Heinäpuukasvit

Wikipedia
Ohjattu sivulta Xanthorrhoeaceae
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heinäpuukasvit
Eräs heinäpuulaji (Xanthorrhoea johnsonii).
Eräs heinäpuulaji (Xanthorrhoea johnsonii).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit, Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit, Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset, Angiospermae (Magnoliophytina)
Luokka: Yksisirkkaiset, Monocotyledoneae (Liliopsida)
Lahko: Asparagales
Heimo: Heinäpuukasvit, Xanthorrhoeaceae Dumortier, nom. cons.
Synonyymit
  • Aloaceae Batsch
  • Asphodelaceae Jussieu, nom. cons.
  • Dianellaceae Salisbury
  • Eccremidaceae Doweld
  • Geitonoplesiaceae Conran
  • Hemerocallidaceae R. Brown
  • Johnsoniaceae J. T. Lotsy
  • Phormiaceae J. Agardh
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Heinäpuukasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Heinäpuukasvit Commonsissa

Heinäpuukasvit (Xanthorrhoeaceae) on Asparagales-lahkoon kuuluva kasviheimo. Siihen kuuluvat varsinaisten heinäpuiden lisäksi soihtukasvien (ennen heimo Asphodelaceae) ja päivänliljakasvien (ennen heimo Hemerocallidaceae) alaheimot.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäpuukasvit ovat levinneet Vanhaan maailmaan arktisia alueita lukuun ottamatta ja Etelä-Amerikan länsiosiin.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimo on varsin monimuotoinen ja käsittää puuvartisia, tavanomaisia ruohovartisia, kseromorfisia ja sukkulenttisia yksisirkkaiskasveja. Kaikilla on kuitenkin vanallinen kukinto ja nivelikkäät kukkaperät.[3]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäpuukasvit kuuluvat yhdessä narsissikasvien (Amaryllidaceae) ja parsakasvien (Asparagaceae) kanssa samaan evoluutiopuun haaraan Asparagales-lahkossa. Tämän kehityshaaran ominaisuuksiin kuuluu mm. sikiäimen väliseinämesiäisten sijainti lokeroiden alapuolella.[4]

Kaikkiaan heinäpuukasvien heimossa on nykyisen käsityksen mukaan 41 sukua ja 900 lajia. Nämä luokitellaan kuuluviksi kolmeen alaheimoon, joita aiemmin on pidetty itsenäisinä heimoina.[5]

Asphodeloideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soihtukasvit ovat usein ruusukkeita muodostavia lehtisukkulentteja, geofyyttiruohoja tai paksurunkoisia puita, harvemmin kiipeileviä köynnöksiä. Lehtiasento on kierteinen tai kaksirivinen, lehtilaidat usein hampaiset ja lehtituppi umpinainen (jos lehti on tupellinen). Kukinto voi olla mm. tähkämäinen, ja kukat ovat enemmän tai vähemmän heikosti vastakohtaisia. Kehälehdet ovat tavallisesti vaihtelevissa määrin erillisiä. Sikiäimessä on vain muutamia tai paljon siemenaiheita. Hedelmä on kota, joka voi joskus olla mehevä. Siemen on kulmikas ja siinä on vaippa eli arillus. Kromosomiluku n = (6-)7 [6]

Soihtukasvien keskittymä on Etelä-Afrikassa. Muutoin niitä tavataan Afrikassa, Välimerenmaista Keski-Aasiaan, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa (kartta).

Soihtukasvien alaheimossa on noin 21 sukua ja 785 lajia. Suurimmat suvut ovat aaloet (Aloë, 400 lajia), Bulbine (75 lajia), soihtuliljat (Kniphofia, 70 lajia), Trachyandra (50 lajia), marskinliljat (Eremurus, 45 lajia) ja kirjotähdet (Haworthia, 54-70 lajia). [7]

Xanthorrhoeoideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimossa on vain yksi heinäpuiden suku (Xanthorrhoea), jossa on 30 Australiassa kasvavaa lajia (kartta). Ne ovat ulkonäöltään luonteenomaisia: tukevan, puutuneen varren päässä on tiheä mätäs pitkiä, kapeita lehtiä. Kuolleet lehdet jäävät rungon pintaan ja säilyvät siinä, ellei maastopalo niitä hävitä. Kukinto on pitkä, pysty ja tiheän tähkämäinen, pienikukkainen. Hedelmä on kotamainen. [8]

Hemerocallidoideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivänliljakasvien alaheimo käsittää 19 sukua ja 85 lajia, joita tavataan laajalti maapallolla: Uudesta-Guineasta Uuteen-Seelantiin, Tyynenmeren saarilla, Australiassa (erityisesti), Euraasiassa, Malaijien saaristossa, Intiassa, Madagaskarissa, Afrikassa ja kaksi lajia Etelä-Amerikassa (kartta). Runsaslajisin on Dianella-suku, jonka lajimäärä on 20-40 välillä.[9]

Kasvien ulkoasu vaihtelee. Ne sisältävät saponiineja. Juuret ovat usein turvonneet. Lehdet ovat kahdessa rivissä, umpituppisia, harvoin syrjittäisiä. Kukintokin vaihtelee tyypiltään. Kehäputki on lyhyt, heteenpalhot usein kuviolliset tai paksuuntuneet. Sikiäimessä on muutamia tai paljon siemenaiheita. Hedelmä voi olla marja tai harvoin pähkinä. [10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens 2001:-, viitattu 11.11.2014
  2. Stevens 2001:-, viitattu 11.11.2014
  3. Stevens 2001:-, viitattu 11.11.2014
  4. Stevens 2001:-, viitattu 11.11.2014
  5. Stevens 2001:-, viitattu 11.11.2014
  6. Stevens 2001-, viitattu 11.11.2014
  7. Stevens 2001-, viitattu 11.11.2014
  8. Stevens 2001-, viitattu 11.11.2014
  9. Stevens 2001-, viitattu 11.11.2014
  10. Stevens 2001-, viitattu 11.11.2014