien 'social networking sites' ja 'social network sites' eroavaisuuksia. Sheldon[6] käytti tutkimuksessaan lyhyempää ”social networks” -termiä, kun taas Stutzman[7] käytti termiä ”social network communities”. Matikainen[8] kääntää ”social network sites” -termin verkostoitumis- tai yhteisöpalveluksi ja Puheviestinnän sanasto[9] kääntää sen verkosto- tai yhteisöpalveluksi. Mikään näistä termeistä ei täysin vastaa englanninkielistä vastinetta tai kuvaa kyseisiä palveluja. Yhteisöpalvelu-termi on siitä haasteellinen, että käyttäjä voi tuntea kuuluvansa yhteisöön, vaikka muut yhteisöön kuuluvat eivät kokisi samoin. Itse yhteisönkin rajaaminen näissä palveluissa on haastavaa, jollei mahdotonta. Verkosto(itumis)palvelu-termi puolestaan ei kuvaa yhteisöllistä puolta riittävästi, jotta se olisi validi. Täten usein käytetään suomennosta verkkoyhteisöpalvelu, jonka Partanen[10] on maininnut, mutta ei määritellyt. Sanastokeskus TSK[11] suosittaa termin verkkoyhteisöpalvelu käyttöä suomennoksena englannin kielen ”social network service” -termille, mutta myös termit yhteisöpalvelu, internetyhteisöpalvelu ja sisällöllisesti hieman poikkeava verkostoitumispalvelu ovat mahdollisia suomennoksia. Sanastokeskus TSK määritteleekin verkkoyhteisöpalvelun seuraavasti:[11]

»Verkkoyhteisöpalvelun kautta ihmiset voivat viestiä keskenään ja jakaa esimerkiksi kiinnos-tuksen kohteitaan koskevia tietoja ja mielipiteitä. Joissain verkkoyhteisöpalveluissa käyttäjä luo itselleen profiilin, johon hän liittää tietoja itsestään ja esimerkiksi kuvansa. Hän voi pyytää ystäviään liittymään verkkoyhteisöpalveluun (ks. ystäväpyyntö) tai hyväksyä toisia palvelun käyttäjiä ystävikseen. Verkkoyhteisöpalvelun avulla voi esimerkiksi etsiä vanhoja koulukavereitaan. Verkkoyhteisöpalveluita voidaan hyödyntää myös työelämään ja harrastuksiin liittyvässä viestinnässä.»

Verkkoyhteisöpalvelu tai yhteisöpalvelu -termissäkin on puutteensa. Se esimerkiksi vastaa englannin kielen ”social network sites” ja ”social network service” –termejä. Sen sijaan ”social networking sites” -termiä kuvaa suomenkielessä paremmin käsite "verkostoitumispalvelu".

Verkkoyhteisöpalvelujen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen huomattava verkkoyhteisöpalvelu oli vuonna 1997 aloittanut SixDegrees.com, joka mahdollisti käyttäjille oman profiiliin luomisen ja kavereiden listaamisen. Vaikka SixDegrees sai miljoonia käyttäjiä, bisneksenä se ei toiminut. Palvelu suljettiin vuonna 2000, jolloin oli jo olemassa muita verkkoyhteisöpalveluja, kuten LunarStorm. Vuodesta 2003 verkkoyhteisöpalvelujen lukumäärä ja ominaisuudet ovat kasvaneet, aivan kuten käyttäjien tuottaman sisällön määräkin.[12]

Mihin verkkoyhteisöpalveluja käytetään?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internetiä käytetään usein ihmissuhteiden muodostamiseen. Verkosta etsitään ihmisiä, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Kiinnostuksen kohteet voivat olla sekä romanttisia että sosiaalisia.[13] Sen sijaan verkkoyhteisöpalveluilla ylläpidetään usein jo olemassa olevia sosiaalisia kontakteja.[14] Useimmat verkkoyhteisöpalvelut korostavat verkossa–kasvokkain -trendiä (online-to-offline trend), jossa ihmiset tutustuvat toisiinsa verkossa ja tapaavat myöhemmin kasvokkain. Poikkeuksena on esimerkiksi Facebook, jossa tämä menee yleensä toisin päin, eli kasvokkaisviestinnän suhteet siirtyvät verkkoon.[15]

Verkkoyhteisöpalvelujen tutkimuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkoyhteisöpalvelujen tutkimus on usein keskittynyt jonkin tietyn palvelun, kuten Facebookin, tarkasteluun.[16] Muutamissa tutkimuksissa on tarkasteltu ylipäätään verkkoyhteisöpalveluja, mutta niissäkin on yleensä korostettu joitain tiettyjä palveluja, kuten Boydin[17] tutkimuksessa MySpacea ja Facebookia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beer, D. 2008. Social network(ing) sites...revisiting the story so far: A response to danah boyd & Nicole Ellison. Journal of Computer-Mediated Communication 13, 516-529.
  • Boyd, D. 2007. Why youth (heart) social network sites: The role of networked publics in teenage social life. Viitattu 24.4.2010.
  • Boyd, D. M. & Ellison, N. B. 2007. Social network sites: Definition, history, and scholarship. Journal of Computer-Mediated Communication, 13 (1), 210-230.
  • Ellison, N., Steinfield, C. & Lampe, C. 2007. The benefits of Facebook "friends:" Social capital and college students' use of online social network sites. Journal of Computer-Mediated Communication 12, 1143-1168.
  • Facebook 2010a. Viitattu 26.2.2010.
  • Langlois, G., Elmer, G., McKelvey, F. & Devereaux, Z. 2009. Networked Publics: The Double Articulation of Code and Politics on Facebook. Canadian Journal of Communication 34, 415-434.
  • Lenhart, A. 2009. Pew internet project data memo. Washington, DC: Pew Internet & American Life Project. Viitattu 24.11.2009.
  • Lietsala, K. & Sirkkunen, E. 2008. Social media. Introduction to the tools and processes of participatory economy. Tampere: University of Tampere, Hypermedia Lab. Viitattu 28.9.2010.
  • Linkedin 2010. Viitatttu 24.9.2010.
  • Matikainen, J. 2009. Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Helsingin yliopisto. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3.
  • McKenna, K. Y. A., Green, A. S. & Glenson, M. E. J. 2002. Relationship formation on the Internet: What's the big attraction? Journal of Social Issues 58 (1), 9-31.
  • Partanen, H. 2009. Sosiaalinen eli yhteisöllinen media. Kielikello 3, 33.
  • Puheviestinnän sanasto. 2010. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitos. Viitattu 28.9.2010.
  • Rekola, P. 2011. Nuorten aikuisten verkkoyhteisöpalvelujen mobiilikäyttö. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma.
  • Sanastokeskus TSK 2010. Sosiaalisen median sanasto. Helsinki. Viitattu 6.7.2010.
  • Sheldon, P. 2008. The relationship between unwillingness-to-communicate and students' Facebook use. Journal of Media Psychology 20 (2), 67-75.
  • Steinfield, C. Ellison, N. B. & Lampe, C. 2008. Social capital, self-esteem, and use of online social network sites: A longitudinal analysis. Journal of Applied Developmental Psychology 29, 434-445.
  • Stutzman, F. 2006. An evaluation of identitysharing behavior in social network communities. Paper presented at the iDMAa and IMS Code Conference, April, Oxford. Viitattu 4.5.2010.
  • Thewall, M. 2009. MySpace comments. Online Information Review 33 (1), 58-76.
  • Urista, M. A. Dong, Q. & Day, K. D. 2009. Explaining why young adults use MySpace and Facebook through uses and gratifications theory. Human Communication 12 (2), 215-229.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Boyd ja Ellison 2007; Thewall 2009.
  2. Boyd & Ellison 2007.
  3. Lietsala ja Sirkkunen 2008, 26.
  4. Facebook 2010a.
  5. Beer 2008.
  6. Sheldon 2008.
  7. Stutzman 2006.
  8. Matikainen 2009, 10–11.
  9. Puheviestinnän sanasto 2010.
  10. Partanen 2009.
  11. a b Sanastokeskus TSK 2010, 9; 26.
  12. Boyd & Ellison 2007.
  13. McKenna, Katelyn, Green, Glenson, & Marci 2002.
  14. Ellison, Steinfield & Lampe 2007; Lenhart 2009.
  15. Ellison, Steinfield & Lampe 2007.
  16. Ks. esim. Ellison, Steinfield & Lampe 2007; Langlois, Elmer, McKelvey & Devereaux 2009.
  17. Boyd 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]