Yhdysvallat yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa
| Sija |  |
 |
 |
Yhteensä |
|---|---|---|---|---|
| 1. | 132 | 74 | 69 | 275 |
Yhdysvallat on osallistunut kaikkiin yleisurheilun ulkoratojen täyden ohjelman maailmanmestaruuskilpailuihin, jollaiset järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Se on MM-kilpailujen menestynein maa. Se on saavuttanut yhteensä 275 mitalia, joista 132 on kultaisia. Yksittäisten MM-kilpailujen mitalitilaston ykkönen se on ollut vuodesta 1991 lähtien lukuun ottamatta vuoden 2001 kisoja, joiden mitalitilastossa se putosi jälkikäteen Venäjän taakse toiseksi dopingtapausten vuoksi. Kaksissa ensimmäisissä MM-kisoissa Saksan demokraattinen tasavalta menestyi Yhdysvaltoja paremmin[1].
Monien yhdysvaltalaisurheilijoiden dopingkäyttö on paljastunut 2000-luvulla, ja hylkäyksien myötä MM-kilpailujen tilastoja on moneen kertaan kirjoitettu jälkikäteen uusiksi. Jo vuoden 1993 kisoissa kuulantyöntäjä Mike Stulce menetti pronssimitalinsa dopingkäryn seurauksena[2], mutta ensimmäinen todella merkittävä dopingtapaus oli Pariisissa 2003 naisten 100 ja 200 metrin juoksut voittaneen Kelli Whiten kiinnijääminen modafiniili-piristeen käytöstä[3]. Whitea lääkinneen Balco-laboratorion toiminnan tutkiminen toi esille uusia dopingtapauksia. White myönsi vuonna 2004 käyttäneensä kolmen vuoden ajan anabolisia steroideja ja epo-hormonia ja hän menetti myös vuoden 2001 MM-mitalinsa, kultaa 4 × 100 metriltä ja pronssia 200 metriltä[3]. Vuonna 2004 dopingin käytöstä tuomittiin myös Calvin Harrison, minkä seurauksena Yhdysvallat menetti 4 × 400 metrin viestijuoksun kultamitalinsa vuodelta 2003[4]. Kuuluisin Balco-tutkinnan seurauksena dopingin käytöstä tuomittu on pikajuoksija Marion Jones, joka menetti vuoden 2001 kisoissa saavuttamansa 200 metrin kulta- ja 100 metrin hopeamitalin. Muita 2000-luvulla jälkikäteen mitalinsa dopingin käytön vuoksi menettäneitä ovat pikajuoksijat Tim Montgomery, Antonio Pettigrew ja Jerome Young.
Ennen 2000-luvun dopingkäryjä Yhdysvaltain ja koko MM-kisahistorian menestynein urheilija oli pikajuoksija Michael Johnson, joka saavutti yhdeksän kultamitalia[5]. Hän kuitenkin menetti jälkikäteen vuoden 1999 viestijuoksun kultamitalinsa joukkuetoverien dopingkäryjen vuoksi, joten kisahistorian menestyksekkäimmät urheilijat ovat kahdeksan kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin saavuttaneet pikajuoksijat Carl Lewis (menestyi myös pituushypyssä) ja Allyson Felix. Viiteen kultamitaliin ovat yltäneet pika- ja aitajuoksija Gail Devers (lisäksi kolme hopeaa) sekä pikajuoksijat LaShawn Merritt (lisäksi kaksi hopeaa), Jeremy Wariner (lisäksi yksi hopea), Sanya Richards-Ross (lisäksi yksi hopea) ja Maurice Greene. Helsingissä 2005 Yhdysvallat saavutti miesten 200 metrin juoksussa MM-kisahistorian ensimmäisen neloisvoiton. Jo vuoden 1997 MM-kisoissa oli käytössä villi kortti, eli edellisten MM-kisojen mestarit saivat osallistua kisoihin kolmen urheilijan maakiintiön ulkopuolella, ja tuolloin Michael Johnson voitti ensimmäisenä villin kortin urheilijana maailmanmestaruuden 400 metrin juoksussa, jonka loppukilpailussa juoksi neljä yhdysvaltalaista[6].
Sisällysluettelo |
Yhdysvaltain MM-mitalit kisoittain [muokkaa]
| Kisavuosi ja -paikka | Miehet | Naiset | Yhteensä | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kulta | Hopea | Pronssi | Kulta | Hopea | Pronssi | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Sijoitus mitalitilastossa |
|
| 1983 Helsinki | 6 | 8 | 4 | 2 | 1 | 3 | 8 | 9 | 7 | 24 | 2. |
| 1987 Rooma | 7 | 3 | 4 | 3 | 1 | 2 | 10 | 4 | 6 | 20 | 2. |
| 1991 Tokio | 9 | 4 | 7 | 1 | 4 | 1 | 10 | 8 | 8 | 26 | 1. |
| 1993 Stuttgart | 8 | 3 | 3 | 5 | 4 | 2 | 13 | 7 | 5 | 25 | 1. |
| 1995 Göteborg | 7 | 1 | 4 | 5 | 1 | 1 | 12 | 2 | 5 | 19 | 1. |
| 1997 Ateena | 4 | 1 | 6 | 2 | 2 | 2 | 6 | 3 | 8 | 17 | 1. |
| 1999 Sevilla | 6 | 0 | 3 | 4 | 3 | 1 | 10 | 3 | 4 | 17 | 1. |
| 2001 Edmonton | 3 | 3 | 2 | 2 | 2 | 1 | 5 | 5 | 3 | 13 | 2. |
| 2003 Pariisi | 6 | 4 | 0 | 2 | 3 | 1 | 8 | 7 | 1 | 16 | 1. |
| 2005 Helsinki | 9 | 4 | 2 | 5 | 4 | 1 | 14 | 8 | 3 | 25 | 1. |
| 2007 Osaka | 10 | 3 | 6 | 4 | 1 | 2 | 14 | 4 | 8 | 26 | 1. |
| 2009 Berliini | 6 | 4 | 4 | 4 | 2 | 2 | 10 | 6 | 6 | 22 | 1. |
| 2011 Daegu | 6 | 5 | 2 | 6 | 3 | 3 | 12 | 8 | 5 | 25 | 1. |
| Yhteensä | 87 | 43 | 47 | 45 | 31 | 22 | 132 | 74 | 69 | 265 | 1. |
Yhdysvaltain parhaat MM-mitaliurheilijat [muokkaa]
| Urheilija | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Vuodet |
|---|---|---|---|---|---|
| Carl Lewis | 8 | 1 | 1 | 10 | 1983–1993 |
| Allyson Felix | 8 | 1 | 1 | 10 | 2005–2011 |
| Michael Johnson | 8 | 0 | 0 | 8 | 1991–1999 |
| Gail Devers | 5 | 3 | 0 | 8 | 1991–2001 |
| LaShawn Merritt | 5 | 2 | 0 | 7 | 2005–2011 |
| Jeremy Wariner | 5 | 1 | 0 | 6 | 2005–2009 |
| Sanya Richards-Ross | 5 | 1 | 0 | 6 | 2003–2011 |
| Maurice Greene | 5 | 0 | 0 | 5 | 1997–2001 |
| Jearl Miles-Clark | 4 | 3 | 2 | 9 | 1991–2003 |
| Allen Johnson | 4 | 0 | 1 | 5 | 1995–2005 |
| Dwight Phillips | 4 | 0 | 1 | 5 | 2003–2011 |
| Bershawn Jackson | 4 | 0 | 1 | 5 | 2005–2011 |
| Jackie Joyner-Kersee | 4 | 0 | 0 | 4 | 1987–1993 |
| Kerron Clement | 4 | 0 | 0 | 4 | 2007–2009 |
| Gwen Torrence | 3 | 4 | 1 | 8 | 1991–1995 |
| Butch Reynolds | 3 | 2 | 1 | 6 | 1987–1995 |
| Lauryn Williams | 3 | 2 | 0 | 5 | 2003–2007 |
| Carmelita Jeter | 3 | 1 | 2 | 6 | 2007–2011 |
| Calvin Smith | 3 | 1 | 0 | 4 | 1983–1987 |
| Tyson Gay | 3 | 1 | 0 | 4 | 2007–2009 |
| Marion Jones | 3 | 0 | 1 | 4 | 1997–1999 |
| Angelo Taylor | 3 | 0 | 1 | 4 | 1999–2011 |
| Greg Foster | 3 | 0 | 0 | 3 | 1983–1991 |
| Dan O'Brien | 3 | 0 | 0 | 3 | 1991–1995 |
| John Godina | 3 | 0 | 0 | 3 | 1995–2001 |
Lähteet [muokkaa]
- Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 35–43, 45–52, 57, 70, 143, 148, 388–389. IAAF, 2005.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 2006, s. 72–76. Minerva Kustannus Oy, 2006.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 2008, s. 301–305. Minerva Kustannus Oy, 2008. ISBN 978-952-492-156-5.
- Yhdysvallat Berliinin MM-kilpailuissa 2009, IAAF, viitattu 25.8.2009 (englanniksi)
