Wiola Talvikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viola Talvikki Nikkanen
Viola Nikkanen vuonna 1959
Viola Nikkanen vuonna 1959
Henkilötiedot
Syntynyt6. joulukuuta 1934 (ikä 89)
Viipuri
Kansalaisuus  Suomi/ Yhdistynyt kuningaskunta
Lapset tytär Marlene ”Marle” Mikkola
Muusikko
Taiteilijanimi Wiola Talvikki
Wiola Talvi
Laulukielet suomi, englanti
Aktiivisena 1956–
Yhtyeet Onni Gideonin orkesteri

Viola Talvikki Nikkanen (Wiola Talvikki, nykyisin Wiola Talvi; s. 6. joulukuuta 1934 Viipuri) on suomalaissyntyinen englantilainen laulaja.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onni Gideon etsiskeli vuoden 1956 alussa orkesteriinsa uutta laulajaa, ja käännyttyään Toivo Kärjen puoleen, tämä ehdotti hänellä koelaulussa käynyttä Viola Nikkasta. Gideon järjesti tälle koe-esiintymisen ja piti nuoren naisen tummasta äänestä ja upeasta ulkoisesta olemuksesta. Lisäksi hän lauloi erinomaista englantia oleskeltuaan pitkään Lontoossa au pairina. Gideonin ehdotuksesta Viola Nikkanen alkoi käyttää taiteilijanimeä Wiola Talvikki. Ensimmäisen levynsä Lullaby of Birdland Talvikki levytti helmikuussa 1956.

Talvikista kehittyi nopeasti kansainvälisen luokan laulaja. Aikalaiskriitikot pitivät häntä Suomen parhaana jazzvokalistina. Talvikki kävi keikoilla myös ulkomailla, ja hänen vierailunsa Itä-Saksassa oli menestys, josta kirjoiteltiin jopa lontoolaisissa musiikkilehdissä. Vuonna 1959 Talvikki esiintyi Hannes Häyrisen Fennada-Filmille ohjaamassa musiikkikavalkadissa Iskelmäketju, esittäen kappaleen ”You Go to My Head”, jonka hän myös lauloi levylle. Lisäksi hän esiintyi viikoittain televisiossa Music, music, music -ohjelmassa.

Suomen show-ympyrät tuntuivat kuitenkin Talvikista pieniltä, ja hän lähti tulevan puolisonsa perässä Lontooseen, jatkaen esiintymisiä Englannissa mm. televisiossa. Lastensa syntymän jälkeen hän oli muutaman vuoden sivussa, mutta palasi vuonna 1968 taas musiikkiuralleen keikkailemalla ja esiintymällä televisiossa sekä tekemällä englanninkielisiä käännöksiä Toivo Kärjen lauluihin.

1970-luvulla Talvikki esiintyi yökerhoissa ja kiersi Tom Jonesin kiertueella ympäri maailmaa. 1974 hän esiintyi viikon pari itse kokoamansa orkesterin säestämänä Dar es-Salaamin Kilimanjaro-hotellissa. Hänen laulunsa ja vierailunsa oli suuri ilo Dar-es-Salaamin suomalaisille, joitten kanssa hänellä oli tilaisuus seurustella vapaa-aikanaan. Mm. viikonloppuna käytiin yhdessä Silversands-hiekkarannalla. Hän esiintyi myös Yhdysvaltain presidentille Jimmy Carterille Glenn Millerin orkesterin kanssa. Vuonna 1989 Talvikki vieraili Suomessa ja levytti albumillisen jazzia täkäläisten muusikkojen kanssa.

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkiarkisto myönsi Talvikille vuonna 2020 Suomen Jazzlegenda -palkinnon.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Wiola Talvikin tytär Marlene ”Marle” Mikkola on jazzlaulaja.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lullaby of Birdland / Armaani sä silloin oisit (Decca SD 5350 • 1956)
  • Kun tuuli huokaa / Malaguena (Decca SD 5356 • 1956)
  • Amado Mio / Luokseni jääthän (Parlophone PAR 901 • 1959)
  • Muistatko / Hän nyt jo toisen orjaksensa saa (Parlophone PAR 903 • 1959)
  • Tuhat laulua lemmestä (Odeon PLD 201 • 1959) B-puolella Jörgen Petersen
  • Ei koskaan sunnuntaisin / Damaskon yössä (Manhattan MAN 51 • 1960)
  • Ikkunasi alla / Kerrothan (RCA FAS 919 • 1964)

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wiola Talvikki laulaa (Rytmi RN 4044 • 1956)
  • Tunnelmasta toiseen (Rytmi RN 4045 • 1956)
  • Wiola Talvikki & Onni Gideon (Parlophone PAR EP 401 • 1959)
  • Wiola Talvikki & Jokerit (Parlophone PAR EP 402 • 1959)
  • Benny Bailey Suomessa (Parlophone PAR EP 407 • 1959)
  • Jazz (Parlophone PAR EP 408 • 1959)

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yours (Bluebird BBL 1078 • 1989)
  • Onni Gideonin Kvintetti 1955–1957 Live. Solistit: Wiola Talvikki, Annikki Tähti (Fino ‎– CD-123 • 2009)
  • Jazzvokalismia 1956–1960. Levy-yhtiö Sointu, 2020.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haavisto, Jukka: Puuvillapelloilta kaskimaille: Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa. Otava, 1991.
  • Latva, Tony – Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]