William Nylander

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kasvitieteilijästä. Samannimistä jääkiekkoilijaa käsittelee artikkeli William Nylander Altelius.
William Nylander (1885)

William Nylander (3. tammikuuta 1822 Oulu29. maaliskuuta 1899 Pariisi) oli kasvitieteilijä ja Helsingin yliopiston ensimmäinen kasvitieteen professori vuosina 18571863. Vuodesta 1863 hän toimi vapaana tutkijana Pariisissa. Hän oli jäkälätutkija ja julkaisi vuonna 1854 uuden luonnollisen jäkäläjärjestelmän.

Nylander valmistui ylioppilaaksi vuonna 1839 Turussa. Vuonna 1847 ollessaan 25-vuotias hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingissä Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa. Lääkärin ammattinsa ohella hän oli kiinnostunut eläin- ja kasvitieteestä, ja hän tutki mm. hyönteistiedettä. 1850-luvulla hän kiinnostui yhä enemmän kasvitieteestä ja erityisesti jäkälistä. Nylander toimi aktiivisesti Societas pro Fauna et Flora Fennica -seurassa. Hänen julkaisujaan Helsingin seudun ja Karjalan kasvistosta pidetään Suomen floristisen tutkimuksen lähtökohtana ja monien myöhempien selvitysten malleina. Nylander työskenteli apurahojen turvin vuosina 1850-1857 Pariisissa, jossa hän keskittyi jäkälien tutkimukseen.

Yliopistoon perustettiin vuonna 1852 uusi kasvitieteen oppituoli, kun edellinen eläintieteen ja kasvitieteen yhdistetty professuuri jaettiin näiden oppiaineiden kesken kahdeksi itsenäiseksi viraksi. Nylander haki tätä virkaa ja tuli valituksi. Entistä yhdistettyä virkaa hoitanut Alexander von Nordmann jatkoi eläintieteen professorina. Nylander nimitettiin virkaan vuonna 1857. Hän julkaisi yhdessä lääkäri Thiodolf Saelanin kanssa vuonna 1859 luettelon Suomen kasvi- ja sienilajeista ja niiden levinneisyydestä, ja tässä yhteydessä luonnosteltiin maan luonnonhistoriallisen maakuntajaon runko. Nylander hoiti professorin virkaansa Helsingissä vain kolme vuotta, minkä jälkeen hän jäi virkavapaalle ja muutti takaisin Pariisiin, jossa toimi vapaana tutkijana. Tuolloin hän sai aseman maailman johtavana jäkälätutkijana, ja hän julkaisi runsaasti tieteellisiä artikkeleita. Hän erosi virastaan vuonna 1863, ja seuraajaksi nimitettiin Sextus Otto Lindberg.

Valtaosa William Nylanderin julkaisuista käsittelee jäkälien esiintymistä eri puolilla maailmaa, ja etenkin eräiden trooppisten alueiden jäkälien tuntemus on viime aikoihin asti ollut Nylanderin tutkimusten varassa. Kaikkiaan hänen arvioidaan kuvanneen noin 3 000 jäkälälajia tai -muotoa. Hänen julkaisujensa kokonaismäärä on yli 300, ja julkaisut käsittävät yli 4 000 sivua.

Saksalainen Simon Schwendener esitti Nylanderin aikana nykyään aivan oikeaksi osoittautuneen teorian, jonka mukaan jäkälät ovat sienten ja levien symbiooseja. Nylander ei tätä teoriaa hyväksynyt, ja hän ryhtyi tämän teorian eturivin vastustajaksi. Hän katkaisi pitkäaikaisetkin yhteytensä paitsi teorian kannattajiin myös niihin jäkälätieteilijöihin, jotka eivät vastustaneet sitä riittävän ponnekkaasti.

Nylander keräsi Ranskassa ollessan huomattavan jäkäläkokoelman, jonka hän testamenttasi yliopistolle. Kokoelmaa säilytetään tänä päivänä Kasvimuseon sieniosastolla, ja se käsittää yli 51 000 näytettä. Kokoelma on edelleen käytössä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]