Wolfe Tone

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Theobald Wolfe Tone - Project Gutenberg 13112.png

Theobald Wolfe Tone (20. kesäkuuta 1763 Dublin19. marraskuuta 1798 Dublin)[1] oli irlantilainen vallankumouksellinen, jota pidetään Irlannin tasavaltalaisuuden isänä. Hän oli yksi United Irishmen -järjestön sekä vuoden 1798 kapinan johtajista. Ranskan ja Englannin ollessa sodassa Tone kutsui useita kertoja Ranskan laivaston tekemään maihinnousun Irlantiin saadakseen tukea irlantilaisten itsenäisyyskamppailulle.

Varhaisempi toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tone oli vaununtekijän poika. Hän valmistui vuonna 1789 asianajajaksi, mutta ei harjoittanut tätä ammattia pitkään.[1] Yritettyään turhaan suostutella brittiviranomaisia perustamaan sotilastukikohdan jollekin Tyynenmeren saarelle hän omistautui vuodesta 1790 alkaen politiikalle. Vuonna 1791 julkaisemassaan pamfletissa Tone kannatti katolisten emansipaatiota keinona yhdistää irlantilaiset, vaikka hän itse olikin protestantti.[2] Saman vuoden lokakuussa hän perusti United Irishmen -järjestön yhdessä James Napper Tandyn ja Thomas Russellin kanssa. United Irishmen (Yhtyneet irlantilaiset) tavoitteli alun perin lähinnä parlamenttiuudistusta ja äänioikeuden laajentamista, mutta muuttui myöhemmin Tonen vaikutuksesta vallankumoukselliseksi organisaatioksi. Järjestö oli alkujaan pääosin protestanttien hallitsema. Tone toimi vuosina 1792–1793 myös Irlannin katolisten komitean palkattuna sihteerinä ja hän järjesti 1792 Dubliniin katolisten edustajakokouksen, joka painosti parlamenttia hyväksymään vuoden 1793 emansipaatiolain.[1][2] Vaikka Tone edistikin katolisten järjestäytymistä, hän itse oli kirkonvastainen.[1]

Yhteistyö ranskalaisten kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1794 United Irishmenin johtajat ryhtyivät tavoittelemaan vallankumoukselliselta Ranskalta sotilaallista tukea Irlannin itsenäisyystaistelulle.[1] Tone laati Irlantiin Ranskan hallituksen agenttina saapuneelle pastori William Jacksonille selonteon Irlannin oloista, jota ranskalaiset voisivat hyödyntää mahdollista maihinnousua suunnitellessaan. Asiakirja päätyi viranomaisten haltuun, mutta Tone onnistui neuvottelemaan näiden kanssa sopimuksen, jolla hän vältti rangaistuksen: vastineeksi pastori Jacksonia koskevien tietojen luovuttamisesta hän sai paeta Yhdysvaltoihin kesäkuussa 1795.[2] Hän matkusti kuitenkin jo tammikuussa 1796 takaisin Eurooppaan mukanaan Philadelphiassa tapaamaltaan Ranskan lähettiläältä saamansa viesti yleisen turvallisuuden valiokunnalle. Saavuttuaan helmikuussa 1796 Pariisiin hän esitteli Lazare Carnot’lle suunnitelmansa ranskalaisten maihinnoususta Irlantiin. Ranskan hallitus päätti toteuttaa Tonen suunnitelman. Operaation johtoon nimitettiin kenraali Lazare Hoche, ja Tonesta tehtiin hänen adjutanttinsa sekä Ranskan armeijan prikaatinkenraali kesäkuussa 1796.[1][2]

Irlantiin suunnannut 43 alusta ja noin 14 000 miestä käsittänyt laivasto lähti liikkeelle Brestistä 15. joulukuuta 1796. Se pääsi Corkin ja Kentin rannikolle saakka, mutta myrsky ajoi laivat erilleen ja esti maihinnousun.[1][2] Kesällä 1797 Tone yritti uudestaan hollantilaisen laivaston kanssa, mutta maihinnousu epäonnistui tälläkin kertaa.[2] Hochen kuoltua syyskuussa 1797 Tonen asema Ranskassa vaikeutui, mutta hän esitti lokakuussa Ranskan hallitukselle jälleen uuden maihinnoususuunnitelman. Napoleon Bonaparte ei kuitenkaan ollut Irlannin asioista erityisen kiinnostunut, joten Ranskan hallitus suosui nyt varustamaan vain pienen apujoukon Irlannissa suunnitellulle kansannousulle.[2][1]

Irlannin kapina käynnistyi toukokuussa 1798, mutta vähälukuiset ranskalaiset joukot saattoivat tehdä brittejä vastaan vain pieniä iskuja Irlannin rannikoilla. Syyskuussa Tone saapui 3 000 ranskalaisen mukana Donegalin Lough Swillyyn, jossa hän jäi 12. lokakuuta käydyn meritaistelun jälkeen brittien vangiksi. Vaikka hän oli nyt Ranskan armeijan upseeri, hän joutui sotaoikeuteen maanpetoksesta. Oikeudenkäynti pidettiin 10. marraskuuta ja Tone tuomittiin kuolemaan. Hänet oli määrä hirttää kaksi päivää myöhemmin, mutta suunnitellun teloituspäivän aamuna hän viilsi sellissään kurkkunsa auki kynäveitsellä. Hän kuoli haavaan viikkoa myöhemmin.[2][1]

Myöhemmät Irlannissa nousseet kapinaliikkeet nostivat Tonen kansallissankariksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Wolfe Tone (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 5.4.2014.
  2. a b c d e f g h i Nordisk familjebok (1919), s. 335 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.4.2014.