Wounded Kneen valloitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wounded Kneen valloitus
Päivämäärä:

27. helmikuuta – 18. toukokuuta 1973

Paikka:

Wounded Knee, Etelä-Dakota

Lopputulos:

Wounded Knee antautui liittovaltion kontrolliin

Osapuolet

Flag of the American Indian Movement.svg AIM

Yhdysvaltain lippu United States Marshals Service
Yhdysvaltain lippu Federal Bureau of Investigation

Komentajat

Dennis Banks
Fools Crow

Alexander Haig

Vahvuudet

noin 200

noin 250

Tappiot

2 kuollutta, useita haavoittuneita

1 haavoittunut

Wounded Kneen valloitus viittaa American Indian Movementin ja paikallisten oglala-siouxien suorittamaan etelädakotalaisen Wounded Kneen kylän valloitukseen 27. helmikuuta – 18. toukokuuta 1973. Valloitus johti paikallisen poliisin ja armeijan yksiköiden suorittamaan piiritykseen, jonka aikana käydyissä tulitaisteluissa kuoli kaksi henkilöä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtuman taustalla olivat Pine Ridgen reservaatin epävakaat olot. Paikalliset oglala-sioux’t olivat närkästyneitä reservaatin järjestyksestä vastanneeseen Guardians of the Oglala Nationin (GOONS) toimintaan ja sen johtaja Dick Wilsonin toimintaan. Wilsonia pidettiin korruptoituneena ja väkivaltaisena. Wilson ja suuri osa GOONSista olivat puoliverisiä, ja heidän väitettiin suhtautuneen vihamielisesti täysverisiin.[1] Varsinaiset väkivaltaisuudet alkoivat oglala-sioux’ihin kuuluneen Wesley Bad Heart Bullin murhasta Buffalo Gapissä 21. tammikuuta 1973. Poliisi pidätti 30-vuotiaan valkoisen huoltoaseman hoitajan ja syytti häntä taposta. Intiaanien mielestä syyte olisi pitänyt nostaa murhasta. AIM:n silloinen johtaja Dennis Banks järjesti mielenosoituksen Buffalo Gapin oikeustalon edessä. Mielenosoitus muuttui väkivaltaiseksi epäselvistä syistä. 11 poliisia loukkaantui ja 27 intiaania pidätettiin, mutta heidät vapautettiin takuita vastaan.[2]

Välikohtauksen jälkeen AIM:n joukot vetäytyivät Rapid Cityyn, jossa syntyi kahakoita heidän ja valkoisten sekä Wilsonin GOONSin kanssa. Ammutun Wesley Bad Heart Bullin sisar Sara sai syytteen mellakoinnista ja väkivaltaisuudesta. Häntä uhkasi jopa 40 vuoden vankeusrangaistus, kun taas hänen veljensä murhaaja olisi saattanut selvitä vain kymmenellä vuodella. Tämä suututti entisestään AIM:n kannattajia.[2]

Valloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

27. helmikuuta 1973 noin parisataa AIM:n kannattajaa ja muutama oglala-sioux ottivat Wounded Kneen kylän haltuunsa, ryöstivät paikallisen kaupan ja ottivat 11 valkoista asukasta panttivangiksi. Tämän jälkeen he alkoivat linnoittaa Pyhän sydämen katolilaisen kirkon ympäristöä juoksuhaudoin ja bunkkerein. Kirkon maastoon oli haudattu useita Wounded Kneen verilöylyssä kuolleita intiaaneja. Monet valloittajista olivat palvelleet Vietnamin sodassa. Valloittajilla oli käytössään noin 50 kivääriä.[2] FBI hälytettiin paikalle ja johdon otti Joseph Trimbach, joka saapui nopeasti intiaanien pystyttämälle tiesululle. Intiaanit neuvottelivat hänen kanssaan ja vaativat korruptio- ja väärinkäytösepäilyjen tutkimusta Pine Ridgessä sekä senaatin kuulemista intiaanien kanssa tehtyjen sopimusten rikkomisesta. Lisäksi vaadittiin Dick Wilsonin erottamista.[1]

Poliisi piiritti alueen seuraavana päivänä 28. helmikuuta ja avuksi tuli myös armeijan yksiköitä panssaroitujen joukkojenkuljetusautojen kanssa. Armeijan yksiköt saattoivat osallistua toimintaan Alexander Haigin Nixonilta saamalla erityisluvalla. Tapaus sai suuren määrän mediahuomiota niin Yhdysvalloissa kuin ulkomaillakin. 29. helmikuuta Etelä-Dakotan demokraattisenaattorit James Abourezk ja George McGovern lensivät paikalle yrittääkseen hillitä tilannetta. Intiaanit suostuivatkin neuvottelemaan Abourezkin kanssa ja vapauttamaan panttivankinsa, mutta osa jäi vapaaehtoisesti paikalle. 2. maaliskuuta intiaanien puolesta lehdessä kirjoittaneen Aaron DeSersanin talo poltettiin ja hän joutui sairaalaan. Tekijöiksi epäiltiin Wilsonin kannattajia.[2]

Piiritys jatkui ja öisin käytiin tulenvaihtoa intiaanien ja poliisin kesken. Wilsonin GOONS-joukot kävivät tulittamassa osapuolia kohti yrittäen provosoida nämä vakavampaan tulitaisteluun keskenään. Media seurasi tapahtuma kiinteästi vielä viikon kuluttuakin. Erään kyselyn mukaan 90 prosenttia amerikkalaisista seurasi tapahtumia uutisista. 7. maaliskuuta intiaaneja yritettiin saada lähtemään uhkaamalla rynnäköllä, mikäli intiaanit eivät lähtisi kello kuuteen mennessä. Kun näin ei tapahtunut, vaihdettiin taktiikkaa. 8. maaliskuuta käytiin tulitaistelu, jossa haavoittu kaksi intiaania. 9. maaliskuuta poliisi purki omat tiesulkunsa toivoen valtaajien lähtevän alueelta omatoimisesti, mutta tiesulkujen purkaminen johtikin vain lisäjoukkojen ja tarvikkeiden virtaan piiritetyille. 12. maaliskuuta intiaanit julistivat Wounded Kneen itsenäiseksi valtioksi. Oglala-sioux’iden vanhin päällikkö Fools Crow johti valiokuntaa, jonka tarkoituksena oli vedota YK:hon, jotta valtiolle saataisiin kansainvälinen tunnustus.[1]

31. maaliskuuta poliisi katkaisi sähköntoimituksen piiritetylle alueelle. Lisäksi toimittajien pääsy alueelle estettiin. Tapaus pysyi kuitenkin julkisuudessa, kun Marlon Brando ei suostunut noutamaan Oscar-palkintoaan itse, vaan lähetti apache-heimoon kuuluneen Sacheen Little Featherin sijaisekseen. 6. huhtikuuta Yhdysvaltain viranomaiset kertoivat suostuvansa intiaanien vaatimuksiin korruption tutkimisesta ja senaatin kuulemisesta. Intiaanit lähettivät edustajansa Washingtoniin, mutta sinne saavuttuaan heitä vaadittiin lopettamaan Wounded Kneen valtaus, mihin taas intiaanit eivät halunneet suostua ennen kuin heidän vaatimuksensa olisi täytetty. Lähetystön intiaanit, mukaan lukien Dennis Banks, pidätettiin.[1]

Valloituksen loppuvaiheilla piiritetyiltä alkoi loppua ruoka.[1] 17. huhtikuuta AIM:n kannattajien onnistui kuitenkin tiputtaa alueelle tarvikkeita lentokoneesta, jota viranomaiset yrittivät karkottaa helikopterilla. Helikopterista ammuttiin piiritetyn kirkon katon läpi ja Frank Clearwater -nimistä cherokee-intiaania osui päähän, mikä johti hänen kuolemaansa. Kuusi muuta intiaania luokkaantui. Seuraava kuolemantapaus tapahtui 27. huhtikuuta, kun Buddy Lamont -niminen intiaani ammuttiin hänen noustessaan ylös poliisin kaasukranaatin täyttämästä bunkkerista.[2] Tämä oli ikään kuin viimeinen isku intiaanien taistelutahdolle. Oglala-sioux’t päättivät lopettaa valloituksen AIM:n vastustuksesta huolimatta. Toukokuun alussa monet piiritetyt intiaanit pakenivat paikalta yön turvin.[1] Aseet luovutettiin 8. toukokuuta,[3] mutta virallinen antautuminen tapahtui 18. toukokuuta.[2]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammutun agentti Williamsin auto.

Tapahtumia seurasi oikeudenkäynti AIM:n johtajia, Russel Mearsia ja Dennis Banksia, vastaan. Oikeudenkäynti pidettiin Minnesotassa, koska Etelä-Dakotasta ei uskottu löytyvän puolueetonta valamiehistöä. Oikeudenkäynnin aikana ilmeni, että FBI oli lahjonut todistajia sekä salakuunnellut syytettyjä ja heidän puolustusasianajajiaan. Piirituomari kumosi lopulta syytteen, kun eräs valamiehistön jäsen sairastui, eikä syyttäjä suostunut oikeudenkäynnin jatkamiseen vajaalla valamiehistöllä. Väkivaltaisuudet Wounded Kneessä jatkuivat vielä tapauksen jälkeenkin ja useita kuoli.[2] 26. kesäkuuta AIM:n jäsen Leonard Peltier tappoi kaksi FBI:n agenttia, Williamsin ja Colerin.[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Wounded Knee 2009. Public Broadcasting System. Viitattu 1.6.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Markku Henriksson: Alkuperäiset amerikkalaiset – Yhdysvaltain alueen intiaanien, inuitien ja aleutien historia, s. 214–218. Helsinki: Gaudeamus, 1986. ISBN 951-662-385-9.
  3. History - Incident at Wounded Knee U.S. Marshals. Viitattu 1.6.2010. (englanniksi)
  4. The Investigation of the Murders of FBI Agents Jack Coler and Ronald Williams FBI. Viitattu 1.6.2010. (englanniksi)

Koordinaatit: 43°8′49″N, 102°22′20″W