Tämä on suositeltu artikkeli.
Puhuttu versio artikkelista.

Wivi Lönn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Wivi Lönn
Wivi Lönn vuonna 1903.
Wivi Lönn vuonna 1903.
Henkilötiedot
Koko nimi Olivia Mathilda Lönn
Syntynyt20. toukokuuta 1872
Tampere
Kuollut27. joulukuuta 1966 (94 vuotta)
Helsinki
Ammatti arkkitehti
Vanhemmat Mathilda Lönn
Emanuel Wilhelm Lönn
Arkkitehti
Muut nimet Wivi Lönn
Koulutus Teknillinen korkeakoulu
Merkittävät työt Estonia-teatteri, Uusi ylioppilastalo ja Tampereen keskuspaloasema

Olivia Mathilda ”Wivi” Lönn (20. toukokuuta 1872 Tampere – 27. joulukuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti. Wivi Lönn opiskeli Polyteknillisen opiston arkkitehtuurin linjalla ja valmistui vuonna 1896. Lönnin uran keskeisimmät rakennukset syntyivät 1900-luvun alussa. Aktiivisin vaihe kesti hieman yli 15 vuotta, ja jo 1930-luvun alussa hän käytännössä vetäytyi kokonaan alalta.

Keskeisin osa Lönnin tuotannosta on Tampereen ja Jyväskylän ympäristössä. Tampereella sijaitsevat muun muassa entinen Tampereen suomalainen tyttökoulu ja keskuspaloasema. Armas Lindgrenin kanssa Lönn suunnitteli muun muassa Helsinkiin Uuden ylioppilastalon ja Tallinnaan Estonia-teatterin. Lönn suunnitteli yli 30 koulua, vaikkakaan kaikkia ei toteutettu. Koulujen lisäksi hän piirsi useita teollisuusrakennuksia, muun muassa Parviaisen tehtaille. Lönnin töiden vahvuutena on pidetty taitavia pohjaratkaisuja ja tilan taloudellista käyttöä, mutta arkkitehtonisesti hän ei oikeastaan poikennut aikansa tyylistä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wivi Lönn (takana oikealla) arkkitehti­opiskelijoiden kanssa. Eturivissä Torsten Montell, Eliel Saarinen ja Armas Lindgren. Takana Lönnin vieressä Albertina Östman.

Olivia Mathilda Lönn syntyi Tampereella vuonna 1872. Hänen isänsä oli panimomestari Emanuel Wilhelm Lönn ja äitinsä Johanna Maria Mathilda Sirén. Olivia oli perheen toinen lapsi. Hänen isoveljensä Fredrik Wilhelm oli syntynyt 1870. Olivian jälkeen perheeseen syntyivät vielä vuonna 1874 Emil Arvid ja vuonna 1876 Aina Maria. Perhe asui Onkiniemen oluttehtaan lähistöllä tehtaan omistamassa huvilassa. Lönn muisteli viihtyisää ja kaunista lapsuudenkotiaan lämmöllä vielä vanhuuden päivillään.[1]

Mathilda-äiti jäi isän kuoleman takia vuonna 1888 neljän lapsen yksinhuoltajaksi, ja perhe joutui taloudellisiin vaikeuksiin.[2] Mathilda Lönn muutti lapsineen Amuriin ja elätti perhettä pitämällä täysihoitolaisia. Äidillä ei ollut varaa kouluttaa lapsia ylioppilaiksi saakka, mutta keskikoulun kaikki lapset suorittivat. Keskikoulun päästötodistuksen Wivi Lönn sai 1891 Tampereen suomalaisesta tyttökoulusta.[3] Hänellä meni kuusiluokkaisen koulun suorittamiseen kahdeksan vuotta. Pitkittyminen johtui mahdollisesti sairastelusta, sillä ensimmäiselle ja toiselle luokalle jäämisen syyksi oli merkitty poissaolo.[4]

Keskikoulussa Lönnillä oli erinomainen matematiikan opettaja, jonka ansiosta hän oppi laskemaan ylioppilastason matematiikkaa.[5] Matematiikassa hän oli luokkansa paras.[4] Keskikoulun viimeisillä luokilla Lönn oli alkanut käyttää nimestään lyhennettyä muotoa Vivi ja pian sen jälkeen muotoa Wivi. Puhuttelunimi vakiintui myöhemmin hänen arkkitehtinä käyttämäkseen nimeksi.[6]

Lönn aloitti 1892 Tampereen teollisuuskoulun rakennusosastolla, josta valmistui kone- ja rakennusmestareita. Hän oli koulun toinen naisoppilas.[2] Lönnin uravalintaan vaikutti todennäköisesti hänen äitinsä antama esimerkki voimakkaasta, palkkatyön avulla itsenäisesti toimeentulonsa hankkivasta naisesta. Mathilda Lönn kannusti tytärtään taiteelliselle uralle ja hyvän koulutuksen hankkimiseen. Taiteelliset ja matemaattiset lahjat periytyivät Wivi Lönnille mahdollisesti äidin suvusta, sillä Sirénin sukuun kuului muun muassa arkkitehti J. S. Sirén.[7]

Naisille oli vuonna 1891 taattu teollisuuskouluun yhtäläinen opiskeluoikeus, mutta Lönnistä tuli eräänlainen yksityisoppilas.[3] Hän oli kurssin 14 oppilaan joukossa ainoa naisoppilas.[6] Häntä kohdeltiin erittäin suojelevasti, eikä koulussa pidetty sopivana, että hän olisi istunut yhdessä poikien kanssa. Hän sai paljon henkilökohtaista opetusta, mistä oli hänelle ammatillista hyötyä.[3] Harjoitustunneilla opettaja oli aina Lönnin vierellä, ja kokeet sekä muut kuulustelut hän teki yksityisesti.[8]

Lönn suoritti kaksivuotisesta kurssista vain ensimmäisen vuoden. Hän oli kurssinsa paras, ja ilmeisesti sen takia pääopettaja ja arkkitehti Georg Schreck suositteli siirtymistä Helsingin Polyteknilliseen opistoon.[2] Lönn hyväksyttiin syksyllä 1893 opiston arkkitehtuuriosaston ylimääräiseksi oppilaaksi. Varsinaiseksi oppilaaksi hän ei päässyt, sillä siihen edellytettiin ylioppilastutkintoa tai lyseon päästötodistusta.[3] Lönn opiskeli Helsingissä kolmen vuoden ajan ja valmistui arkkitehdiksi 1896.[2] Hänen ei tarvinnut suorittaa ensimmäistä vuosikurssia rakennusmestariopintojen ansiosta. Lönniä ennen arkkitehtuuriosastolla oli aloittanut neljä naista. Heistä kolme oli valmistunut ennen Lönniä, josta tulikin Suomen neljäs arkkitehdiksi valmistunut nainen.[9]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lönn oli taloudellisten syiden takia aloittanut entisen opettajansa Onni Tarjanteen toimistossa jo ennen valmistumistaan.[2] Tarjanteen toimistossa hän osallistui Kansallisteatterin piirtämiseen.[8] Valmistuttuaan Lönn työskenteli yli vuoden, heinäkuulta 1896 lokakuulle 1897, arkkitehtuurin pääopettajan Gustaf Nyströmin toimistossa.[10] Nyström tuki Lönnin uraa ja antoi tälle myös vastuullisia tehtäviä.[2]

Lönn työskenteli Nyströmin toimistossa, kun hän sai entiseltä koulultaan Tampereen suomalaiselta tyttökoululta kutsun tulla suunnittelemaan oppilaitoksen uuden rakennuksen. Koululle oli päätetty rakentaa uudisrakennus, jonka suunnittelijaksi Lönn haluttiin.[11] Tilaustyön ansiosta Lönn päätti perustaa Tampereelle oman toimiston. Hänestä tuli siten Suomen ensimmäinen itsenäisesti työskennellyt naisarkkitehti.[12] Lönnin uran päätuotanto sijoittuu 1900-luvun alkuun, ja töitä oli niin paljon, että hän joutui palkkaamaan avustajia, joista monet olivat naisia, muun muassa piirtäjänä toiminut arkkitehti Hilja Gestrin. Lönnillä oli enimmillään kuusi työntekijää. Lönn vaati alaisiltaan paljon ja tarkisti aina iltaisin näiden tekemät työt. Luovan suunnittelutyön Lönn teki aina itse.[13][14]

Lönn haki tyttökoulun tilauksen vuoksi apurahaa opintomatkaa varten.[11] Nyströmin suosituksesta Lönnille myönnettiin apuraha, jonka turvin hän pystyi tekemään laajan opintomatkan Eurooppaan.[2] Nyström oli todennut Konkordia-liitolle kirjoittamassaan suosituskirjeessä Lönnillä olevan hyvät edellytykset arkkitehdin uralle.[9] Lönn halusi paneutua tyttökoulun tehtävään huolellisesti, ja kesällä 1898 tehdyn matkan pääkohde oli Skotlanti, joka tunnettiin Pohjoismaissa graniittiarkkitehtuuristaan. Lönn vaikuttui brittiläisestä koulusuunnittelusta ja alkoi suunnittelussaan soveltaa periaatetta, jossa koulun tilat ryhmiteltiin avointen hallien ympärille.[2] Tampereen tyttökoulu edustaakin aiemmasta poikkeavaa suomalaista kouluarkkitehtuuria. Lönn suunnitteli luokkahuoneet hallitilojen ympärille ja sisäänkäynnille avaran tilan ulkovaatteita varten. Itse rakennuksessa oli nähtävissä suomalaisen arkkitehtuurin muutosvaihe. Rakennuksen pääovi oli ollut vielä piirustuksissa goottilainen kevytrakenteinen pariovi, mutta siitä muodostui kuitenkin kansallisromanttinen painava tammiovi.[15]

Arkkitehtuurikilpailujen voittoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lönn suunnitteli moniin rakennuksiin hallitsevan tornin.[16] Tampereen keskuspaloaseman letkunkuivatustornin huipulla on alkujaan vartiopaikkana toiminut parveke.[17]

Lönnin uraa kuvastavat hänen koulutyönsä, ja hänen tiedetään tehneen yli 30 koulusuunnitelmaa.[2] Kaikkia ei kuitenkaan toteutettu, mutta Yleisten rakennusten ylihallitus tarjosi taitavaksi tiedetylle arkkitehdille koulujen suunnittelijan paikkaa. Lönn kieltäytyi kunniasta, koska hän halusi säilyttää itsenäisen asemansa.[18] Tampereen suomalainen tyttökoulu valmistui 1902. Jo se toi hänelle mainetta suomalaisen koulusuunnittelun mahdollisena uudistajana. Maine kasvoi entisestään, kun hän voitti Tampereen Aleksanterin koulun (1903) suunnittelukilpailun. Kilpailuvoittoja pidettiin erittäin tärkeinä arkkitehtuurin alan julkisuuden saavuttamiseksi. Lönnin maine taitavana koulurakennusten suunnittelijana takasi hänelle useita muitakin koulutöitä.[19] Hän voitti esimerkiksi Mikkelin Suomalaisen yhteiskoulun (1907) ja Tampereen kauppaoppilaitoksen (1911) suunnittelukilpailut.[13] Aleksanterin koulu muistutti selvästi Tampereen tyttökoulua. Portaikkoja ja auloja koristivat holvistot ja niitä tukevat pylväät, jotka loivat linnamaisen vaikutelman. Sisätilat suunniteltiin suorastaan jyhkeiksi.[20] Kauppaoppilaitos edustaa 1910-luvun punatiiliarkkitehtuuria. Siihen Lönn sai todennäköisesti inspiraatiota Tanskasta, jossa hän oli vieraillut kahdesti vuoden 1909 aikana.[21]

Lönn osallistui useisiin arkkitehtuurikilpailuihin. Hän voitti kuusi kutsukilpailua yksin ja sai useita palkintosijoja Armas Lindgrenin kanssa tekemistään töistä. Lönnin menestystä ei hyväksytty täysin mukinoitta. Kun hän voitti vuonna 1903 Aleksanterin koulun kutsukilpailun, miespuoliset kollegat valittivat ratkaisusta ja kyseenalaistivat Lönnin pätevyyden.[2] Palkintolautakuntaakin syytettiin osaamattomaksi, mutta esimerkiksi arkkitehti Birger Federley puolusti Lönnin työtä.[22] Valitukset eivät menneet läpi, mutta myöhemmin Lönniltä evättiin mahdollisuus toteuttaa kilpailuvoittoehdotuksensa Tampereen vapaaehtoisen palokunnan talosta, jonka suunnittelutyö annettiin Heikki Tiitolalle.[2]

Lönn aloitti 1900-luvun alussa yhteistyön vanhan opiskelutoverinsa Armas Lindgrenin kanssa. Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saarinen oli lakkautettu 1905, minkä jälkeen Lindgren hakeutui yhteistyöhön Lönnin kanssa. Heidän ensimmäisiä yhteisiä töitään olivat ylioppilaskunnan Osakuntatalo, Tallinnan Estonia-teatteri ja Helsingin kauppakujan suunnitelmat. Viimeksi mainittua oli luomassa myös Bertel Liljequist.[2] Lönnin ja Lindgrenin yhteistyössä tekemien rakennusten työnjakoa on pohdittu usein, mutta erityisesti Uuden ylioppilastalon kohdalla Lönn oli tilojen ja pohjakaavojen alkuperäinen suunnittelija.[23] Viimeisessä työstövaiheessa Lindgren ja Lönn suunnittelivat yhdessä tilajärjestelyjä ja teknisiä ratkaisuja.[24] Lönn suunnitteli perinteisesti usein miehille kuuluneet rakenneratkaisut ja Lindgren julkisivujen koristeet, vaikka aikalaiset luulivat asian olevan päinvastoin.[25] Uusi ylioppilastalo oli hyvän yhteistyön tulos, vaikka se saikin aikalaisiltaan kritiikkiä.[26] Sen tornista on tullut Kansallismuseon ja aseman tornin ohella Helsingin keskustan keskeisimpiä maamerkkejä.[27] Lönnin ja Lindgrenin suurin yhteinen työ oli vuonna 1913 valmistunut Estonia-teatteri.[26]

Lönnillä oli laaja tuttavapiiri, mikä vaikutti asiakaskunnan muodostumiseen. Hänet tunnettiin myös taloudellisena arkkitehtinä, minkä ansiosta esimerkiksi Tampereen talouskoulu antoi 1902 Lönnille suunnittelutyön. Hän tuli tunnetuksi naisjärjestöissä, kun hän suunnitteli 1906 Helsinkiin Ebeneser-lastentarhaseminaarin.[2] Lönn voitti vuonna 1907 Tampereen keskuspaloaseman suunnittelukilpailun. Se herätti jälleen keskustelua, ja kilpatoverit arvostelivat erityisesti työn julkisivua. Tampereen kaupunki antoi kuitenkin Lönnille työn lisäksi stipendin ulkomaista opintomatkaa varten. Graniitista rakennettu paloasema kuuluu arkkitehti Ilmi Haapion mukaan Lönnin uran parhaimpiin. Se edustaa kansallisromantiikkaa.[28]

Jyväskylän-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wivi Lönn toimistossaan noin vuonna 1918.[29]
Lönn suunnitteli Jyväskylän Seminaarinmäelle lähes kokonaisen kaupunginosan. Jyväskylän juomatehtaalle hän piirsi punatiilisen tehdasrakennuksen ja kivestä ja puusta rakennetun asuin- ja konttorirakennuksen[30].

Lönn muutti vuonna 1911 Tampereelta Jyväskylään Seminaarinmäelle itselleen suunnittelemaansa huvilaan. Lönnillä oli ilmeisesti useita syitä muuttaa Jyväskylään. Hän on itse maininnut muun muassa paenneensa Tampereelta kiirettä ja puhelinta.[31] Lönnin työmäärä Tampereella oli niin valtava, että varsinaisiin suunnittelutöihin hän oli pystynyt keskittymään lähinnä viikonloppuisin ja öisin.[32] Hänen veljensä Ville ja Emil asuivat myös jo ennestään kaupungissa.[31] Lisäksi on väitetty, että Lönn olisi kyllästynyt Tampereella mieskollegoiden esittämään kritiikkiin.[33]

Lönnin Jyväskylän-toimisto oli pienempi kuin Tampereella. Hänellä oli sielläkin apunaan vähintään yksi rakennusmestari ja osan aikaa insinöörikin. Lönn oli jo ennen muuttoaan suunnitellut Jyväskylään joitakin rakennuksia. Ensimmäinen niistä oli vuonna 1904 valmistunut Kuokkalan kartano.[34] Veljelleen Villelle Lönn suunnitteli 1908 Juomatehtaan isännöitsijän talon, toimitusjohtaja I. W. Pesoniuksen talon vuonna 1910 ja kauppias E. F. Nousiaisen talon vuonna 1911. Lönn suunnitteli vuonna 1912 neljä huvilaa. Kaksi niistä oli Jyväskylän seminaarin lehtorille Kaarle Oksalalle, yksi tohtori Martti Airilalle ja yksi Emil-veljelle. Lisäksi Lönn piirsi 1913 kaupunginkamreerin Anton Heinosen talon ja vuonna 1914 maanmittausinsinööri J. F. Karpion talon. Nämä kaikki sijoittuivat Seminaarinmäelle, ja Lönn saattoikin sanoa suunnitelleensa ”melkein kokonaisen kaupunginosan”.[35]

Asuintalojen lisäksi Lönn suunnitteli Jyväskylään muitakin rakennuksia. Kaupunki oli tilannut jo vuonna 1912 uuden kansakoulun rakennuksen. Pelastusarmeijan uuden rakennuksen ja uimalaitoksen Lönn suunnitteli vuonna 1914 ja postitalon lisärakennuksen vuonna 1915. Lönn jatkoi Jyväskylässä myös koulurakennusten suunnittelua. Naantalin kasvatusopillinen käsityö- ja talouskoulu rakennettiin 1911, Jyväskylän kansakoulu 1912, Rauman yhteislyseo 1912, Lappeenrannan kansakoulu 1912–1913, Kristiinan Suomalainen yhteiskoulu 1913/1915. Vuonna 1914 Lönn piirsi valmiiksi Rovaniemen yhteiskoulun, Säynätsalon kansakoulun ja Jämsän kansanopiston suunnitelmat. Keski-Pohjanmaan kansanopiston ja Nuolialan koulun suunnitelmat valmistuivat vuonna 1917.[35]

Jyväskylässä Lönn ystävystyi pari vuotta nuoremman Hanna Parviaisen kanssa, jonka isä Johan Parviainen oli perustanut 1897 sahan Säynätsaloon.[2] Lönnin ja Parviaisen ystävyyssuhde oli läheinen, ja he muun muassa matkustelivat paljon yhdessä ympäri Eurooppaa. Heillä oli huoneisto Pariisissa.[36]

Muutto Helsinkiin ja uran hiipuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lönnin uran aktiivinen vaihe kesti jonkin verran yli 15 vuotta. Hän keskittyi 1920-luvullakin enää muutamiin suuriin tilaustöihin ja kieltäytyi useista tarjouksista Parviaisen kanssa tekemiensä matkojen takia.[37] Lönnin äidin mielestä ystävyys Parviaiseen verotti uraa arkkitehtinä. Äidin kehotuksesta Lönn oli ostanut vuonna 1919 Helsingin Kulosaaresta talon, johon oli muuttanut. Se ei kuitenkaan lopettanut Lönnin ja Parviaisen ystävyyttä, sillä Parviainen rakennutti seuraavana vuonna itselleen talon viereiselle tontille.[38]

Lönn suunnitteli Hanna Parviaisen aloitteesta 1920-luvulla Parviaisen teollisuusyhtiölle työväenasuntotyyppejä, lastentarhan, vanhainkodin ja sairaalan. Hän myös kaavoitti saaren työntekijöiden omakotitaloja varten. Teollisuusyhtiön talouden romahdettua 1930-luvun alussa osa Lönnin suunnitelmista ei toteutunut.[2] Lönn tutustui Parviaisen kautta muihinkin teollisuussukuihin, kuten Serlachiuksiin ja Schaumaneihin.[37] Konttorirakennusten ohella hänen teollisuustöitään ovat G. A. Serlachius Oy:lle, Kankaan paperitehtaille ja Tikkakosken tehtaille rakennetut virka-asunnot.[35] Lönnin suurin teollisuuslaitostoimeksianto oli Tampereen verkatehtaan uusi varastorakennus sekä muutamien muiden rakennusten muutostyöt.[37] Verkatehdas oli monimuotoinen ja laaja projekti, sillä pelkästään makasiini oli noin 70 metriä pitkä. Sen lisäksi Lönn laajensi muun muassa Theodor Höijerin piirtämää konttorirakennusta. Verkatehtaan rakennukset olivat 1970-luvulla Tampereella pitkällisten kiistojen kohteena, ja vuonna 1977 suurin osa rakennuksista päätettiin purkaa.[39]

Lönn muutti vuonna 1927 NNKY:n taloon Helsingin Pohjoiselle Rautatienkadulle. Parviainen oli lahjoittanut talon rakennusrahastoon kymmenen miljoonaa markkaa, ja Lönn teki piirustukset Aili Ahteen kanssa.[38] Parviaisen tekemän lahjoituksen ansiosta Lönnille ja Parviaiselle oli talosta varattu huoneisto.[2] Parviaisen kuoleman jälkeen Lönn asui rakennuksessa yksin kuolemaansa asti.[38]

Lönn vetäytyi 1930-luvun alussa käytännössä kokonaan arkkitehdin tehtävistä.[37] Hänen viimeinen merkittävä työnsä oli vuoden 1944 Sodankylän observatorio.[36] Lönn oli observatorion johtajan Eyvind Sucksdorffin täti. Lönn suunnitteli hänelle ilmaiseksi observatorion päärakennuksen. Suunnitelmat unohtuivat muutamaksi vuodeksi, ja rakennus valmistui vasta vuonna 1950.[40][41]

Lönnin luopuminen urasta sijoittui aikaan, jolloin rakennustyyli vaihtui 1920-luvun klassismista funktionalismiin.[2] Lönn on itse sanonut, että uudet tyylisuunnat ja erityisesti uudet rakennusmateriaalit olivat ajaneet hänen ohitseen. Tästä syystä hän oli katsonut viisaimmaksi lopettaa. Uran päätyttyä Lönn seurasi edelleen aktiivisesti arkkitehtuurin suuntauksia ja rakentamista.[42]

Lönn kuoli 94-vuotiaana Helsingissä. Hänet haudattiin kotikaupunkinsa Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle.[36]

Yksityiselämä ja persoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lönn matkusteli paljon. Osa hänen matkoistaan oli työmatkoja, ja esimerkiksi Tampereen kauppaoppilaitosta varten hän sai todennäköisesti vaikutteita Tanskan tiiliarkkitehtuurista.[21]

Lönn ei mennyt koskaan naimisiin eikä saanut lapsia. Hän ei kuitenkaan asunut kuin tilapäisesti yksin ennen äitinsä kuolemaa vuonna 1924. Äiti Mathilda Lönn vastasi pitkään tyttärensä taloudenpidosta.[43] Mathilda ja Wivi Lönn asuivat yhdessä Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä. Heidän suhteensa oli lämmin, ja Mathilda-äiti kannusti tytärtään urallaan.[44] Lönnien kanssa asui myös palvelija Hilda Myllymäki.[45]

Lönn eli pitkään yhdessä Hanna Parviaisen kanssa. He muun muassa matkustelivat ja asuivat yhdessä. Koska heidän kirjeenvaihtonsa on tuhottu, ei voida tietää, onko kyseessä ollut ystävyys- vai rakkaussuhde – todennäköisesti kuitenkin jälkimmäinen.[46]

Lönn ei pitänyt puheiden pitämisestä eikä huomiosta, ja siksi häntä on välillä luonnehdittu ujoksi ja syrjäänvetäytyväksi. Sukulaisten mukaan Lönn oli vaatimaton, ystävällinen ja hienotunteinen, ja yksityishenkilönä häntä pidettiin sosiaalisena ja vieraanvaraisena. Hänellä olikin laaja ystävä- ja tuttavapiiri. Arkkitehtinä hän oli itsenäinen, määrätietoinen, sisukas ja luotti omiin kykyihinsä. Hän rakasti arkkitehtuuria ja uppoutui toisinaan työhönsä unohtaen syödä. Lönn keskittyi työhönsä niin kokonaisvaltaisesti, ettei hänellä juuri ollut harrastuksia. Hän hoiti kuitenkin puutarhaa, matkusteli sekä keräsi taidetta ja taide-esineitä.[47]

Lönnin ainoa työn kanssa kilpaillut harrastus oli matkustelu. Varhaisista matkoista monet olivat lyhyitä ja suuntautuivat yhteen tai kahteen kaupunkiin, mutta myöhemmin hän teki jopa kolmen kuukauden mittaisia matkoja.[48] Matkoihin liittyi kuitenkin usein myös työaspekti, sillä hän perehtyi arkkitehtuurikohteisiin myös työn kannalta.[49] Lönnin matkakumppanina ennen ensimmäistä maailmansotaa oli usein häntä tyttökoulussa opettanut Aina Lindell. Myös opiskelutoveri Stina Östman-Beutinger oli vakituinen matkaseuralainen, ja Armas Lindgrenin kanssa Lönn teki erityisesti työhön liittyviä matkoja. Hanna Parviaisen kanssa Lönn teki vuoden 1921 jälkeen ainakin 14 Euroopan-matkaa. Lönn asui matkoillaan muun muassa Östman-Beutingerin luona Saksassa sekä perheystävä ja diplomaatti Pontus Artin luona Moskovassa.[50]

Vuonna 1902 Lönn aiheutti pahennusta Joutsassa, kun hän ajoi polkupyörällä housupuvussa. Pitäjän pappi oli saarnassaan kuvannut näkyä: ”Nyt on synti tullut tähänkin pitäjään, sillä nainen ajaa polkupyörällä housuihin puettuna”[51]

Tunnustukset ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisarkkitehtien yhdistys Architecta kutsui Lönnin kunniajäsenekseen vuonna 1952, ja vuonna 1957 hän sai yhdistyksen ansiomerkin.[36] Lönnin 85-vuotispäivän kunniaksi lyödyn kunniamerkin suunnitteli kuvanveistäjä Aarre Aaltonen tyttärensä, arkkitehti Liina-Kristiina Aaltosen avustamana.[52] Lönn sai 1959 professorin arvonimen.[36][53]

Tampereelle Aleksanterin koulun seinään kiinnitettiin 1986 Lönnin muistolaatta.[36] Kuvanveistäjä Mauno Kivioja suunnitteli laatan Aaltosten muotoileman kunniamerkin pohjalta.[52] Helsingissä paljastettiin vuonna 2006 Hotelli Helkan seinään kiinnitetty muistolaatta.[2] Architectan järjestämän suunnittelukilpailun voitti arkkitehtiopiskelija Roni Koski-Tuuri.[54]

Wivi Lönnin mukaan on nimetty monia kohteita. Tampereella ja Savonlinnassa on hänen nimeään kantavia saleja, ja Tampereen Lions Club -järjestö on nimetty hänen mukaansa.[2] Jyväskylässä on lisäksi Wivi Lönnin katu.[55] Tampereen kadunnimitoimikunta päätti joulukuussa 2020 nimetä osan Pyynikin kirkkopuistosta Wivi Lönnin puistoksi.[56]

Lönn kuului 1800-luvun lopulla pioneerisukupolven naisiin, jotka hakeutuivat erikoiskoulutukseen. Hän oli ensimmäinen omaa arkkitehtitoimistoa johtanut nainen.[57] Hän jäi kuitenkin ajalleen poikkeukselliseksi henkilöksi, sillä suurin osa naisarkkitehdeistä työskenteli vielä pitkään joko miestensä toimistoissa tai valtion rakennushallinnossa.[11] Lönn oli kuitenkin pitkään rakentamisen kirjoitetussa historiassa melko tuntematon hahmo.[57] Hänen elämäntyötään oli alettu arvostaa jo 1950- ja 1960-luvulla erilaisten palkintojen ja arvonimien osalta, mutta taidehistorian tutkimus kiinnostui hänestä vasta 1980-luvulla. Sen jälkeen Lönniä on alettu nostaa esiin eurooppalaisena arkkitehtuurin naispioneerina. Suomessa naiset nousivat itsenäisiksi suunnittelijoiksi paljon aiemmin kuin muissa Euroopan maissa.[58]

Tyyli ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lönnin tyyli oli ajalleen tyypillistä, eikä se juuri poikennut muiden johtavien arkkitehtien tyylistä. Hän seurasi myös läheltä monien muiden suomalaisten arkkitehtien tuotantoa. Hän oli Gustaf Nyströmin oppilas ja alainen ja työskenteli jonkin aikaa Onni Tarjanteen ja Lars Sonckin kanssa. Lönnin omaan tyyliin vaikutti selvästi myös hänen ystävyyssuhteensa Armas Lindgreniin.[59]

Lönnin päätyöt syntyivät 1900-luvun alkukymmenillä, jolloin jugend oli vallitseva tyyli.[37] Lönn edusti kuitenkin enemmän kansainvälistä kuin kansallisromanttista tyyliä ja toisaalta pikemminkin käytännöllistä kuin erityisen omaperäistä. Varhaiskauden julkisissa rakennuksissa on selkeitä romantiikan piirteitä.[5] Hän siirtyi hiljalleen rationaalisempaan suuntaan, ja 1900-luvun alun ihanteista hän irrottautui viimeistään Armas Lindgrenin kanssa tekemissään yhteissuunnitelmissa.[58] Lönnin suunnittelemissa julkisivuissa oli vain vähän koristeita, ja ne olivat edellisiin tyyleihin verrattuna askeettisia. Lönnin suunnittelemia rakennuksia hallitsi usein mahtava torni, ja julkisivuissa saattoi olla arkkitehtuuria keventäneitä koristepäätyjä.[16]

Lönnin vahvuutena voidaan pitää taidokkaita pohjaratkaisuja, joiden ansiosta hän voitti useita kilpailuja. Lönn toteutti annetut tehtävät mielellään mahdollisimman käytännöllisellä ja yksinkertaisella tavalla. Hän säästi taitavasti rakennuskuutioita ja kustannuksia ja oli taloudellisuutensa ansiosta monien tilaajien suosiossa.[5] Taitavuus tilaratkaisuissa näkyi erityisesti valoisissa ja vapaissa pohjakaavoissa. Lönn osasi sijoittaa rakennukset maastoon. Hän hyödynsi tonttien tarjoamat mahdollisuudet ja sijoitti huoneet valon mukaan.[60]

Lönn pyrki materiaaleissaan aitouteen. Hän jätti usein siksi luonnonkiven, puun ja puhtaaksimuurauksen näkyviin. Rapattuja pintoja hän ei juuri käyttänyt.[16]

Lönn oli koulussa matemaattisesti lahjakas ja taitava piirtäjä. Hän suoritti uransa aikana usein lujuuslaskelmat itse.[61] Hän laski itse esimerkiksi kattotuolien, palkkien ja kupolien rakenteet.[32] Hän hoiti myös rakennustyömaidensa valvonnan.[16] Piirustuksissa Lönn käytti usein jo luonnosvaiheissa viivoitinta ja merkitsi piirustuksiin tarkat mitat. Perspektiivipiirustuksia hän teki vain kilpailutöihin.[61]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lönnin koko tuotannosta ei ole olemassa täydellistä luetteloa. Suomen arkkitehtuurimuseossa on huomattavasti Lönnin eri aikoina tekemiään piirustuksia, mutta nekään eivät kata hänen koko uraansa. Lisäksi osassa ei ole päiväystä, eikä kaikkia suunnitelmia ole edes tunnistettu.[34]

Lönnin tuotannon painotus on erityisesti kouluissa sekä lasten ja vanhusten hoitoon tarkoitetuissa rakennuksissa. Keskeisimmässä asemassa olivat koulut, joihin kuului myös tavallisista kouluista poikkeavia talouskouluja ja kansanopistoja.[62] Koulut olivat yksityistalojen jälkeen Lönnin tuotannon yleisin talotyyppi.[13] Kirkkorakennuksia Lönn ei saanut suunniteltavakseen kuin muutamia. Pispalan rukoushuoneen lisäksi hänen suunnitelmiinsa kuuluvat pari pappilaa ja toteutumaton Amurin rukoushuone. Ainoa merkittävä pankki- tai liikerakennus oli vuonna 1911 suunniteltu Oulun säästöpankin rakennus (nyk. tiloissa Säästöpankki Optia). Tämän lisäksi hän suunnitteli muutamia maaseutupankkeja ja apteekkeja.[63] Teollisuuslaitoksille Lönn sen sijaan suunnitteli 1910–1920-luvuilla useita rakennuksia.[18]

Toteutuneet suunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennus Suunniteltu Valmistunut Paikkakunta Muuta[25][64]
Kaksi yksityistaloa 1898 1898 Tampere
Pyynikin koulu, ent. Hämeenpuiston koulu, Suomalainen Tyttökoulu, Tyttölyseo 1899 1902[65] Tampere
Kokemäen yhteiskoulun laajennus 1901 Kokemäki
Huvila Vironmäki 1902 Tampere rantahuvila Teiskon Terälahdessa[66]
Kuutolan talo, käsityö-, talous- ja kasvitarhakoulu 1903 Vilppula laajennettu vanhasta sekatavarakaupasta[67]
Aleksanterin kansakoulu 1903 1904[68] Tampere kilpailuvoitto nimimerkillä ”Koe”
Talouskoulu 1902–1904 1905[69] Tampere kilpailuvoitto
Kuokkalan kartano 1904 1904 Jyväskylä
Stooren talo 1903 1906[70] Jyväskylä Seminaarinlehtori G.A. Stooren talo. Ensimmäinen alueelle rakennettu huvila. [71]
Ebeneser-lastentarhanopettajain seminaari 1906 1908[72] Helsinki
Huvila Kesämaa 1906 1906 Teisko, Tampere[73] rantahuvila Teiskon Paarlahdessa[66]
Huvila Kesäranta 1907 Tampere rantahuvila Teiskon Paarlahdessa[66]
Kansakoulu 1907 1907 Forssa
Kotitalouskoulu 1907 1907 Karjaa
Kasöörin talo 1907 Jyväskylä rakennusta asui Wivi Lönnin veli Wilhelm Lönn vuosina 1907-1920. [71]
Tampereen keskuspaloasema 1907 1908[74] Tampere kilpailuvoitto nimimerkillä ”Piirretty Daavidin tähti”
Pispalan rukoushuone 1908 1908 Tampere tuhoutui tulipalossa 1968[75]
Sortavalan diakonissalaitos 1908 1908 Sortavala paloi 2018[76]
Haiharan puutarhapaviljonki 1908 1908 Tampere purettu
Jääsken lääkärin asunto 1908 1908
Otavan koulu, myöh. Iisalmen tyttölyseo 1908 Iisalmi puujugendia [77]
Renforsin talo 1908 1908 Tampere tuhoutui tulipalossa 1925[78]
Wille Lönnin asuintalo 1908 1908 Jyväskylä
Jyväskylän juomatehdas 1909 Jyväskylä täydentynyt useaan otteeseen (1911, 1929, 1947) toiminnan laajetessa. Tontilta on purettu kaksi Wivi Lönnin suunnittelemaa varastorakennusta.[71]
Yhteiskoulu 1908 1909 Mikkeli Rakennuksen yläosa tuhoutui talvisodassa. Uusi pelkistetympi ulkoasu on Martti Välikankaan suunnittelema.[79]
Kaukajärven kartanon päärakennuksen laajennustyöt 1909[78] 1909 Tampere purettiin 1975[80]
Ruotsalainen yhteiskoulu 1909 1909 Turku
Rautatienkatu 9 1909 1909 Lahti
W. Pesoniuksen talo 1910 1910[70] Jyväskylä
As Oy Kotila 1910 1911[81] Lahti
Sakala-korporaation talo 1911 1911 Tartto, Viro kilpailuvoitto Armas Lindgrenin kanssa
Tampereen kauppaoppilaitos 1911 1911 Tampere kilpailuvoitto nimimerkillä ”T.K.O.”
Säästöpankin talo 1911 1911 Tampere
Säästöpankki- ja asuintalo 1911 1911 Oulu Nykyisin liiketiloissa on Säästöpankki Optia.
Pohjoismaiden yhdyspankin talo 1911 1911 Suolahti purettiin 1972[82]
Varalan urheiluopiston voimisteluhalli 1911 1911 Tampere purettiin 1978[83]
Wivi Lönnin talo 1908–1911 1911 Jyväskylä
F. Nousiaisen talo 1911 1911[70] Jyväskylä
Haapaveden kotitalousoppilaitos 1907 [84] 1911 [85] Haapavesi Lönn suunnitteli myös koulun huonekalut[85]
Lapinniemen tehtaan isännöitsijän asuinrakennus 1911 1912 Tampere[86]
Kasvatusopillinen käsityö- ja talouskoulu 1912 1912 Naantali
Uusi Ylioppilastalo 1912 1912 Helsinki kilpailuvoitto Armas Lindgrenin kanssa nimimerkillä ”Hampus”
korotettu kahdella kerroksella Lindgrenin ja Bertel Liljequistin suunnitelmien mukaan 1924,[87] pihasiipi purettu 1979[88].
Yhteislyseo 1912 1914 Rauma purettiin 1972[89]
Yhteiskoulu 1912 1912 Joensuu
Kaupungin kansakoulu 1912 1912 Jyväskylä
Kaarle Oksalan talo I 1912 1912 Jyväskylä
Kaarle Oksalan talo II 1912 1921[70] Jyväskylä
Martti Airilan talo 1912 1912[70] Jyväskylä purettu[90]
Tampellan isännöitsijän talo 1912 1912 Tampere
Estonia-teatteri 1910–1913 1913 Tallinna, Viro kilpailuvoitto Armas Lindgrenin kanssa nimimerkillä ”Thalia”
Kappalaisen virkatalo 1913 1913 Ilmajoki
Kansakoulu 1913 1913 Säynätsalo palanut
Lastentarha 1913 1913 Säynätsalo purettu
Anton Heinosen talo 1913 1913 Jyväskylä
Yhteiskoulu 1914 1914 Rovaniemi tuhoutui Lapin sodassa 1944[91]
Pelastusarmeijan talo 1914 1914 Jyväskylä
F. Karpion talo 1914 Jyväskylä
Ylisen kartanon talousrakennus 1915 1915 Ylöjärvi
Sulkulan kartanon pehtoorin ja työväen rakennus 1915 1915
Villa Koli 1915 1915 Espoo
Postitalon lisärakennus 1915 Jyväskylä
Parviaisen tehtaat Oy:n konttorirakennus 1916 1916 Säynätsalo
Kaupunginkirjasto 1916 1916 Jyväskylä Muutostyö vanhasta viljamakasiinista
Kankaan tehtaan isännöitsijän asuintalo 1916 1916 Jyväskylä
Tikkakosken tehtaan konttorirakennus 1917 1917 Jyväskylä
Parviaisen tehtaat Oy:n insinöörin ja työväen asuinrakennuksia 1917 1917 Säynätsalo
Konsuli Friisin talo 1917 1917 Hanko
Olánin talo 1917 1917 Tampere
Nuolialan kansankoulu 1919[92] Pirkkala
Schaumanin tehtaan virkailijatalo 1919 1919
Yksityistalo 1919 1919 Tampere
Myllykylän kansakoulu 1919 1919 Tuusula
Rauharannan pappila 1919 Äänekoski pappilan rakennukset on merkitty suojelukohteiksi[93]
Villa von Konov 1920 1920 Kulosaari, Helsinki
Tampereen verkatehtaan virkailijatalo 1921 1921 Tampere purettiin 1970–1980-lukujen vaihteessa[39]
Tampereen verkatehtaan konttori sekä asuinrakennuksia 1921–1923 1921–1923 Tampere purettiin 1970–1980-lukujen vaihteessa[39]
A. W. Strengin talo 1921 1921 Jyväskylä
Lastentalo 1923 1924 Hyvinkää tuhoutui tulipalossa 2006[94]
Wuorelan voimistelutalo 1923 1923
Tampereen verkatehtaan makasiinirakennus 1921–1923 1923 Tampere purettiin 1981[39]
Parviaisen tehtaat Oy:n lastentarha 1923 1923 Säynätsalo
Talouskoulun lisärakennus 1924 1924 Tampere
Haapaveden Opisto, päärakennus 1917 [95] 1925 [85] Haapavesi puujugendia[85]
Parviaisen tehtaat Oy:n sauna- ja pyykkilaitos 1925 1925 Säynätsalo
Kansakoulu (Puistokadun koulu) 1915, 1925[96] 1926 Savonlinna
Vanhainkoti ja sairaala 1926 1926 Säynätsalo
Parviaisen tehtaat Oy:n työväen asuntoja 1926 1926– Säynätsalo
Parviaisen tehtaat Oy:n virkailijan ja insinöörin asunnot 1926 1926 Säynätsalo
Muuratsalon saaren kaavasuunnitelma 1926 1926
Huvila Anghern 1920 1926 Biarritz, Ranska
Kunnan vanhainkoti [97] 1926–1927 1927 Säynätsalo
Parviaisen tehtaat Oy:n talli- ja elokuvateatterirakennus 1927 1927 Säynätsalo muutossuunnitelma vanhasta navettarakennuksesta
NNKY:n talo, Hotelli Helka 1922–1928 1928 Helsinki Aili-Salli Ahde-Kjäldmanin kanssa
Kylpylaitos 1928 1928 Kuopio
NNKY:n talo, Hospitz 1930 1933[98] Savonlinna
Observatorio 1940-luku 1940-luku Nurmijärvi
Tähtelän observatorion päärakennus 1944–1945 1950[40] Sodankylä purettiin 2010[99]

Toteutumattomia suunnitelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennus Suunniteltu Paikkakunta Muuta
Kansankirjastotalo 1902 Oulu
Vapaapalokunnan rakennus 1908 Tampere kilpailuvoitto
Tallinnan virolainen tyttökoulu 1909 Tallinna
Kauppakuja[100] 1913 Helsinki kilpailuvoitto (2. palkinto) Armas Lindgrenin ja Bertel Liljequistin kanssa
Parviaisen tehtaat Oy:n johtajan asunto 1926 Säynätsalo

Kuvia Lönnin suunnittelemista rakennuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haapio, Ilmi: ”Wivi Lönn 20.5.1872–27.12.1966”, Suomalaisia vaikuttajanaisia. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08292-9.
  • Kanniainen, Kari: Wivi Lönn, arkkitehti (PDF) Oulun kirjasto. Viitattu 11.3.2018.
  • Kivinen, Paula: Tampereen jugend. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1982. ISBN 951-1-06941-1.
  • Lehto, Anna-Leena: Elämää ja arkkitehtuuria naisten talossa – arkkitehti Wivi Lönnin kotitalo 100 vuotta. Jyväskylä: Kauko Sorjosen säätiö, 2011. ISBN 978-952-92-8247-0.
  • Suominen-Kokkonen, Renja: The Fringe of a Profession - Women as Architects in Finland From the 1890s to the 1950s. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1992. ISBN 951-9057-07-2.
  • Suominen-Kokkonen, Renja: ”Naisarkkitehti vuosisadanvaihteen suomalaisessa arkkitehtuurimaisemassa – Wivi Lönn”, Katsomuksen ihanuus: Kirjoituksia vuosisadanvaihteen taiteista. Toimittaneet Pirjo Lyytikäinen, Jyrki Kalliokoski ja Mervi Kantokorpi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996. ISBN 951-717-894-8.
  • Suominen-Kokkonen, Renja: ”Osakuntien koti”, Uusi ylioppilastalo: 100 vuotta Helsingin sydämessä. Toimittanut Jari Eerola. Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-164-7.
  • Suominen-Kokkonen, Renja: ”Lönn, Wivi (1872–1966)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 388–390. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
  • Wivi Lönnin työluettelo 1898–1945 (PDF) Oulun kirjasto. Viitattu 15.4.2018.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Lehto, s. 17.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Suominen-Kokkonen: Suomen kansallisbiografia 6.
  3. ↑ a b c d Lehto, s. 19.
  4. ↑ a b Kivinen, s. 35.
  5. ↑ a b c Lehto, s. 25.
  6. ↑ a b Kanniainen, s. 2.
  7. ↑ Kanniainen, s. 1.
  8. ↑ a b Haapio, s. 98.
  9. ↑ a b Lehto, s. 20.
  10. ↑ Kivinen, s. 37.
  11. ↑ a b c Suominen-Kokkonen 1996, s. 158.
  12. ↑ Lehto, s. 21.
  13. ↑ a b c Lehto, s. 22.
  14. ↑ Kivinen, s. 41.
  15. ↑ Kivinen, s. 43, 45–46.
  16. ↑ a b c d Haapio, s. 100.
  17. ↑ Kivinen, s. 60.
  18. ↑ a b Lehto, s. 23.
  19. ↑ Suominen-Kokkonen 1996, s. 161.
  20. ↑ Kivinen, s. 50.
  21. ↑ a b Kivinen, s. 54.
  22. ↑ Haapio, s. 101.
  23. ↑ Suominen-Kokkonen 2010, s. 64.
  24. ↑ Suominen-Kokkonen 2010, s. 76.
  25. ↑ a b Schilman, Pirkko-Liisa: Wivi Lönn – Suomen ensimmäinen omaa toimistoa johtanut naisarkkitehti Naisten Ääni. 9.3.2017. Viitattu 7.10.2017.
  26. ↑ a b Suominen-Kokkonen 2010, s. 98, 100.
  27. ↑ Ilonen, Arvi: Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa – arkkitehtuuriopas, s. 63. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23193-6.
  28. ↑ Haapio, s. 103.
  29. ↑ Lehto, s. 114.
  30. ↑ Juomatehdas tiedonjanoisille Finnica. Viitattu 30.7.2018.
  31. ↑ a b Lehto, s. 31.
  32. ↑ a b Kanniainen, s. 5.
  33. ↑ Lehto, s. 32.
  34. ↑ a b Lehto, s. 115.
  35. ↑ a b c Lehto, s. 116–117, 121.
  36. ↑ a b c d e f Ronimus-Poukka, Päivi: Naisarkkitehti Wivi Lönn (1872–1966) Koskesta voimaa. Viitattu 30.3.2020.
  37. ↑ a b c d e Kanniainen, s. 6.
  38. ↑ a b c Haapio, s. 106.
  39. ↑ a b c d Kivinen, s. 78–81.
  40. ↑ a b Kataja, Eero: ”Kummilapsi Lapissa: Tähtelän observatorio Sodankylässä”, Kaisaniemestä Kumpulaan, s. 128–129. Toimittanut Heikki Nevanlinna. Helsinki: Ilmatieteen laitos, 2005. ISBN 951-697-602-6. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.8.2018).
  41. ↑ Lyhyt historia University of Oulu. Viitattu 13.8.2018.
  42. ↑ Kanniainen, s. 7.
  43. ↑ Lehto, s. 129.
  44. ↑ Lehto, s. 131.
  45. ↑ Lehto, s. 132.
  46. ↑ Markkanen, Kristiina & Virtanen, Leena: Wivi & Hanna, s. 168–174. Jyväskylä: Atena, 2021. ISBN 978-952-300-840-3.
  47. ↑ Lehto, s. 27.
  48. ↑ Lehto, s. 123.
  49. ↑ Lehto, s. 124.
  50. ↑ Lehto, s. 126.
  51. ↑ Wivi Lönn Suomen ensimmäinen omaa toimisto johtanut naisarkkitehti 2017. Naisten ääni. Viitattu 10.3.2022.
  52. ↑ a b Wivi Lönnin muistolaatta Tampereen kaupunki/Tampereen nykytaiteen museo. Viitattu 24.3.2018.
  53. ↑ Rakennushallituksen kertomus vuodelta 1969. Suomen Virallinen Tilasto XVI: 48. Viitattu 3.9.2018
  54. ↑ Wivi Lönn -muistolaatan suunnittelukilpailu Architecta. Viitattu 24.3.2018.
  55. ↑ Postinumerohaun tulos (Hakusana: Wivi Lönnin katu) Posti. Viitattu 27.4.2014.
  56. ↑ Jari Mylläri: Kuka oli Rosa Clay ja Adolf Aarno? Aamulehti 17. joulukuuta 2020, Moro-liite s. 19. Samoma Media.
  57. ↑ a b Suominen-Kokkonen 1996, s. 154.
  58. ↑ a b Suominen-Kokkonen 1996, s. 166.
  59. ↑ Suominen-Kokkonen 1996, s. 165.
  60. ↑ Wivi Lönn (1872–1966) (pdf) Tampereen kaupunki. Viitattu 10.3.2018.
  61. ↑ a b Arkkitehtiesittely: Wivi Lönn Suomen Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 22.2.2016.
  62. ↑ Suominen-Kokkonen 1996, s. 163.
  63. ↑ Suominen-Kokkonen 1996, s. 164.
  64. ↑ Wivi Lönnin työluettelo 1898-1945.
  65. ↑ Kivinen, s. 45.
  66. ↑ a b c Tampereen Aitolahden ja Teiskon rakennuskulttuuri 2008. Tampereen kaupunki. Viitattu 16.4.2020.
  67. ↑ Ruoho, Eija: Kulttuurihistoriallisesti arvokas Kuutola meni vihdoin kaupaksi – Lähiseudun toimijat tulivat Vilppulassa apuun 11.10.2017. Aamulehti. Arkistoitu 5.8.2018. Viitattu 5.8.2018.
  68. ↑ Kivinen, s. 49.
  69. ↑ Kivinen, s. 51.
  70. ↑ a b c d e Lehto, s. 119.
  71. ↑ a b c Lounaispuiston kortteli : kulttuurihistoriaa ja lisärakentamista koskeva selvitys 24.8.2018. Jyväskylän kaupunki. Arkistoitu 5.7.2020. Viitattu 5.7.2020.
  72. ↑ Säätiö Ebeneser-säätiö. Viitattu 6.8.2018.
  73. ↑ Kivinen, s. 69.
  74. ↑ Kivinen, s. 59.
  75. ↑ Kivinen, s. 64.
  76. ↑ Sorjonen, Olli: Kuvagalleria: Wivi Lönnin suunnittelema Sortavalan entisen diakonissalaitoksen sairaalarakennus paloi sunnuntaina Karjalainen. 21.5.2018. Sanomalehti Karjalainen Oy. Arkistoitu 6.8.2018. Viitattu 5.8.2018.
  77. ↑ Iisalmen kulttuuriympäristö. Rakennuskulttuuriselvitykset 2014. Iisalmen kaupunki. Arkistoitu 10.8.2016. Viitattu 5.8.2018.
  78. ↑ a b Kivinen, s. 70–71.
  79. ↑ Mikkelin yhteiskoulu, Otto Mannisenkatu 10 Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta. Viitattu 7.8.2018.
  80. ↑ Kivinen, s. 76.
  81. ↑ Kontu, Marjaana: 110 vuotta torin ympärillä - tässä on taloja jokaiselta vuosikymmeneltä Uusi Lahti. 16.10.2015. Viitattu 7.8.2018.
  82. ↑ Ramin Kortti 45: Suolahden Satamakatu – kunnes kaikki 70-luvulla purettiin 16.3.2014. Äänekosken Kaupunkisanomat Oy. Viitattu 3.8.2018.
  83. ↑ Kivinen, s. 65–66.
  84. ↑ Mäkiniemi, Kaisa: Pohjois-Pohjanmaan kirkonkylien muuttuva kulttuuriympäristö. Pohjoispohjalaiset kirkonkylät muutosten kuvaajina – Rantsila, Kärsämäki, Tyrnävä ja Haapavesi, s. 198. Julkaisu A 55. Oulun yliopisto. Arkkitehtuurin osasto, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.8.2018).
  85. ↑ a b c d Pohjois­-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 − Haapavesi 2015. Pohjois-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 5.8.2018. Viitattu 5.8.2018.
  86. ↑ Kivinen, s. 77.
  87. ↑ Suominen-Kokkonen 2010, s. 90.
  88. ↑ Yrjänä, Jouni: Liikeyritys – ylioppilaskunta kiinteistöyrittäjänä, s. 234 teoksessa Eerola 2010.
  89. ↑ Ovaska, Marja-Riitta: Lyseon purkaminen oli kaikkien aikojen kulttuuriskandaali Lalli.fi. 27.11.2014. Arkistoitu 3.8.2018. Viitattu 3.8.2018.
  90. ↑ Ruusupuiston alueen vaiheita (s. 12) 2012. Jyväskylän kaupunki. Arkistoitu 13.8.2018. Viitattu 13.8.2018.
  91. ↑ Lapin lääninhallituksen kortteli – rakennushistoriaselvitys Vuosi = 2017, s. 14. Senaatti. ISBN 978-952-7239-19-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.8.2018).
  92. ↑ Nuolialan koulun laajennus – viitesuunnitelma (pdf) pirkkala.fi. Arkistoitu 6.8.2018. Viitattu 6.8.2018.
  93. ↑ Äänekoski Rotkolan asemakaavan muutos ja laajennus. Kaavaselostus 22.11.2016. Äänekosken kaupunki. Arkistoitu 5.8.2018. Viitattu 5.8.2018.
  94. ↑ Lastentalo paloi Hyvinkäällä Yle Uutisten artikkeliarkisto. 29.10.2008. Yleisradio. Viitattu 6.8.2018.
  95. ↑ Haapaveden Opisto. Opiston esittely Haapaveden Opisto. Viitattu 6.8.2018.
  96. ↑ Puistokadun koulu Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta. Viitattu 7.8.2018.
  97. ↑ Mallikelpoinen vanhainkoti, Suomen Kuvalehti, 12.02.1927, nro 7, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  98. ↑ Tarinamme Hotelli Hospitz. Viitattu 13.8.2018.
  99. ↑ Nevanlinna, Heikki: Jaakko Keränen – Suomen sääprofessori, s. 143. Ilmatieteen laitos & Sodankylän geofysiikan observatorio, 2014. ISBN 978-951-697-848-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.8.2018).
  100. ↑ Waker, Henrik: Teollisuuden ja yhteiskunnan palveluksessa – Arkkitehti Bertel Liljequist (1885 – 1994) tuotantolaitosten suunnittelijana maailmansotien välisenä aikana, s. 31. väitöskirja. , 2009. ISBN 978-952-10-5698-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.5.2018).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jäppinen, Jussi: Wivi Lönn : muistojen albumi. Jyväskylä: Kauko Sorjosen säätiö, 2021. ISBN 978-952-68170-6-4.
  • Markkanen, Kristiina & Virtanen, Leena: Wivi & Hanna : arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet. Jyväskylä: Atena, 2021. ISBN 978-952-300-840-3.
  • Kummala, Petteri (toim.): Wivi Lönn 1872–1966 Arkkitehti. Helsinki: Parvs, 2022. ISBN 978-952-7441-11-4

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wivi_Lönn&oldid=22293846”