World Open (snookerturnaus)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

World Open, aikaisemmin myös järjestetty pitkään nimellä Grand Prix, on maailmanmestaruuskisojen ja UK Championship-turnauksen jälkeen kolmanneksi suurin, ja perinteinen, snookerin ranking-turnaus. Se on käyty vuosittain vuodesta 1982 lähtien, jolloin sen nimi oli Professional Players Tournament, eikä sillä ollut sponsoria. Grand Prix-nimitys tuli käyttöön vuonna 1984, jolloin tapahtumaa sponsoroi tupakkamerkki Rothmans. Vuosina 2001-2003 turnaus järjestettiin nimellä LG Cup. Vuosina 2006-2008 alkaen pääsponsorina toimi kellovalmistaja Royal London Watches, ja aikaisemmin sponsoreina ovat toimineet Totesport sekä Škoda 1990-luvulla. Tapahtuma luotiin alun perin, koska ranking-turnausten määrää haluttiin kasvattaa.

Vuosien mittaan turnauksen palkintorahat ovat kasvaneet huimasti, koska ensimmäisessä turnauksessa voittaja sai palkintorahaa £5 000, kun huippuvuosina voittaja sai £82 500. Viimeisin palkintosumma oli £75 000. [1]

Uusi formaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen turnaus koki muutoksia mentäessä kaudelle 2010/2011, sillä ensinnäkin nimeksi muutettiin World Open [2]. Formaatti on muuttunut myös siten, että edellisen kierroksen selvittäneiden pelaajien vastustajat arvotaan sen sijaan, että kaavio muodostuisi ranking-sijoituksen mukaisesti. Turnaus on myös nykyään avoin eli amatööripelaajillakin on mahdollisuus osallistua karsintoihin.[3]

Historiallisia tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1982 turnaus pelattiin ensimmäisen kerran, jolloin nuori Jimmy White eteni finaaliin, jossa pidemmän korren veti kuitenkin 1970-luvun valtias Ray Reardon. Tämä jäi historiaan Dracula Reardonin viimeisenä suurturnausvoittona. Tämän jälkeen pelipöytiä hallitsi Steve Davis.

Vuonna 1986 finaalissa pelasi kaikkien aikojen vanhin finalisti Rex Williams, joka hävisi tämän kuitenkin Jimmy Whitelle.

Vuonna 1999 Ronnie O'Sullivan teki turnauksen historian ensimmäisen maksimibreikin ensimmäisen kierroksen ottelussaan Graeme Dottia vastaan.

Vuonna 2001 O'Sullivan teki turnauksen historian toisen maksimibreikin toisen kierroksen ottelussaan Drew Henryä vastaan.

Vuonna 2002 Chris Small saavutti ensimmäisen ja ainoan ranking-turnausvoittonsa.

Vuosina 2003 ja 2004 John Higgins teki O'Sullivanin tapaan turnaushistorian kaksi peräkkäistä maksimibreikkiä. Nämä olivat turnauksen historian kolmas ja neljäs lajiaan. Ensimmäinen maksimi tuli finaaliottelussa Mark Williamsia vastaan, ja jälkimmäinen seuraavan vuoden karsintavaiheessa Ricky Waldenia vastaan.

Vuoden 2005 finaalissa John Higgins teki neljään peräkkäiseen erään yli sadan pisteen lyöntisarjan ja teki 494 pistettä siten, että vastustaja O'Sullivan ei saavuttanut pistettäkään. Finaali päättyi murskalukemin 9–2 [4].

Vuonna 2006 nuori Jamie Cope teki turnauksen historian viidennen maksimibreikin ottelussaan Michael Holtia. Saman turnauksen finaalissa oli vastakkain kaksi ranking-turnauksen finaalin ensikertalaista, joista toinen oli Cope. Voittajaksi selvytyi kuitenkin Ronnie O'Sullivanin matkallaan pudottanut Neil Robertson. Vuosina 2006 ja 2007 turnaus aloitettiin poikkeuksellisesti alkulohkomuotoisena.

Vuonna 2007 Tom Ford teki historian kuudennen maksimibreikin ottelussaan mestari Davisia vastaan [5].

Vuonna 2009 Neil Robertson voitti tämän turnauksen jo toistamiseen urallaan [6].

Vuonna 2010 Ronnie O'Sullivan teki ennätyksellisen 10. maksimibreikin uusitussa World Open-turnauksessa, jonka voittajaksi selviytyi juuri The Rocketin finaalissa kaatanut Neil Robertson, joka osallistui kuudennen kerran ranking-turnauksen finaaliin ja saavutti myös kuudennen voittonsa. Turnausmuoto koki myös uudistuksen nopeampien ja lyhyempien pelien muodossa.

Steve Davis voitti 1980-luvulla turnauksen peräti kolme kertaa, ja oli neljä kertaa finaalissa. Parempaan on yltänyt vain Stephen Hendry, joka voitti ensimmäisen kerran vuonna 1987 ja tämän jälkeen 1990-luvulla kolmesti, sekä turnauksen historian menestynein pelaaja John Higgins neljällä voitolla ja seitsemällä finaalillaan. Higginsin viimeisin voitto on vuodelta 2008 ja ensimmäinen vuodelta 1994. Myös Mark Williams on menestynyt turnauksessa hyvin, koska hänen saavutuksensa ovat täysin samat kuin Davisin. Higgins ja Williams ovat menestyneet turnauksessa pääasiassa 2000-luvulla. [7]

Voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Voittaja Finaalivastustaja Tulos
World Open
2019 Englanti Judd Trump Thaimaa Thepchaiya Un-Nooh 10–5
2018 Wales Mark Williams Englanti David Gilbert 10–9
2017 Kiina Ding Junhui Englanti Kyren Wilson 10–3
2016 Englanti Ali Carter Englanti Joe Perry 10–8
World Grand Prix (Ei rankingturnaus)
2015 Englanti Judd Trump Englanti Ronnie O’Sullivan 10–7
Star Xing Pai Haikou World Open
2014 Englanti Shaun Murphy Englanti Mark Selby 10–6
2013 Pohjois-Irlanti Mark Allen Wales Matthew Stevens 10–4
2012 Pohjois-Irlanti Mark Allen Englanti Stephen Lee 10–1
12bet.com World Open
2010 Australia Neil Robertson Englanti Ronnie O'Sullivan 5–1
Grand Prix
2009 Australia Neil Robertson Kiina Ding Junhui 9–4
Royal London Watches Grand Prix
2008 Skotlanti John Higgins Wales Ryan Day 9–7
2007 Hongkong Marco Fu Englanti Ronnie O'Sullivan 9–6
2006 Australia Neil Robertson Englanti Jamie Cope 9–5
Grand Prix
2005 Skotlanti John Higgins Englanti Ronnie O'Sullivan 9–2
Totesport Grand Prix
2004 Englanti Ronnie O'Sullivan Englanti Ian McCulloch 9–5
LG Cup
2003 Wales Mark Williams Skotlanti John Higgins 9–6
2002 Skotlanti Chris Small Skotlanti Alan McManus 9–5
2001 Englanti Stephen Lee Englanti Peter Ebdon 9–4
Grand Prix
2000 Wales Mark Williams Englanti Ronnie O'Sullivan 9–5
1999 Skotlanti John Higgins Wales Mark Williams 9–8
1998 Englanti Stephen Lee Hongkong Marco Fu 9–2
1997 Wales Dominic Dale Skotlanti John Higgins 9–5
1996 Wales Mark Williams Skotlanti Euan Henderson 9–5
Skoda Grand Prix
1995 Skotlanti Stephen Hendry Skotlanti John Higgins 9–5
1994 Skotlanti John Higgins Englanti Dave Harold 9–6
1993 Englanti Peter Ebdon Irlanti Ken Doherty 9–6
Rothmans Grand Prix
1992 Englanti Jimmy White Irlanti Ken Doherty 10–9
1991 Skotlanti Stephen Hendry Englanti Steve Davis 10–6
1990 Skotlanti Stephen Hendry Englanti Nigel Bond 10–5
1989 Englanti Steve Davis Englanti Dean Reynolds 10–0
1988 Englanti Steve Davis Pohjois-Irlanti Alex Higgins 10–6
1987 Skotlanti Stephen Hendry Pohjois-Irlanti Dennis Taylor 10–7
1986 Englanti Jimmy White Englanti Rex Williams 10–6
1985 Englanti Steve Davis Pohjois-Irlanti Dennis Taylor 10–9
1984 Pohjois-Irlanti Dennis Taylor Kanada Cliff Thorburn 10–2
Professional Players Tournament
1983 Englanti Tony Knowles Englanti Joe Johnson 9–8
1982 Wales Ray Reardon Englanti Jimmy White 10–5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chris Turner's SNOOKER ARCHIVE: Grand Prix.
  2. World Snooker World Snooker Tour 2010/11
  3. The Glaswegian Stephen Hendry backs new format as snooker's World Open comes to Glasgow , 12. elokuuta 2010
  4. WWW Snooker John Higgins, MBE (Scotland)
  5. BBC Sport Ford’s new designs for the baize, 15. huhtikuuta 2010
  6. Eurosport Robertson downs Ding to win Grand Prix, 11. lokakuuta 2009
  7. Snooker Images (Arkistoitu – Internet Archive) Grand Prix Tournament Page