Wintoninkultamyyrä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wintoninkultamyyrä
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Afrosoricida
Alalahko: Chrysochloridea
Heimo: Kultamyyrät Chrysochloridae
Alaheimo: Chrysochlorinae
Suku: Cryptochloris
Laji: wintoni
Kaksiosainen nimi
Cryptochloris wintoni
(Broom, 1907)
Levinneisyyskartta
Wintoninkultamyyrän levinneisyys
Wintoninkultamyyrän levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Wintoninkultamyyrä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Wintoninkultamyyrä Commonsissa

Wintoninkultamyyrä[2][3] eli wintoninkultakontiainen[4] (Cryptochloris wintoni) on Etelä-Afrikassa endeeminen, äärimmäisen uhanalainen nisäkäslaji. Sitä uhkaa elinympäristön tuhoutuminen timanttikaivosten aiheuttamien maisemanmuutosten sekä hiekkarantojen turismin takia.[1]

Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on "hiekkakultiainen",[2] mutta suomen kielen lautakunnan mukaan sana "kultiainen" muistuttaa lempinimeä eikä herätä mielikuvaa nisäkkäännimestä.[5]

Wintoninkultamyyrällä on muiden kultamyyrien eli kultakontiaisten tavoin lyhyet mutta voimakkaat eturaajat ja sukkulanmuotoinen vartalo. Silmiä, ulkokorvia eikä häntää ole lainkaan. Turkki on tiheä ja nahka paksu.

Wintoninkultamyyriä on tavattu ainoastaan kolme yksilöä, nekin yli 50 vuotta sitten, Port Nollothin rantadyyneiltä Etelä-Afrikan Northern Cape -provinssista, Succulent Karoon aavikkolueella. [1][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Cryptochloris wintoni IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus niskkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 21.9.2010.
  3. Hatikan nimistöhaku 2006 Luettu 21.9.2010
  4. Valste, Juha & Cajander, Veli-Risto: Maailman luonto: Nisäkkäät 1, s. 97–99. Espoo: Weilin+Göös, 1998. ISBN 951-35-6493-2.
  5. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.
  6. WWF
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.