Xenoturbellida

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Xenoturbellida
Xenoturbella
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Xenoturbellida
Bourlat ym., 2006
Heimo: Xenoturbellidae
Suku: Xenoturbella
Westblad, 1949
Lajit
  • Xenoturbella bocki
  • Xenoturbella westbladi
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Xenoturbellida Wikispeciesissä

Xenoturbellida on kaksi tunnettua lajia käsittävä, pitkään arvoituksellisena pysynyt eläinryhmä. Vuonna 2006 sen esitettiin muodostavan oman pääjaksonsa kaksikylkissymmetristen eläinten joukossa, sittemmin se on yhdistetty Acoelomorpha-ryhmän kanssa pääjaksoksi Xenacoelomorpha. Molemmat Xenoturbella-sukuun luettavat lajit ovat matomaisia mutapohjien merieläimiä.

Xenoturbellan rakenne on hyvin yksinkertainen. Noin nelisenttiseksi kasvavan eläimen vatsapuolella on värekarvojen reunustama uurre, jossa on suu, joka johtaa säkkimäiseen suoleen; peräaukkoa ei ole. Muitakaan varsinaisia elimiä ei juuri ole, lukuun ottamatta statokystiä, tasapainoelintä jossa on siimallisia soluja ja statoliitteja. Eläimellä ei ole aivoja eikä erityselimiä. Epidermin alla on hajanainen hermosto. Xenoturbella tuottaa sukusoluja, mutta sillä ei ole eriytyneitä sukurauhasia. Lajeja on tavattu Ruotsin, Skotlannin ja Islannin rannikkovesistä.

Xenoturbella kuvattiin tieteellisesti ensi kerran Skagerrakista vuonna 1949.[1] Sitä pidettiin ensin laakamatona (Turbellaria). Sittemmin virheellisten DNA-tutkimusten perusteella se katsottiin nilviäisten sukulaiseksi, jotka värysmatojen tavoin ovat alkusuisia (Protostomata). Tarkemmassa DNA-analyyseissä se kuitenkin osoittautui jälkisuisiin (Deuterostomia) kuuluvaksi kehityslinjaksi ja nostettiin niiden joukkoon kuuluvaksi pääjaksoksi.[2] Jälkisuiset ovat kaksikylkisten joukossa ”kehittyneimpiä” eläimiä, ja niihin kuuluvat Xenoturbellidan lisäksi vain selkäjänteiset (mm. selkärankaiset), esiselkäjänteiset ja piikkinahkaiset). Näiden neljän pääjakson joukossa Xenoturbellida näytti olevan esiselkäjänteisten ja piikkinahkaisten muodostaman Ambulacaria-ryhmän sisarryhmä.[2][3]

Asema horjuu yhä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xenoturbellan asemalle jälkisuisten joukossa ei ole saatu alkionkehitykseen perustuvaa näyttöä.[4] Uusimmissa, mittavaan geeniaineistoon perustuvissa tutkimuksissa ei myöskään ole pystytty vahvistamaan jälkisuishypoteesia, vaan pikemmin saatu viitteitä sukulaisuudesta alkusuisten Acoelomorpha-ryhmän kanssa, joka hiljan on erotettu laakamadoista.[5] Viime kädessä nämä kaksi ryhmää on yhdistetty uudeksi Xenacoelomorpha-pääjaksoksi.[6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. E Westblad (1949) Xenoturbella bocki n. g., n. sp., a peculiar, primitive Turbellarian type. Arkiv för Zoologi 1:3-29
  2. a b SJ Bourlat ym. (2006) Deuterostome phylogeny reveals monophyletic chordates and the new phylum Xenoturbellida. Nature 444:85–88
  3. SJ Bourlat, O Rota-Stabelli, R Lanfear, MJ Telford (2009) The mitochondrial genome structure of Xenoturbella bocki (phylum Xenoturbellida) is ancestral within the deuterostomes. BMC Evol Biol 9: 107.
  4. Strange worm, Xenoturbella. Prof. PZ Myersin blogi (2006) (myös kuva)
  5. A Hejnol ym. (2009) Assessing the root of bilaterian animals with scalable phylogenomic methods. Proc. R. Soc. B doi:10.1098/rspb.2009.0896
  6. Philippe, H., Brinkmann, H., Copley, R.R., Moroz, L.L., Nakano, H., Poustka, A., Wallberg, A., Peterson, K.J., & Telford, M.J. (2011) Acoelomorph flatworms are deuterostomes related to Xenoturbella. Nature, 470, 255–260.
  7. Tyler S, Schilling S (2011) Phylum Xenacoelomorpha Philippe, et al., 2011. In: Zhang, Z.-Q. (Ed.) Animal biodiversity: An outline of higher-level classification and survey of taxonomic richness”. Zootaxa

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]