Wozzeck

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wozzeck
Alkuperäinen nimi Wozzeck
Säveltäjä Alban Berg
Libretto Alban Berg
Pohjautuu Georg Büchnerin näytelmään Woyzeck
Kieli saksa
Kantaesitys 14. joulukuuta 1925
Berliini
aikajana Bergin oopperoista
'
Wozzeck
1925
Lulu
1935

Wozzeck on Alban Bergin kolminäytöksinen ooppera, joka pohjautuu Georg Büchnerin näytelmään Woyzeck. Bergiin voimakkaan vaikutuksen tehnyt näytelmä oli ollut Büchnerin kuoleman jälkeen monta vuotta kadoksissa ja löytynyt vasta vuonna 1878.[1]

Wozzeck oli Bergin ensimmäinen ooppera. Hän aloitti sen työstämisen vuonna 1914, mutta työ keskeytyi hänen jouduttuaan asepalvelukseen Itävalta-Unkarin armeijaan ensimmäisessä maailmansodassa. Ooppera valmistui huhtikuussa 1922. Kolme katkelmaa oopperasta esitettiin Frankfurt am Mainissa vuonna 1924 ja kokonaisensiesitys oli Erich Kleiberin johtamana Berliinissä 14. joulukuuta 1925.[1]

Wozzeck sai tuoreeltaan ristiriitaisen vastaanoton. Aavemaiset äänet sekä totutusta poikkeavat ihmisäänen käyttö ja orkestrointi – muiden muassa ravintolaorkesteri, sotilassoittokunta, harmonikka, virittämätön piano ja ylävireiset viulut – aiheuttivat runsaasti mielipiteiden vaihtoa sanomalehtien palstoilla. Jotkut sanoivat Bergiä neroksi; erään kriitikon mielestä Wozzeck oli "valtavin tapahtuma oopperan historiassa sitten Claude Debussyn Pelléasin ja Mélisanden päivien". Toisten mielestä taas Berg oli hullu; Deutsche Zeitungin kriitikon vaikutelma oli: "Kun poistuin Valtionoopperasta, minulla oli tunne, etten ollut käynyt yleisessä teatterissa, vaan hullujenhuoneessa. Näyttämöllä, orkesterissa, nojatuoleissa – kaikkialla pelkkiä mielipuolia." Kun Wozzeck esitettiin seuraavana vuonna Prahassa, syntyi sellainen mellakka, että koko ooppera jouduttiin poistamaan ohjelmistosta poliisin käskystä.[1]

Alban Berg kirjoitti itse oopperastaan seuraavasti: "Säveltämällä Wozzeckin en ole yrittänytkään uudistaa oopperataidetta. Ei liioin ole kysymys halusta luoda hyvää musiikkia. Halusin luoda musiikkia, joka on joka hetki tietoinen vastuustaan draamalle – niin, enemmänkin musiikkia, joka ilmentää itsessään ne välttämättömät ainekset, jotka muuntavat draaman realiteetiksi; tämä työ vaatii säveltäjältä kaikkien näyttämön johdon tehtävien ratkaisemista. Se on suoritettava loukkaamatta musiikin autonomiaa ja ilman musiikkiin kuulumattomien ainesten vaikutusta. – – – Haluan ilmaista, mitä pidän omana osuutenani tästä kaikesta. Suhtautuipa kukin miten tahansa tässä oopperassa esiintyviin musiikin muotoihin, sen ankaraan ja johdonmukaiseen rakenteeseen ja yksityiskohdissa ilmenevään taitoon, minä puolestani pyydän, ettei väliverhon nousemisesta sen laskemiseen saakka kukaan kuulijakunnassa olisi tietoinen fuugien, inventioiden, sarjojen, sonaattien, muunnelmien ja passacaglioiden moninaisuudesta – eikä yksikään, toistan sen, ottaisi vastaan muuta kuin oopperan aatteen, sen hengen, joka ulottuu paljon kauemmaksi kuin Wozzeckin yksilölliset kohtalot."[1]

Suomessa Wozzeckin ensiesitys oli Kansallisoopperassa keväällä 1967. Ohjauksesta vastasi Ralf Långbacka, kapellimestarina oli Ulf Söderblom ja keskeisissä osissa esiintyivät Harri Nikkonen (Wozzeck), Eini Liukko-Vaara (Marie) ja Veikko Tyrväinen (kapteeni).[2]

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wozzeck (baritoni ja puheääni)
  • Marie (sopraano)
  • kapteeni (tenori)
  • tohtori (basso)
  • rykmentinrumpali (tenori)
  • Anders (tenori ja puheääni)
  • Margret (altto)
  • 1. kisälli (basso ja puheääni)
  • 2. kisälli (baritoni)
  • narri (tenori)
  • Marien poika

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumapaikka ja -aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen tapahtumat sijoittuvat saksalaiseen pikkukaupunkiin 1800-luvulla

Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. kohtaus: Wozzeck ajaa kapteenin partaa tämän huoneessa. Kapteeni juttelee Wozzeckin kanssa, puhe kääntyy Wozzeckin aviottomaan lapseen (joka hänellä on Marien kanssa) kapteenin moralisoidessa. Wozzeck puolustautuu: Köyhillä ei ole varaa moraaliin.

Välisoitto, jossa esiintyvät ensimmäisen kohtauksen aiheet, huipentuu orkesterin suureen fortissimoon

2. kohtaus: Tapahtuu peltoaukealla kaupungin laidalla. Wozzeck hakee ystävänsä Andersin kanssa pajukeppejä ja kertoo synkistä tulevaisuudennäkymistään ja oudoista näyistään.

Välisoitto, päättyy sotilasmarssiin

3. kohtaus: Marie katselee huoneestaan, kun sotilasorkesteri marssii kadulla. Marie vilkuttaa rykmentinrumpalille tämän vastatessa. Wozzeck piipahtaa pikaisesti Marien luona, kertoo kokemistaan näyistä.

Välisoitto, Marien aihe ja takautuma marssista

4. kohtaus: Wozzeck on lupautunut tohtorin lääketieteellisiin tutkimuksiin ansaitakseen muutaman lantin. Tohtori suuttuu Wozzeckille, joka on virtsannut kadulle ja pilannut hänen kokeensa. Wozzeck puhuu näyistään ja tohtori päättelee, että yksipuolinen ruokavalio on aiheuttanut mielenhäiriöitä.

Välisoitto

5. kohtaus: Marie tapaa rykmentinrumpalin. Hän ei voi vastustaa kiusausta, ja päästää hänet luokseen.

Väliaika

Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. kohtaus: Marie ihastelee itseään peilistä ja rykmentinrumpalilta saamiaan korvakoruja. Wozzeck yllättää Marien ja aavistaa tapahtuneen, muttei sano mitään. Hän antaa Marielle tohtorilta saamansa rahat ja lähtee matkoihinsa.

Välisoitto, joka alkaa alaspäisellä glissandolla (kuvaa verhon laskua) ja päättyy ylöspäiseen glissandoon (verhon nousu)

2. kohtaus: Kapteeni ja tohtori kohtaavat kadulla. Wozzeckin saapuessa he vihjailevat hänelle Marien ja rykmentinrumpalin suhteesta.

Välisoitto, ennakoi tulevia tapahtumia

3. kohtaus: Wozzeck vaatii selityksiä Marielta hänen suhteestansa rykmentinrumpaliin, mutta Marie kieltää kaiken.

Välisoitto, aluksi edellisen välisoiton musiikkia, sitten Ländler-tanssi ennakoiden seuraavaa kohtausta

4. kohtaus: Sotilaita, kisällejä, naisia ja tyttöjä tanssii kapakan puutarhassa illalla. Marie tanssii rumpalin kanssa, narri ennustaa tulevan veriteon.

Välisoitto, tanssirytmi jatkuu, musiikki vääristyy painajaismaiseksi

5. kohtaus: Sotilaat nukkuvat kasarmilla. Rumpali kehuu uudella valloituksellaan. Wozzeck tappelee juopuneen rumpalin kanssa, mutta häviää kaksintaistelun.

Väliaika

Kolmas näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1.kohtaus: Marie katuu huoneessaan syntejään ja etsii Raamatusta lohdutusta.

Välisoitto, loppuu h-säveleen (joka ennakoi tappoa), Tämä sävel hallitsee seuraavaa kohtausta.

2. kohtaus: Marie ja Wozzeck kävelevät metsäpolulla lähellä lampea, ovat matkalla kaupunkiin. Wozzeck surmaa Marien veitsellä.

Välisoitto, koostuu pelkistä h-sävelistä

3. kohtaus: Wozzeck on majatalossa, ja yrittää unohtaa veritekonsa, tanssii Margretin kanssa. Margret huomaa verta hänen vaatteissaan, Wozzeck pakenee.

Välisoitto

4. kohtaus: Wozzeck palaa lammelle, törmää Marien ruumiiseen. Hän löytää veitsen ja heittää sen lampeen. Veitsi jää liian lähelle rantaa ja Wozzeck kahlaa syvemmälle, hukkuu. Tohtori ja kapteeni kulkevat ohi, kuulevat kummallisia ääniä tekemättä silti mitään.

Välisoitto, jossa kertautuvat kaikki oopperan tärkeimmät aiheet

5. kohtaus: Marien poika leikkii muiden lasten kanssa kadulla. Yksi lapsista sanoo pojalle, että hänen äitinsä on kuollut. Orpo lapsi ratsastaa keppihevosellaan ymmärtämättä mitään.

Wozzeckin muoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergin tuotannossa absoluuttisen musiikin muodot ja kerronta yhdistyvät kiehtovasti: kertovassa oopperassa hän käytti absoluuttisen musiikin muotoja, vastaavasti esimerkiksi viulukonsertossa on taustalla ohjelmallisuus. Wozzeckin musiikillisessa rakenteessa esiintyvät klassiset muodot. Bergin oppilas Fritz Mahler on laatinut seuraavanlaisen taulukon teoksen rakenteesta:


Ensimmäinen näytös

draama kohtaus musiikki
esittely Viisi karaktäärikappaletta
Wozzeck ja kapteeni (1. kohtaus) Sarja
Wozzeck ja Anders (2. kohtaus) Rapsodia
Wozzeck ja Marie (3. kohtaus) Sotilasmarssi ja kehtolaulu
Wozzeck ja tohtori (4. kohtaus) Passacaglia
Marie ja rumpali (5. kohtaus) Andante affettuoso (quasi rondo)


Toinen näytös

draama kohtaus musiikki
Draaman kehittely Viisiosainen sinfonia
Marie ja lapsi, Wozzeck (1. kohtaus) Sonaattimuoto
Kapteeni ja tohtori, Wozzeck (2. kohtaus) Fantasia ja fuuga
Marie ja Wozzeck (3. kohtaus) Largo
Kapakka (4. kohtaus) Scherzo
Kasarmi (5. kohtaus) Rondo con introduzione

Kolmas näytös

draama kohtaus musiikki
Katastrofi ja epilogi Kuusi inventiota
Marie ja lapsi (1. kohtaus) Inventio teemasta
Marie ja Wozzeck (2. kohtaus) Inventio nuotista
Kapakka (3. kohtaus) Inventio rytmistä
Wozzeckin kuolema (4. kohtaus) Inventio heksakordista

Orkesterivälisoitto: inventio sävellajista

draama kohtaus musiikki
Leikkivä lapsi (5. kohtaus) inventio kahdeksasosanuottiliikkeestä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • a b c d Oiva Talvitie ja Kari Rydman (toim.): Sävelten maailma: Musiikinkuuntelijan tietoteos, s. 60–61. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1956.
  • Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 299. Helsinki: Otava, 1967.